Uimaopettaja ja uimaopettelija

Eilen keskiviikkoiltana tapasimme taas Tomun isoveljen sekä hänen henkilökuntansa kanssa Eurajoella. Reissun pääpointtina oli rohkaista meidän poikaa menemään syvemmälle veteen. Riki kun on jo kuin kalavedessä. Innoissaan siis hakee keppiä :) mahtava ja iloinen tapaus täytyy kyllä myöntää.

Teimme treffit Eurajoen abc:lle, josta sitten autoletkassa kohti rantaa. Poikien tapaaminen oli yllätykseksi hieman äreää, mutta kun kumpikin hoksasi että ainiin, velihän se niin homma lähti toimimaan taas niin kuin ennenkin. Leikit ovat kyllä ainakin Rikin osalta muuttuneet äänekkäämiksi ja hetken omistajat jo miettivät onko tämä leikkiä vai jotain muuta. Tomukin muutamia haukahduksia ja ärähdyksiä päästää, mutta yllättävän hiljainen on ollut toistaiseksi Rikin äännellessä enempi.

Sitten kun oltiin taas kavereita niin ei kun uimaan!!! Riki loiskutteli menemään ja Tomu seurasi mielenkiinnolla mitä veli tekee. Tomukin kyllä uskalsi molemmat tassut kastaa ensin siihen asti minne olimme aikaisemmin Tomun kanssa päässeet. Juha-Matti heitteli rikille keppiä matalassa rantavedessä ja Tomu seurasi rannalla menoa. Ehkä mieli tekisi mutta kun ei haluaisi kastua. Itselläni oli vielä herkkujakin mukana, kinkkua ja pihvitikun palasia, josko niillä saisi poikaa hitusen rohkaistua pidemmälle. Kyllähän se kinkun avulla toimi pidemmälle kuin koskaan, puoleen väliin jalkoja. Kun kinkun pala oli syöty niin takas rantahiekalle. Ei siis vielä tällä kertaa pojasta uimamaisteria saatu, mutta saavutettiin taas yksi askel eteenpäin. Ehkei se uiminen ole Tomun juttu, mutta josko sitä vielä yrittäisi rohkaista. Ehkä se kymmenes kerta toden sanoo onko meidän pojasta uimariksi vai ei :) Olisihan se hirmu hyödyllistä jos poika kävisi kuumina kesäpäivinä mielellään vedessä viilentymässä. Vesi oli eilen myös aika aallokkoista ja tyynellä ilmalla veteen meneminen on helpompaa kun aallot ei hyökkää vastaan. Paikkana ranta oli hyvä, koska se oli matala pitkän matkaa, suojaisa isommilta aalloilta ja vesi oli matalassa rannassa hyvin lämmintä. Olisi tehnyt mieli itsekin pulahtaa mukaan ;)

Pojat olivat rannassa aluksi molemmat vapaina, mutta sitten kun pojilta katosi järki ja kirmasivat keskenään rannasta maalaistietä asfaltoidun autotien yli (!!!) toisella maalaistielle niin pistettiin meidän poika sitten jälkihihnan päähän loppuajaksi. Tomun leikkihalut hieman laantuivat sen vuoksi, mutta pakko pitää joku roti pojilla ettei karkuun noin vain lähdetä. Kyllä siinä taisi kaikilta omistajilta pari sydämen lyöntiä jäädä väliin kun pojat lähtivät "seikkailemaan". Onneksi molemmat kääntyivät muutaman sadan metrin jälkeen takaisin päin. Huh, olisi siinä pahemminkin voinut käydä jos olisi ollut hiukankin huonoa tuuria mukana. Kun shibapojat jolkottivat takaisin päin, sujahti asfalttitiellä auto. Muutamaa minuuttia myöhemmin kun tämä karkureissu olisi tapahtunut... Noh, ehkei edes kannata ajatella. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Harmi kun unohdin ottaa kameran mukaan. Olisi saanut kivoja kesäkuvia vettäloiskuttelevasta Rikistä ja hiekkaa kaivavasta Tomusta. Noh ensikerralla sitten. Tässä alla kuva pojista vähän reilu kuukausi sitten koirapuistossa riehumisen jälkeen.

Mutta missä kolmas isomuksista on? Jade-tyttö on asustelee onnellisena Helsingin suunnalla perheensä kanssa. Jade on käynyt muutamia koirakouluja ja on aloittanut näyttelyissä käynnin hienosti menestyen :) Harmi vain, että asuvat sen verran kaukana joten tapaamisia on hankala järjestää niin usein kuin mitä Rikin kanssa pystymme. Kuitenkin kun kaikilla on omat menonsa ja työnsä. Mutta ei hätää, 5.8. sunnuntaina on tiedossa uusi pentutapaaminen, jossa koko konkkaronkka sekä enot ja tädit ovat paikalla :) silloin otan ehdottomasti kameran mukaan. Siitä tapahtumasta kuulette sitten muutamien viikkojen päästä. Ja me näemme Jaden Mäntsälässä ensi sunnuntaina koiranäyttelyssä minne Tomukin myös osallistuu. Sitä ennen pöytätreenaamaan, kirjoittelemisiin!

Uusi ystävä(kö?)

Heippahei, kuukausi meni että heilahti. Tai oikeastaan vähän enemmänkin viime kirjoittamisesta. Mukamas on olevinaan niin kiire ja parempaa tekemistä, että on täysi mahdottomuus kirjoittaa tänne kuulumisia. Enempiä selittelemättä voisi jotain kuukauden aikana tapahtuneesta kirjoitella nyt kun olen lomalla ja oikein keksimällä pitää keksiä tekemistä ;) Uskokaa tai älkää, mutta nautin tästä keksimällä keksimisestä!

Tomu on venähtänyt jo komeisiin ja suht. hyviin shibapojan mittoihin. Pituus on pysynyt hienosti 40,5 cm hujakoilla ja painoa on kertynyt 10,2 kg. Totesin yksi ilta kun bussissa saavuimme pojan kanssa Tampereelle ja kannoin pojan bussista henkilöauton kyytiin, jotta tassut eivät sateella kastuisi ja näin ollen kastelisi sylissä ollessaan minua, että ihan tarpeeksi jötikkä Tomu on jo sylikoiraksi. Ja yhtään pidenpää matkaa en enää poikaa kovin mielelläni kanniskelisi ellei ole pakko. Ulkomuodoltaan Tomu on omaan silmääni hyvin sopusuhtainen ja kaunis shibaksi. Turkkia ehkä saisi olla hiukan enemmän, mutta en halua noin pienestä valittaa. Ja lievähkö puruvika löytyy etuhampaista, mutta sillä ei koiran hyvinvoinnille ole merkitystä. Laitoin uuden asentokuvan Tomusta jokin aika sitten Tomun omalle sivulle tähän blogiin, joten käykää kurkkaamassa, jos ette ole sitä vielä huomanneet.

Pientä uhmaikäilyyn viittaavaa käytöstä on myös ilmennyt niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Jos puemme vaatteita päälle, Tomu koittaa napata hihan tai puntin suusta kiinni ja sitten kun kielletään, ei asia aina mene perille kerrasta. Eli pientä kokeilua on ilmassa, että josko sittenkin saisin nypätä puntista. Ja sängylle hypitään, vaikka olemme sen koittaneet kieltää aina kun vaan mahdollista. Ulkona taas merkkailu on lisääntynyt huomattavasti ja varsinkin silloin kun joku vieras koira on ohitettu niin äkkiääkkiääkkiä merkkaamaan ja kuopsuttamaan maata. Suurimmaksi osaksi Tomu on suhtautunut koirakoulussa käydessämme koiriin hienosti eikä ole haastanut riitaa. Koirapuistossa käydessämme ja siellä kohtaamamme koirat ovat osoittautuneet mukaviksi juoksu- ja leikkikavereiksi alkuihmettelyn jälkeen.

Nyt kesän aikana olemme yrittäneet rohkaista meidän hienohelmaa uimaan tai ainakin kahlaamaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Se vaan on niin hirmukamalapaikka kun takatassut kastuvat ja sen jälkeen ei vesi enää kiinnosta. Täytyisi tähän hommaan saada kyllä joku kaveri, joka hiukan rohkaisisi menemään veteen. Noh, Tomulla on tapana epäröidä ja miettiä sen monta kymmentä kertaa ennen kuin toimii, heh.

Keppi kiinnostaa niin kauan kunnes takajalat kastuu :)
Tämä ei ole paras paikka uimiseen ja siihen rohkaisuun ja rohkaisua on
tehtykin vain hiekkarannoilla/veneenlaskupaikoilla.

Olemme pojan kanssa ehtineet avata myös näyttely"uran" viime viikonloppuna Tampereella järjestetyssä mätsärissä. Tomulle koirapaljous ja ihmishälinä ei ole uusi asia ollenkaan, mutta jostain syystä kun kehään mentiin niin iski pupu pöksyyn. Tottakai eka kerta on aina jännä paikka. Mutta eniten itseäni kismittää Tomun puolesta se, että kehämme näyttelypöytä oli asetettu huolimattomasti ja se heilui kuin heinämies pellolla!!! Varmasti monellekin koirakolle mätsärit ovat se ensimmäinen paikka harjoitella näyttelyssä käyntiä niin olisi aivan mahtavaa jos näinkin pieniin asioihin kuten pöytään kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Tomulle pöytä ja vieraan ihmisen kosketukset ovat muutenkin jännä paikka, saatika sitten että se vielä huojuu. Sivusta seuranneet sanoivat, että yksi pöydän jaloista oli sentin kaksi ilmassa kun olin Tomun laittanut pöydälle. Että kun suututtaa! Eihän se tottakai juuri heilu kevyillä kääpiöroduilla, mutta kyllä meidän kymmenkilonen sai jo pelkällä painollaan pöydän heilumaan ja kun sitten vielä toinen tärisee jännityksestä niin pöytähän alkaa heilua kahta kauheammin. Hienosti Tomu kuitenkin antoi tutkia itsensä tilanteeseen nähden hyvin. Hampaat erityisesti meni hienosti eikä poika rimpuillut tai laittanut rodeoksi. Edistystä jo sekin siitä mitä muutama kuukausi sitten kirjoittelin meidän näyttelykurssista. Pöydän jälkeen Tomu tietysti halusi kehästä pois, mutta osan aikaa myös ravasi hienosti. Sijoitusta ei saatu, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Päivän päätteeksi nostimme Tomun vielä pöydälle tyhjässä kehässä rauhoittumaan, jotta pöydältä ei tultais aina paniikissa alas vaan vasta sitten kun olo on rauhallinen. Ja tottakai pöydällä saa aina herkkua ;)

Niitä parhaimpia hetkiä näyttelyssä

Jotta tästä pöytäjännityksestä päästäisiin hamassa tulevaisuudessa pois, hankimme yhdessä tuumin kasvattajan kanssa näyttelypöydän, jotta voimme treenata tätä jakkaralla jäkittämistä muuallakin kuin vain ja ainoastaan näyttelyissä tai teeskentelemällä ruoka- tai työpöydän kanssa näyttelypöytää. Treenit aloitettiin eilen ja ainakin näin kotioloissa homma toimii hienosti. Kinkun palan kun laitan pöydän päälle niin Tomu oikein loikkaa mun syliin, että NOSTANYTJOMÄHALUUNSENKINKUNNYT!!! :) Oikeastaan seuraava vaihe olisikin kärrätä tämä pöytä jonnekin ulos (onneksi siinä on pyörät ja vetokahva), jotta saitaisiin vähän häiriötekijöitä mukaan. Myös Erja on meitä auttanut ja tulee auttamaan ensitorstaina tämän näyttelypöytä- ja käsittelyharjoituksen kanssa. On kiva kun on joku hieman kokeneempi ihminen mukana treenissä :) Saa itse esimerkkiä siitä kuinka homma pitää tehdä ja mitäs sitten, jos tulee jotain hämminkiä. Kiitos Erjalle jo nyt avusta! Kyllä pojasta saadaan vielä hieno pöydällä seisoja kun vaan kokemuksia saadaan tarpeeksi paljon alle ja pöydästä kiva kaveri pojalle.

Uusi ystäväkö?

Tomu on kuitenkin osoittanut, että tilanteeseen kuin tilanteeseen hän pystyy muutaman hankalamman kerran jälkeen sopeutumaan. Bussissa matkaaminen sujuu jo hienosti vaikka alku oksenneltiin ja täristiin jännityksestä. Automatkailu menee myös pahoinvoinnitta. Ja liikenteessä kulkeminen, esim. suurien risteyksien poikki oli kauhistus, mutta nyt poika on jo kuin kala vedessä. Syynä on varmasti se että asiat ovat muuttuneet arkiksiksi eli törmäämme näihin asioihin harva se päivä. Eli kun saamme pöytähommistakin arkiasian niin homman pitäisi sujua.

Veneessä...

 ...ja bussissa. Hienostihan se sujuu :)

Tässä nyt kun on pojan edesottamuksia seuraillut melkein puoli vuotta niin välillä on itketty ja välillä taas naurettu. Silloin keväällä taisin kirjoittaa tai ainakin mielessäni olin ajatellut, että olisi hienoa saada tutustua shiban luonteeseen niin Tomu on tehnyt sen kyllä oikein hyvin. Sanoisin näin, että Tomu on oikein hyvä esimerkki siitä millainen shiban luonne alkukantaisuudessaan on. Shiba siis isolla S:llä. Voipi olla, että poika on keskimääräistä ennakkoluuloisempi kuin monet muut kaltaisensa mutta muutoin löytyy metsästysviettiä, uteliaisuutta, tarkkaavaisuutta, nopeutta ja lähimmille ihmisille uskollisuutta. Tomusta ei ole selälleen heittäytyjäksi jokasen vastaantulijan eteen rapsuttakaa-ilmeellä vaan mieluummin väistää kohti mennessään ja nuuhkii ilmaa ja ottaa muutaman askeleen ohikulkijoiden perään osoittaen kuitenkin ujon uteliasta luonnetta. Kasvotusten poika ei siis halua kohdata oikein ketään tai tekee sen erittäin varoen ja pienikin epävarma liike niin Tomu säpsähtää taaksepäin tai perääntyy. Herkut toki kelpaavat ja siihen olen pyrkinytkin että vierailta saa nameja. Ollaan toki tässäkin menty eteenpäin ja Tomu on huomattavasti rohkeampi tekemään tuttavuutta vieraiden kanssa. Mielenkiintoista on seurata missä ollaan menossa puolen vuoden päästä. Täytyykin silloin muistaa kirjoittaa tilannekatsaus kun vuosi tulee ikää pojalla täyteen :) Kaikessa mahdollisessa olen pojan pitänyt mukanani ja tulen pitämään, jotta rohkeus lisääntyy. Vappuparaatit, venereissut, sukulaisilla vierailut, eläinkaupassa käynnit, näyttelyt ym. koiratapahtumat, oman harrastuksen tapahtumat kuten beach volley -turneet ja Rauman kaupungin keskustassa kävelyt kuuluvat tähän operaatioon SosiaalistusRohkaistus takuulla tulevaisuudessakin kaikkien koirakoulujen lisäksi mitä tulemme käymään.

Kaikessa mukana ;)

Seuraava kirjoitus on sitten ikään kuin välikevennys. Mutta siitä sitten hiukan myöhemmin, tottakai kuvien kera ;)

Jo 6 kk!

Niin se aika rientää ja Tomunen täytti viimeviikon perjantaina 8. päivä puoli vuotta. Iso mies jo ja semmoiset on elkeetkin ;) Joka puskalle ja joka tolpalle kipataan kinttua, hajut kiinnostaa ja pöhinöidään jos toinen koira aloittaa uhoomisen. Tänään mittasin pojan säkäkorkeuden seinään kynällä viiva -taktiikalla ja rullamitta näytti 40,5 cm. Tiukille menee rotumääritelmän mitoissa pysyminen, jos kasvu vielä jatkuu. Painoa en pystyny punnitteen kun kotona ei ole vaakaa. Mutta silmin nähden poitsi näyttää sopusuhtaiselta. Tässä muutamia kuvia synttäriviikon varrelta :)

Puolivuotiaan puolisynttärilahja, uusi ja puhkeamaton pallo, jonka sisällä
on poronkorva :)

Viimeisetkin hampaat uunista ulos

Tänään oli Tomulla aikas rankka päivä. Päätimme yhdessä Mirvan kanssa poistattaa Tomun pentukulmahampaan, jonka edessä kasvoi jo lähes saman kokoinen pysyvä kulmahammas. Parempi katsoa kuin katua ja tehdä toimenpide ajoissa, jottei pysyvähammas kasvaisi vinoon. Soitin maanantaina eläinlääkärin ja sain jo seuraavalle päivälle ajan. Lääkärissä käyminen ei ole pojan mielestä ollenkaan kivaa, kenen mielestä edes olisi? Tomu hieman pisti hanttiin ovella mutta sitten reippain tassutteluin tuli kuitenkin itse sisälle. Häntä oli taas löysänä kippurana kohti maata, mutta muuten kyllä nuuskuteltiin paikkoja läpi. Eli ei tuo paikka ihan lukkoon saa :) hyvä siis niin.

Tomulle annettiin nukutusaine. Pitelin Tomua tiukasti sylissä kun lääkäri laittoi pistoksen. Tomu ei inahtanut eikä rimpuillut yhtään :) hurraa! Ja kymmenisen minuuttia myöhemmin, tuli uni. Meikäläinen passitettiin tunniksi haukkamaan raitista ilmaa vanhaan Raumaan ja sen jälkeen hain yhdessä Mikan kanssa Tomun kotiin. Oli poika kyllä melkoisen tokkurainen. Silmät olivat auki ja korvat liikkuivat, mutta muutoin oli aika reppana toinen. Kotiin kun päästiin, kääräisin Tomun peiton alle omaan petiinsä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Noo ei mennyt kauan kun toiselle tuli kuuma ja loikkasi lattialle. Muutama askelkin tuli otettua olohuoneesta eteiseen ja takaisin hoipshoipshoiperrellen. Voi toista. Tavallaan hassun näköistä samalla ja saa hieman hymyilyttään.

Huh mikä päivä...

Ei mennyt kuin tunti ja Tomu alkoi voida paremmin. Merkkinä siitä poju hyppäsi omalle tähystyspaikalleen makuuhuoneessa. Ja toinen tunti kun oli kulunut, kävimme jo lyhkäisellä lenkillä. Eli hienosti on toipuminen operaatiosta sujunut. Väsynyt poika on edelleen eikä jaksa leikkiä kuten normaalisti, mutta huomenna on varmasti jo paljon reippaampi olo.

Tomulta poistettiin kulmahampaan lisäksi myös pari pentuposkihammasta, joten nyt on sitten täälläkin koko pentukalusto vaihdettu. Kysyin lääkäriltä myös Tomun etutassujen hiukan löysistä ranteista. Tämä kuulemma kuuluu pojan ikäisellä asiaan kun pituuskasvu on vauhdikkainta. Pomppuhyppykoikkaloikkimista tulisi siis nyt välttää ja liukastelua. Toivottavasti siis kasvun hidastuessa ja ikää lisää pukatessa ranteiden asento tiukentuu.

Nyt syödään jo puruluusiiliä terhakkaasti, tai ainakin nuollaan ja vähän nirhetään :)

Menestyksekästä äitienpäivää!

Tomu onnittelee äitiään, joka oli tänään hienosti Tampereen kv:ssä rotunsa paras narttu!!! Onnea! Ja hyvää äitienpäivää myös ;)

Vasemmalla ROP Yatsu ja oikealla VSP1 Saimi

Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Ihana mikä viikonloppu takana. Perjantai-iltana käytiin Tomun kanssa viimeisissä näyttelytreeneissä ja kivaa oli. Poika on ruvennut selvästi huomaamaan, että nyt tapahtuu jotain kivaa ja erikoista kun pistän lenkkarit jalkaan. Käytän Tomun yleensä lyhkäisellä pissalenkillä ennen kuin lähdemme ajamaan kohti treenipaikkaa, mutta nyt Tomu alkaa vetämään autolle päin heti kun ovesta ulos pääsee :) Ai että sitä innostusta kun auton ovi vihdoin avataan ja saa hypätä kyytiin. Tomu näyttää nauttivan siitä, että mennään paikkaan, jossa on paljon koiria ja tekemistä. Toiminnan miehiä ;)

Sama autoinnostus oli yllä myös viikonloppuna kun kävimme Rauma Showssa Mikan ja Tomun kanssa turisteina. Lauantaina oli shibojen vuoro esiintyä, joten sen näkeminen oli pojan sosiaalistamisen ja totuttamisen lisäksi tavoitteena. Harmi, että kehään oli ilmoittautunut vain neljä shibaa. Mieluusti olisi pitempäänkin katsonut kippuroiden menoa. Muutoin kuljeskelimme aluetta ympäri, välillä laitoimme Tomun kevythäkkiin huilaamaan vilskeeltä ja taas välillä menimme hieman syrjemmälle suurimmasta hälinästä ettei poika parka stressaantuisi liikaa. Komeasti meni niin lauantaina ja sunnuntainakin. Pojan häntä pysyi terhakkaasti kippuralla ja vain ahtaimmat paikat saivat pikkusen väistöliikkeitä aikaan. Rohkea ja utelias tapaus :) Ja eiköhän se luottamus vieraisiin ihmisiinkin vielä synny kun annetaan paljon samantapaisia kokemuksia alle ja ajan tehdä tehtävänsä. Kärsivällisyys on tässä hommassa varmaankin se tärkein ominaisuus mitä emännältä ja isännältä vaaditaan. Itsekin tykkään tuosta näyttelyhulinasta, ainakin silloin kun ulkonäyttelyssä kelit on suotuisat. Lauantaina nimittäin satoi ja tihutti vettä melkein koko näyttelypäivän. Vielä kylmä tuuli siihen päälle niin ei kiva, ei yhtään. Onneksi shibat ovat suht. sään kestäviä ;) omistajilla olikin haastavampaa, heh. Sunnuntaina paistoi sitten aurinko. Onneksi, sillä päivän arvosteltavissa roduissa oli mm. kiinanharjakoiraa ja muita niukkaturkkisia rotuja. Halusin viedä Tomun uudelleen myös sunnuntaina paikan päälle ihmettelemään ja katsoa oliko lauantailta jäänyt jännitystä moisesta hälinästä. Pyh ja Pah tuhahtaisi Tomu varmasti tuossa lattialla jos tietäisi mitä nyt kirjoitan. Poika ei ollut moksiskaan edellispäivästä ja jopa kulki rohkeammin mukanamme. Suuren suuret rodut saivat vielä pienen aristusvaihteen päälle. Mutta mietippä omalle kohdallesi puolen metrin päässä jököttäisi Irlanninsusikoirauros (rauhallinen kuin mikä) ja itse olisit pikkuruinen shiba, joka ei ole moista ilmestystä koskaan nähnytkään. Ihan siis ymmärrettävää. Mutta näistä sitä kokemusta kartutetaan. Hieno viikonloppu siis tämän osalta takana ja mitä olisikaan näyttelyissä käyminen ilman pientä shoppailua. Mukaan tarttui Dogsterin harmaa puolikuristava nahkapanta, johon oli ommeltu hieno hopeanhohtoinen koristenauha. Varoiksi otin pannan kasvunvaralla kun tuntuu, että poika kasvaa silmissä ja että pantaa voisi käyttää enemmänkin kuin pelkät kuukauden päivät.

Muutoin viikonloppu meni päiväunia ottaen ja autonrenkaatkin tuli vaihdettua. Mitä sitä nyt sisällä istumaan kun kevät aurinko lämmittää ulkona niin mukavasti. Ensiviikolla on luvassa taas kaikkea kivaa, uutta ja jännää. Aloitamme Tokokokeilun Tomun kanssa tiistaina RKS:n vetämässä penturyhmässä eli Taso 0:n suoritus alkaa. Loppuviikosta lähden Tomun kanssa varmaankin keskiviikkoiltana Kangasalle vanhempieni tykö viikonlopuksi ja torstaina lähdetään yhteislenkille muiden tamperelaisshibojen kanssa. Toivottavasti tokon toinen kurssikerta ei satu samaan aikaan kun ollaan Kangasalla. Noh, sit vaan täytyy opetella itsekseen kotona, kun en halua enää siirtää Kangasalle menoakaan.

Ja ongelma(t) ratkaistu!

Kuvat katosivat siksi, että olin poistanut omalla puhelimellani kansiot, jotka sisälsivät kaikki blogiin lataamani kuvat... Tyhmästä päästä kärsii siis koko likka. Noh, kun on sateinen ja tylsä päivä eikä keksi mitään parempaa tekemistä niin latailen kuvat juttuihin takaisin. Siinä vaan on hommaa...

Mitäs muuta. Ollaan Tomun kanssa käyty tosiaan näyttelykurssilla, tänään on viimeinen kerta sen suhteen ja huomenna mennään ihmettelemään Rauma Show-koiranäyttelyyn vähän isomman näyttelyn ilmapiiriä :) Ja tapaamaan muita shiboja, jotka ovat näyttelyyn saapuneet.

Eilen kirosin kun huomasin illalla noin yhdeksän aikaan, että Rauman käyttö- ja seurakoiran tokokursseihin ilmoittautuminen oli alkanut 3 tuntia sitten. Noh ajattelin että meni jo. Tänään kuitenkin ajattelin, että soitanpa ja kysyn onko paikkoja pentuluokassa vielä jäljellä. Kannatti kerrankin! Saatiin paikka jo kaks kertaa täynnä olevasta ryhmästä ja ohjaaja sanoi että porukka jaetaan kahtia. Eli aloitamme tokoilun alkeet ensiviikon tiistaina :)

Tämmöistä tällä erää.