Taas ajeltiin Tomun kanssa kohti Turkua keskiviikkoiltapäivänä rally-tokokurssille. Lähdinpä taas aika viimetippaan liikkeelle, muutamia autoja tuli matkalla ohiteltua ja Tomuhan kertoi moisesta mielipiteensä perillä oksentamalla :( Tyhmä emäntä! Enskerralla lähden niin hyvissä ajoin ettei toisen tarvitse tulla matkapahoinvoivaksi. Harvemmin kun enää Tomu on pahoinvoinut autossa.
Ajattelin, että siinä meni sitten maahan meidän parhaat draivit tältä kerralta. Mutta eipäs mennytkään! Tomu oli edelleen innokkaana kuono maassa, mutta nyt otin asenteen että maatahan ei haistella siellä missä treenataan. Kiitos Jaana tsemppauksesta ja vinkeistä :) Homma alkoi sujua paljon paremmin ja liikkeitä tehdessä keskittyminen oli edelliskertaan huomattavasti paljon parempaa. Hyvä me! Ja hyvä Tomu! Tottakai poika vinkui välillä suuntaan taikka toiseen, mutta palkkasin aina kun huomio kiinnittyi meikäläiseen. Kyllä ne nakit maistuivat. Nyt oli todella hauskaa itellänikin, vaikkei täydellisiä vielä pitkään aikaan ollakaan. Paras kiitos on kuitenkin se, että toinen jaksaa ottaa kontaktia ja että tehdään yhdessä näitä juttuja pitäen hauskaa :) Emäntä on edelleen joidenkin kylttien kanssa hukassa, mutta eiköhän se tästä. Kun tiedän itse mitä tehdä niin eiköhän se Tomukin osaa hommat hienosti.
Kotiin opeteltavaksi tuli pitää koira joko istumassa tai maassa makaamassa ja itse kiertäen koira sillä välin. Tässä on harjoitusta kerrakseen. Ja edelliskerralla läksyksi tulleita juttuja tottakai tarvii harjoitella näiden lisäksi. Itseäni ihan nauratti kun kotona purin treenitaskuvyön, jossa oli yli puolet nakinpaloista vielä jäljellä. Noh eipä ainakaan namit kesken loppuneet ja hyvällä omalla tunnolla sai poikaa palkata. Innolla tästä siis eteenpäin ja kurssia jatkamaan. Vielä on kaksi kertaa jäljellä kahden viikon sisään. Kurssin jälkeen täytyy harkita jatkaisiko uudella kurssilla tai sitten kenties ilmoittautuisi vakiryhmään ;) Noh, katsotaan sitä sitten. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
perjantai 4. tammikuuta 2013
Ihana päivä
Voi kun oli hauska päivä niin itsellä kuin varmaan Tomullakin. Nyt maataan kumpikin tahoillamme, Tomu sohvalla ja itse omassa sängyssä läppäri sylissä. Rankkaa tuo hauskan pitäminen :)
Aamusta pistäydyimme Sirun, Tomun emon puolisiskon, luona leikkimässä. Voi että kun Tomulla oli hauskaa ja Sirulla myös :) Kaksikko tulee niin hienosti juttuun keskenään. Tomun on sen verran pehmo poika, että antoi Sirun höykyyttää itseään lähes 90 % koko ajasta. Ja sehän sopi taas Sirulle! Voihan harmitus sentään, että Siru on niin läheistä sukua Tomulle ;) Kyllä Tomukin välillä sai Sirusta yliotteen, että ei nyt mistään täysnössöstä kuitenkaan ole pojassa kyse :D Parivaljakko telmi parisen tuntia sisällä, välillä hetken huilien ja taas painaen ympyrää asunnossa, painien, sohvalla kiipeillen ja leluja retuuttaen. Itsellekin tulee todella hyvä mieli kun toinen silmin nähden nauttii hetkestä. Näitä lisää :) Ja tottakai me Sirun perheen, erityisesti Jaanan kanssa, vaihdettiin kokemuksia shiban omistamisesta sekä koiriemme tavoista sekä luonteenpiirteistä. Hienosti sai unohtamaan keskiviikon tokoilutreeneistä jääneen harmituksen. Viimeinen vajaa tunti oleskeltiin ulkona liinassa lekkien.
Kolmisen tuntia vietimme Jaanan ja Sirun kanssa aikaa kunnes oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Seuraava pysäkki oli Mirvan ja Saimin kodin edustalla. Siitä jatkoimme matkaa iloisen jälleen näkemisen jälkeen Tampereen keskustan halki Näsijärven rantaan, lumen täyttämälle hiekkakentälle treenaamaan rally-tokoliikkeitä. Aivan mahtava juttu kun on kaveri, joka katsoo vierestä kun teen ja neuvoo jos ja KUN voi tehdä jotain paremmin. Sellaisia ihan pieniäkin asioita tuli esiin mitä en tavallaan osannut ajatella. Esim tähän Tomun keskittymiskykyyn voisi auttaa se, että palkkaan poikaa useammin, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kutsun Tomua ja kun tämä kääntyy minuun päin, annan palkan ja sitten kun pyydän vaikka istumaan ja Tomu istuu, annan palkan. Aiemmin ole kutsunut ja sitten pyytänyt istumaan, jonka jälkeen vasta palkannut. Pieni asia, mutta tarvittiin joku muu sanomaan se :) Kiitos Mirva!
Kamera oli koko ajan matkassa mukanani, mutta nautin niin joka hetkestä, että kamera sai olla vain laukussani painona. No ensikerralla sitten vauhtikuvia Sirun ja Tomun leikeistä sekä hetkistämme Mirvan ja Saimin seurassa.
Nauttikaa tekin karvaturrien tai tulevien sellaisten seurasta :)
Aamusta pistäydyimme Sirun, Tomun emon puolisiskon, luona leikkimässä. Voi että kun Tomulla oli hauskaa ja Sirulla myös :) Kaksikko tulee niin hienosti juttuun keskenään. Tomun on sen verran pehmo poika, että antoi Sirun höykyyttää itseään lähes 90 % koko ajasta. Ja sehän sopi taas Sirulle! Voihan harmitus sentään, että Siru on niin läheistä sukua Tomulle ;) Kyllä Tomukin välillä sai Sirusta yliotteen, että ei nyt mistään täysnössöstä kuitenkaan ole pojassa kyse :D Parivaljakko telmi parisen tuntia sisällä, välillä hetken huilien ja taas painaen ympyrää asunnossa, painien, sohvalla kiipeillen ja leluja retuuttaen. Itsellekin tulee todella hyvä mieli kun toinen silmin nähden nauttii hetkestä. Näitä lisää :) Ja tottakai me Sirun perheen, erityisesti Jaanan kanssa, vaihdettiin kokemuksia shiban omistamisesta sekä koiriemme tavoista sekä luonteenpiirteistä. Hienosti sai unohtamaan keskiviikon tokoilutreeneistä jääneen harmituksen. Viimeinen vajaa tunti oleskeltiin ulkona liinassa lekkien.
Kolmisen tuntia vietimme Jaanan ja Sirun kanssa aikaa kunnes oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Seuraava pysäkki oli Mirvan ja Saimin kodin edustalla. Siitä jatkoimme matkaa iloisen jälleen näkemisen jälkeen Tampereen keskustan halki Näsijärven rantaan, lumen täyttämälle hiekkakentälle treenaamaan rally-tokoliikkeitä. Aivan mahtava juttu kun on kaveri, joka katsoo vierestä kun teen ja neuvoo jos ja KUN voi tehdä jotain paremmin. Sellaisia ihan pieniäkin asioita tuli esiin mitä en tavallaan osannut ajatella. Esim tähän Tomun keskittymiskykyyn voisi auttaa se, että palkkaan poikaa useammin, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kutsun Tomua ja kun tämä kääntyy minuun päin, annan palkan ja sitten kun pyydän vaikka istumaan ja Tomu istuu, annan palkan. Aiemmin ole kutsunut ja sitten pyytänyt istumaan, jonka jälkeen vasta palkannut. Pieni asia, mutta tarvittiin joku muu sanomaan se :) Kiitos Mirva!
Kamera oli koko ajan matkassa mukanani, mutta nautin niin joka hetkestä, että kamera sai olla vain laukussani painona. No ensikerralla sitten vauhtikuvia Sirun ja Tomun leikeistä sekä hetkistämme Mirvan ja Saimin seurassa.
Nauttikaa tekin karvaturrien tai tulevien sellaisten seurasta :)
torstai 3. tammikuuta 2013
Voihan murkku!
Aloitimme eilen keskiviikkona Tomun kanssa rally-tokon treenauksen Turussa Tuijan koirakoulussa. Ehdin tutustua Tomun kanssa tähän lajiin jo aiemmin shibatreeneissä Mynämäellä, mutta sanotaanko näin että ihan ummikkoina kurssille kuitenkin mentiin. Laji on mielestäni hauska kun siinä tullaan tekemään monenlaisia juttuja, kuten pyörähdyksiä, keppien pujottelua sekä tietenkin tokoliikkeitä. Lajihan on yhdistelmä tokosta, agilitystä ja koiratanssista.
Meidän ensimmäinen kerta ei menny niin kuin strömsöössä :( Eihän sen pidäkään mennä, mutta Tomun keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi minussa ja nameissa/kaninkarvalelussa. Namit piti olla niitä mistä Tomu on aina innostunut ja kaninkarva saa pojan heti vireeseen, mutta ei tänään. Noin viisi minuuttia Tomu jaksoi tehdä kunnolla itse rally-tokoliikkeitä ja osaksi jaksoi tehdä muita istu, maahan, katso käskyjä kun odoteltiin radalle vuoroamme. Muutoin noin 50 minuuttia tunnin rally-tokoilusta pojan kuono oli maassa tai muihin koiriin päin. *huokaus*
Tässä nyt yritin parin tutun kanssa spekuloida, että miten sais pojan paremmin huomioimaan emäntäänsä ja nauttimaan yhdessä tekemisestä. Osaksi pojan murkkuikä vaikuttaa asiaan ja toiseksi puoleksi se, kuinka itse teen asiat. Päätettiin ruveta toiminaan siten, että annan Tomulle huomiotani vain silloin kun on aikuisten oikeesti asiaa tai tarkoitus on leikkiä/treenata. Ja tottakai yrittää saada siihen harjoitteluun hauskuutta lisää mukaan :) Sanokaa ihmeessä te viisaammat vinkkejä millä luonteeltaan rauhallisen ja hiukan murkkuikäisen, pilke silmäkulmassa olevan shibapojan kanssa saataisiin yhteistyö sujumaan entistä paremmin. Millaisia konsteja kannattaa arjessa käyttää ja mitä silloin kun astutaan treenihalliin.
Ensimmäiseltä kerralta saimme kotiläksyksi harjoitella koiran eteen istumaan ohjaamista ja takaa takaisin sivulle kiertämistä. Ollaan tänään pari kolme kertaa otettu lyhyitä harjoituksia näiden parissa vaihdellen namia ja paikkaa. Suht hyvin oikeastaan homma sujui eiliseen verrattuna, mutta kotona Tomu jaksaakin keskittyä paljon paremmin. Pitäisi varmaan lähteä ulos treenaamaan seuraavaksi, jolloin altistaisin hiljalleen poikaa häiriötekijöille.
Huomenna onkin luvassa huisin hauska päivä :) Aamusta mennään moikkaamaan Tomun uutta kaveria Siru-shibaa Ylöjärvelle, jolloin kaksikko saa riehua vapaammin ja ilman hihnoja. Siru ja Tomu tapasivat yhteislenkillä viimeviikolla Tampereella ja kaksikolla tuntui sujuvan yhteisleikki. Niin kuin edellisestä kirjoituksestani ja kuvista voitte päätellä. Huomenna siis kaksikko pääsee taas vauhtiin. Iltapäivällä tapaamme jälleen Mirvan ja Saimin lenkkeilyn ja rallytokotreenailun merkeissä. Kaksin tai ryhmässä on mielestäni paljon kivempi harjoitella kuin yksin :) Nimimerkillä Joukkuepelaaja.
Mutta en lannistu, EN VARMANA! Shibat eivät ole siitä helpoimmasta päästä kouluttaa ja sen tiesin tätä rotua harkitessani. Ei muuta kuin härkää sarvista ja shibaa hihnasta :) Huomenna pidetään hauskaa niin treenaillen kuin leikkien. Kuulumisiin!
Meidän ensimmäinen kerta ei menny niin kuin strömsöössä :( Eihän sen pidäkään mennä, mutta Tomun keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi minussa ja nameissa/kaninkarvalelussa. Namit piti olla niitä mistä Tomu on aina innostunut ja kaninkarva saa pojan heti vireeseen, mutta ei tänään. Noin viisi minuuttia Tomu jaksoi tehdä kunnolla itse rally-tokoliikkeitä ja osaksi jaksoi tehdä muita istu, maahan, katso käskyjä kun odoteltiin radalle vuoroamme. Muutoin noin 50 minuuttia tunnin rally-tokoilusta pojan kuono oli maassa tai muihin koiriin päin. *huokaus*
Tässä nyt yritin parin tutun kanssa spekuloida, että miten sais pojan paremmin huomioimaan emäntäänsä ja nauttimaan yhdessä tekemisestä. Osaksi pojan murkkuikä vaikuttaa asiaan ja toiseksi puoleksi se, kuinka itse teen asiat. Päätettiin ruveta toiminaan siten, että annan Tomulle huomiotani vain silloin kun on aikuisten oikeesti asiaa tai tarkoitus on leikkiä/treenata. Ja tottakai yrittää saada siihen harjoitteluun hauskuutta lisää mukaan :) Sanokaa ihmeessä te viisaammat vinkkejä millä luonteeltaan rauhallisen ja hiukan murkkuikäisen, pilke silmäkulmassa olevan shibapojan kanssa saataisiin yhteistyö sujumaan entistä paremmin. Millaisia konsteja kannattaa arjessa käyttää ja mitä silloin kun astutaan treenihalliin.
Ensimmäiseltä kerralta saimme kotiläksyksi harjoitella koiran eteen istumaan ohjaamista ja takaa takaisin sivulle kiertämistä. Ollaan tänään pari kolme kertaa otettu lyhyitä harjoituksia näiden parissa vaihdellen namia ja paikkaa. Suht hyvin oikeastaan homma sujui eiliseen verrattuna, mutta kotona Tomu jaksaakin keskittyä paljon paremmin. Pitäisi varmaan lähteä ulos treenaamaan seuraavaksi, jolloin altistaisin hiljalleen poikaa häiriötekijöille.
Huomenna onkin luvassa huisin hauska päivä :) Aamusta mennään moikkaamaan Tomun uutta kaveria Siru-shibaa Ylöjärvelle, jolloin kaksikko saa riehua vapaammin ja ilman hihnoja. Siru ja Tomu tapasivat yhteislenkillä viimeviikolla Tampereella ja kaksikolla tuntui sujuvan yhteisleikki. Niin kuin edellisestä kirjoituksestani ja kuvista voitte päätellä. Huomenna siis kaksikko pääsee taas vauhtiin. Iltapäivällä tapaamme jälleen Mirvan ja Saimin lenkkeilyn ja rallytokotreenailun merkeissä. Kaksin tai ryhmässä on mielestäni paljon kivempi harjoitella kuin yksin :) Nimimerkillä Joukkuepelaaja.
Mutta en lannistu, EN VARMANA! Shibat eivät ole siitä helpoimmasta päästä kouluttaa ja sen tiesin tätä rotua harkitessani. Ei muuta kuin härkää sarvista ja shibaa hihnasta :) Huomenna pidetään hauskaa niin treenaillen kuin leikkien. Kuulumisiin!
maanantai 31. joulukuuta 2012
Kippuralenkki Tampereella
Miten saan lomastakin aina näin hektisen :D Ollaan ehditty Tomun kanssa reissata loman aikana Raumalta Kangasalle, Kangasalta Kotkaan, Kotkasta Kangasalle ja takaisin. Vielä pitäisi huomenna mennä Raumalle ja perjantaina takaisin Kangasalle. Ja jos vaan ehdin niin vielä Raumalle sunnuntain päätteksi. Huh. Ja Turkuun pitäisi ennättää keskiviikkona ensimmäistä kertaa rallytokoilemaan. Tomu alkaa siis olla tottunut reissaaja :)
Mutta asiaan. Eilen ennen kuin suuntasin Tomun kanssa auton nokan kohti Kotkaa, osallistuimme kauan odotetulle yhteislenkille yhdessä muiden shibojen ja yllätyksekseni akitojen kanssa Tampereen Pyynikin harjun ja Rosendahlin rannan ympäristössä. Oletin, että vain shibat ovat tulossa, mutta hieno juttu että myös samanmoinen määrä akitoja oli saapunut puskaradion kautta myös lenkkeilemään.
Tomu oli aivan innoissaan. Shibojen joukossa oli Tomun lisäksi vain toinen uros, 2-vuotias ja ihana herrasmies Sumu, joten Tomulla oli selvästi ongelma kenen nartun kanssa milloinkin painisi. Pojat eivät niin piitanneet toisistaan, mutta jos satuttiin naamatusten niin syntyi pientä pörinää. Vierekkäin kuitenkin pystyttiin liikkumaan samaan suuntaan :) Hienoa pojat! Tomu löysi emonsa Saimin lisäksi toisen nartun, Sirun, kanssa yhteisen sävelen ja nämä kaksi olisivatkin voineet painia hihnarusettileikkiä vaikka kuinka ja kauan. Täytyy joku kerta ottaa koirapuistoiluhetki, jotta kaksikko pääsisi tosissaan purkamaan energiaansa. Muita shiboja lenkillä olivat Diiva sekä puolivuotiaat Zuru ja Mikki(?). Seitsemän kaiken kaikkiaan. Myös akitoja oli saman verran matkassa mukana.
Lenkki sujui hienosti kaikilta ja suurilta pörinöiltä vältyttiin. Taisi meidän pääosin punavoittoinen kippurajoukko aiheuttaa pientä närää lenkkeilijöissä, jotka joko joutuivat hidastamaan tahtiaan tai kiertämään meidät. Anteeksi :) Mutta kyllä siellä muutama ihminen pysähtyi kysymäänkin, että anteeksi mitä rotua nämä ovat kun yhdennäköisyys on niin silmiinpistävä kaikilla.
-Shiba, vastasimme.
- Ahaa...??? Kommentoi ohikulkija.
Tähän törmäämme oikeastaan harva se päivä, jos joku kysyy rotua ;) Shiboja kun ei Suomessa ole vielä kovinkaan paljoa, noin kuutisen sataa rekisteröityä.
Noin puolentoista tunnin lenkin päätteeksi, laitettiin koirat autoon huilaamaan ja omistajat kävivät vielä Pyynikin näkötornilla haukkaamassa munkit ja kuumaa juotavaa. Nams! Evästämisen lomassa ehdotettiin, että ensikesänä Tampereen kukkaisviikkojen paraatiin osallistuisimme kippurajoukolla marssimaan. Olisihan se aika hienoa ja japanilaisille roduillekin saisimme hieman lisää näkyvyyttä :) Sitä kertaa odotellessa. Mikäli tämä paraatiin osallistuminen järjestetään niin varmasti olemme mukana Tomun kanssa, jossei vain mitään isoa estettä tule vastaan.
Kiitos kaikille lenkillä mukana olleille ja hyvää uutta vuotta jokaiselle lenkkikuvien kera!
Mutta asiaan. Eilen ennen kuin suuntasin Tomun kanssa auton nokan kohti Kotkaa, osallistuimme kauan odotetulle yhteislenkille yhdessä muiden shibojen ja yllätyksekseni akitojen kanssa Tampereen Pyynikin harjun ja Rosendahlin rannan ympäristössä. Oletin, että vain shibat ovat tulossa, mutta hieno juttu että myös samanmoinen määrä akitoja oli saapunut puskaradion kautta myös lenkkeilemään.
Tomu oli aivan innoissaan. Shibojen joukossa oli Tomun lisäksi vain toinen uros, 2-vuotias ja ihana herrasmies Sumu, joten Tomulla oli selvästi ongelma kenen nartun kanssa milloinkin painisi. Pojat eivät niin piitanneet toisistaan, mutta jos satuttiin naamatusten niin syntyi pientä pörinää. Vierekkäin kuitenkin pystyttiin liikkumaan samaan suuntaan :) Hienoa pojat! Tomu löysi emonsa Saimin lisäksi toisen nartun, Sirun, kanssa yhteisen sävelen ja nämä kaksi olisivatkin voineet painia hihnarusettileikkiä vaikka kuinka ja kauan. Täytyy joku kerta ottaa koirapuistoiluhetki, jotta kaksikko pääsisi tosissaan purkamaan energiaansa. Muita shiboja lenkillä olivat Diiva sekä puolivuotiaat Zuru ja Mikki(?). Seitsemän kaiken kaikkiaan. Myös akitoja oli saman verran matkassa mukana.
 |
| Lenkkijoukko |
-Shiba, vastasimme.
- Ahaa...??? Kommentoi ohikulkija.
Tähän törmäämme oikeastaan harva se päivä, jos joku kysyy rotua ;) Shiboja kun ei Suomessa ole vielä kovinkaan paljoa, noin kuutisen sataa rekisteröityä.
Noin puolentoista tunnin lenkin päätteeksi, laitettiin koirat autoon huilaamaan ja omistajat kävivät vielä Pyynikin näkötornilla haukkaamassa munkit ja kuumaa juotavaa. Nams! Evästämisen lomassa ehdotettiin, että ensikesänä Tampereen kukkaisviikkojen paraatiin osallistuisimme kippurajoukolla marssimaan. Olisihan se aika hienoa ja japanilaisille roduillekin saisimme hieman lisää näkyvyyttä :) Sitä kertaa odotellessa. Mikäli tämä paraatiin osallistuminen järjestetään niin varmasti olemme mukana Tomun kanssa, jossei vain mitään isoa estettä tule vastaan.
Kiitos kaikille lenkillä mukana olleille ja hyvää uutta vuotta jokaiselle lenkkikuvien kera!
 |
| Shibahumppaa Sirun ja Tomun esittämänä |
 |
| Tomu ja emonsa Saimi |
 |
| Ihana Sumu |
 |
| Koville ottaa leikki ja lenkki |
 |
| Tomu nappaa Sirua pyllystä... |
 |
| Kippurajono |
 |
| Tie tukossa kippuroista :) |
 |
| Lenkkijälkkärit :) |
perjantai 21. joulukuuta 2012
Hyvää Joulua!
Viimein päättyi tämän vuoden viimeinen työpäivä ja nyt voin aloittaa perheen kanssa Jouluun rauhoittumisen. Tai ainakin yritämme, koska luvassa on vielä vaikka mitä, joulupipareiden, piparikuusien ja vanhempieni kodin virittämistä jouluiseen tunnelmaan. Joululahjat on onneksi hankittu ajoissa, joten niiden perässä ei enää tarvitse kauppaan rynnätä. Lahjojen joukossa taitaa olla vähän kippuraisenkin makuun olevia lahjoja, tietenkin ;) Ruokatarvikkeiden ja kukka-asetelmien perässä varmasti joudumme vielä kaupoille, mutta kuuluuhan se jouluun, kaupan kassajonossa 20 min jonottaminen ja tungoksessa vaeltaminen. Aivan ihanaa on myös se, että tänä vuonna emme varmastikaan joudu ihastelemaan kehä kolmosen varressa rehottavaa nurmikkoa vaan saamme nauttia (ainakin Tapaninpäivään asti) puhtaan valkeasta lumipeitteestä. Eiköhän laitetan nuo jäälyhdytkin valmistumaan kunhan tänään pääsemme vanhempieni luokse.
Kiitos siis tästä vuodesta kaikille ystäville ja tutuille, sukulaisille, perheille ja kippurakansalle sekä tietenkin teille lukijoille tästä vuodesta. Pitemmittä puheitta...
Kiitos siis tästä vuodesta kaikille ystäville ja tutuille, sukulaisille, perheille ja kippurakansalle sekä tietenkin teille lukijoille tästä vuodesta. Pitemmittä puheitta...
tiistai 11. joulukuuta 2012
Vuosi!
Huh kun on pitänyt kiirettä, mutta täytyy nyt täältäkin vielä antaa oikein iiisot halirapsuonnittelut Tomulle, joka viime lauantaina täytti vuoden :) Aika on mennyt kyllä todella nopsaan. Poika on kyllä mahtava pakkaus, osaa ottaa rauhallisesti tarpeen tullen, ystävällinen, HYVIN shibamainen shiba :) Tomu on jo tässä ajassa ehtinyt opettaa paljon shibojen ajatusmaailmasta ja käyttäytymisestä, mutta uskon että vielä on opittavaa. Onnea myös sisaruksille ja heidän taustajoukoilleen!
Mielenkiinnolla seuraan tulevia vuosia pojan kasvaessa aikuiseksi tästä teini-iän melskeestä. Tiedossa on tulevalle vuodelle ensimmäiset terveystarkastukset nyt vuodenvaihteen tienoille tai heti sen jälkeen alkuvuodesta 2013. Toivon mukaan kaikki olisi terveyden osalta kunnossa, pitäkää meille peukut, varpaat ja tassut pystyssä. Aloitamme pojan kanssa tammikuussa rally tokon turussa Tuijan koirakoulussa tammikuun puolella ja näyttelyissä jatkamme satunnaisesti. Seuraava on Turun winter dog show, myöskin tammikuussa. Toivon mukaan turkki olisi täydessä mitassaan silloin. Nyt alkaa heinäkuusta asti kestänyt karvan tiputtelu loppumaan ja tomu vaikuttaa aavistuksen pörröisemmältä kuin kesällä. Tämmöisiä suunnitelmia ainakin ensivuodelle. Todennäköisesti suunnitelmiin tulee lisäystä aika ajoin.
Tässä vielä pojan viimeisimpiä kuvia sekä vertailu miten seitsenviikkoisesta tuli vuosikas :)
Mielenkiinnolla seuraan tulevia vuosia pojan kasvaessa aikuiseksi tästä teini-iän melskeestä. Tiedossa on tulevalle vuodelle ensimmäiset terveystarkastukset nyt vuodenvaihteen tienoille tai heti sen jälkeen alkuvuodesta 2013. Toivon mukaan kaikki olisi terveyden osalta kunnossa, pitäkää meille peukut, varpaat ja tassut pystyssä. Aloitamme pojan kanssa tammikuussa rally tokon turussa Tuijan koirakoulussa tammikuun puolella ja näyttelyissä jatkamme satunnaisesti. Seuraava on Turun winter dog show, myöskin tammikuussa. Toivon mukaan turkki olisi täydessä mitassaan silloin. Nyt alkaa heinäkuusta asti kestänyt karvan tiputtelu loppumaan ja tomu vaikuttaa aavistuksen pörröisemmältä kuin kesällä. Tämmöisiä suunnitelmia ainakin ensivuodelle. Todennäköisesti suunnitelmiin tulee lisäystä aika ajoin.
Tässä vielä pojan viimeisimpiä kuvia sekä vertailu miten seitsenviikkoisesta tuli vuosikas :)
 | |||
| Pikkuruisesta tuli isompi pikkuruinen ;) |
 |
| Synttärilahjan kanssa :) |
lauantai 1. joulukuuta 2012
Pienissä jouluissa
Oli kyllä aivan mahtava päivä! Iloinen jälleen näkeminen koko sisarparven kesken talvisessa Helsingissä. Sen enempiä selittelemättä annan kuvien puhua puolestaan :) Kyllä on mahtava sakki saatu kasaan niin koirien kuin omistajienkin kesken. Kiitos kaikille tästä päivästä ja toivottavasti näemme pian uudelleen!
 |
| Riki ja Jade, takana Saimi |
 |
| Saimi ja Vilma |
 |
| Anna jo! |
 |
| Ihana Riki |
 |
| Jade, Tomu ja Riki |
 |
| Saimi, Tomu, Jade ja Riki |
 |
| Perhe kasassa taas ;) |
 |
| Riki |
 |
| Tomu ja Jade |
 |
| Lumipallojen jaakausta |
 |
| Saimi |
 |
| Tomu |
 |
| Hepuli-Tomu |
 |
| Tomu |
 |
| Tomu, Jade ja Riki |
 |
| Kolmikko kirjaimellisesti kasassa ;) |
 |
| Kuperkeikkailua |
 |
| Jade |
 |
| Tomu ja Riki leikkii littaa |
 |
| Tomu ja Riki, Jade seuraa vierestä |
 |
| Hyvää Joulun odotusta kaikille! Toivottaa Isomus Astral Jade, Topaz ja Opal |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)