Treenipäivyri lupauksella

Kuka?
- Tomu 2v 10kk + emäntä
Mitä?
- Mölliagilitykurssi, 10 krt.
Missä?
- Royal Canin areena, Lattomeri


Perjantai 10.10.2014
Kurssi alkaa. Paikkana meille tuntematon halli Porin kupeessa Lattomerellä. Hallissa myös uusi lattiamateriaali Tomulle, kumirouhetekonurmi. Kurssikavereina bostoninterrieri Nanni, rhodesiankoira Urho, hollanninpaimenkoira Santeri. Tomulle eka kerta meni halliin totutteluun. Muiden koirien ollessa autossa, tilanne hieman hämmensi kun ihmisiä seisoi hiljaa hallin seinustalla. Keskityttiin virittelemään Tomua iloisemmalle fiilikselle tehden helppoja ja kivoja juttuja sekä muutamien esteiden sarjoja. Lopputunnista saatiin poikaan jo huomattavasti lisää reippautta.

Perjantai 17.10.2014
Osa 2. Halli ihmetyttää Tomua vielä jonkin verran, mutta nyt pystyttiin jo treenaamaan paremmin. Harjoiteltiin kontaktiesteistä puomia ja tehtiin rataa pariin otteeseen.  Edistystä saatiin keppien pujottelussa nopeuteen sekä ohjaukseen ja pussin treenaus startattu helpottamalla niin, että pussin suuta pitää avustaja hieman raollaan.


Perjantai 24.10.2014
Osa 3. Hyppytreeniä ja irtoamisharjoitteita. Kouluttajallekin selvisi, ettei shiba kestä toistoja kun Tomun tekemisen riemu pääsi hiukan hyytymään. Todettiin myös, että Tomun iltaruoka tulee jättää väliin edellisenä päivänä, jotta on nälkäinen koira sitten seuraavan illan agitreeneissä. Ja myös koiran huomiointia tulisi vähentää, jotta yhdessä tekemisen riemu siirtyisi agikentälle. Irtoamisharjoitteet menivät muutoin hyvin. Namialusta oli hyvä apu kun otimme harjoitetta aina vain kauempaa estettä. Pitää vain välttää, ettei Tomu opi hyppäämään estettä takaisin palatessaan vaan kulkisi esteen vierestä.


Perjantai 31.10.2014
Osa 4. Sijaiskouluttaja. Harjoiteltiin putkeen irtoamista ja putkisarjan tekemistä valssin kera. Tällä kertaa maltillisin toistokerroin ;) Tomun pieni koko ja vielä maltillinen vauhti helpottaa mun keskittymistä omaan ohjaustyöhön, mikä omasta mielestä on hyvä juttu. Kun alan hallita omaa ohjaustyyliäni niin sitten saa Tomu alkaa kasvattamaan vauhtia. Hyvä tästä tulee :) Tomun motivaatiokin saatiin nyt kaivettua esiin, kun radan varrelle laitettiin useampia namilautaisia "Jack Poteiksi". Löytyi vauhtiakin ihan kivasti jo edellisiin kertoihin verraten! Rata oli myös hauska ja simppeli, mutta kuitenkin hieman jo osaamista vaativa, eli esteen takaa kiertoja sekä juuri tämä putkisarja.


Perjantai 7.11.2014
Osa 5. Vakikouluttaja pääsi taas paikalle ja alettiin testaamaan keinua kukin koira kerrallaan. Tomu jos saisi päättää niin hän ei keinusta perustaisi. Tyhmä liikkuva kapine. Otettiin siis avuksi panta, josta vain minä pidin kiinni hyvin kevyesti ja kannustin Tomua samalla namittaen etenemään keinua pitkin. Muutamia kertoja sama toistaen. Rohkeus lisääntyi kerta kerralta, mutta vielä on sen kanssa tekemistä. Myös siihen kolahdukseen todennäköisesti Tomu tulee totuttaa aivan erikseen. Mutta maltilla ja määrätietoisesti eteenpäin. Kun päästiin tekemään rataa, oli taas Tomu lisännyt vauhtia edelliskertaan nähden. Rengaskin alkaa taas sujua suhteellisen hyvin, alkukerroilla se oli Tomun mielestä läpijuostava väline... Keksittiin myös kouluttajan kanssa, että Tomua ei missään nimessä ainakaan treeneissä saa istuttaa ja odotuttaa lähtökäskyn saamista. Se saa aikaan lamaantumisen ja laiskuuden/haluttomuuden. Temputan ja leikitän poikaa ennen radan tai sen osan aloittamista niin kas, kyllä sieltä hymysuinen ja vauhdikas poika löytyy. Näillä eväillä hyvä jatkaa viimeiset 5 kurssikertaa :)

Viikonloppuna Tomun kasvattajan rohkaisemana päätin, että uudenvuoden jälkeen ilmoitan Tomun esimerkiksi Mynämäellä seuraavan kerran järjestettävään mölliagikisaan, jotta päästään kokeilemaan miltä se kisaaminen tämmöisessä lajissa tuntuu :) Katsotaan siis kuin tämän koirakon silloin sitten käy, treenaamisiin!

Ja niin siinä sitten kävi, etten ehtinyt kirjoitella viimeisistä treenikerroista heti muistiin asioita, joten loput tiivistetyssä muodossa... Yksi kurssikerta jäi myös väliin reissuun lähdön takia.

 Kurssikerroilla treenattiin esteiden takaa kiertoja ja erilaisia käännöksiä sekä sitä keinua, rengasta ja putkeen irtoamista. Kutakin asiaa kerrallaa eri kerroilla, jottei mennä turhan sekaisin. Tuli kyllä laitettua merkille, että jokainen kurssilainen kehittyi hienosti kurssin aikana. Ja kai mekin Tomun kanssa jotain uutta opittiin. Tomu oli kurssilla omalla tahdillaan melko varma suorittaja ja lähes aina pääsimme radan loppuun asti kertalaakista eikä radan osuuksia jääty junnaamaan. Tomun vauhti helpottaa edelleen mun keskittymistä siihen miten ohjaan. Ja tämä siis helpotti radan suorittamista kerrasta oikein :)

Viimeinen kurssikerta jäi erityisesti mieleen. Harjoitus alkoi ihan kivasti, mutta kun pääsimme keinun tykö, ohjaaja päästi inasen liian aikaisin keinun tipahtamaan maahan (noin 10-15 cm korkeudelta) ja kuului rämähdys ja toki se tuntui Tomun tassuissa. Ja siinä se sitten tapahtui... mitä olin pelännyt omassa mielessäni. Ja Tomu teki "Japanilaiset" Poika tuumas, että joo tämä ei ookaan enää kivaa ja että treenaus riitti hänelle tällä erää. Ei vaikka kuinka huutelin. Tomu tepsutteli määrätietoisesti hallin ovelle, että joko lähdettäs. Noh, sitten otettiin suunnitelma B käyttöön. Aina kun poika katsoi kentälle ja minuun päin niin heitin namin jahdattavaksi. Ja aina vaan uudestaan, ja uudestaan. Katse. Namia. Katse. Namia. Saatiin Tomu takaisin kentälle. Heittelin nameja yli perus hyppyesteiden ja riemuitsin Tomun suorittamisesta. Emme siis tehneet rataa vaan ihan random-esteitä suorittaen hieman omintakeiseen tyyliin. Teimme myös varovasti keinun pariin kertaan pojan reipastuttua ja lopulta päästiin myös rata loppuun. Toisella vuorollamme muiden koirakoiden jälkeen otettiin Tomun kanssa rata uudelleen. Tomu arkaili keinua, mutta se otettiin määrätietoisesti, mutta rauhallisesti ja sitten loppu rata läpi. Ja aivan viimeiseksi otimme kaikkien koirien kanssa vielä keinua. Tomu saatiin menemään viimeiset kaksi suorituskertaa menemään keinulle aivan vapaaehtoisesti ja pannasta kiinni pitämättä :) ja näin huono kokemus oli voitettu tällä erää. Ja palkinnoksi mitäpä muutakaan kuin paljon nakkia ja A-esteen kipuamista edestakaisin ^^ On se vaan niin... japanilainen :D

Treenit ovat tällä kertaa ohitse ja varmaan suuntaamme vuonna 2015 sunnuntaisin Turun seudun shibatreeneihin ja joihinkin möllikisoihin. Saapa nähdä mitä vuosi tuo mukanaan, toivottavasti yhtä hienoja hetkiä ja onnistumisen tunnetta sekä haasteista selviämisiä :)

Lopuksi kuvia viimeiseltä kurssikerralta. Kyllä, me selvittiin!

Tylsä ja vaikea - mutta mulle niin huippu!

Syksy alkaa saapua hiljalleen ja meillä täällä sen myötä myös Tomun turkki alkaa olla aikas lailla varisteltua tavaraa. Sen kummempia kuulumisia ja hehkutuksia ei taida olla vähään aikaan luvassa sillä näyttelyt ovat tauolla näillä näkymin joulukuuhun asti ja muutenkin Tomun osalta testit alkaa olla kohta kaluttu läpi. Ai miten niin?

Heinäkuun lopulla oli meidän toiseksi viimeinen koitos näyttelyiden osalta, Mäntsälässä. Paikassa jossa myös aloitimme virallisesti näyttelyuramme Tomun kanssa. Hiukan ollaan petrattu niistä ajoista ;) Tomulle ei näyttelyssä ollut mitään paineita sillä ryhmänäyttelystä kotiin saisimme korkeintaan ROP-tittelin. Tosin tällä kertaa ROP-titteli meni toiseen, mutta täysin oikeaan ja ansaittuun osoitteeseen kun Tomun ainoa urosshibakaveri Ilo oli upealla esiintymisellä päivän komein shiba ja samalla myös Suomen muotovalio. Onnittelut siis vielä Tomun parhaalle kaverille Ilolle ja omistajalleen Viivulle, ootte huippuja <3 Tomulle toki kans rapsut on paikallaan sillä poika oli hienosti PU2 ^^ Kaveruksille siis loistava päivä kehässä. Tuomarina toimi Rune Fagerström, joka antoi Tomulle arvosteluksi seuraavaa:

"2 1/2 v hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Erinomaiset rungon mittasuhteet. Hyvän mallinen pää. Hyvät silmät ja itämainen ilme. Hyvät korvat. Hieman epätasainen purenta. Hyvä kaula, erinomainen eturinta. Hyvä runko. Tasap. kulmaukset. Hyvä luusto. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu hyvin."

Tomu Mäntsälässä PU2

Kesän näyttelyputki kuitenkin huipentui WDS 2014 -maailmanvoittajanäyttelyyn Helsingissä. Meillä ei suuret odotukset ollut näyttelyn suhteen, sillä näissä kekkereissä pienetkin virheet olivat ratkaisevia. Ja Tomun kauneuspilkut tietäen, olisi lähes ihme että saisimme edes sijoituksen. Valioluokan uroksia paikalla oli enemmän kuin Suomessa shibojen erkkarissa yhteensä, joten mahdollisuudet pienenivät entisestään. Niin upeita koiria oli kehässä. Tomu sai arvosanaksi EH:n, joka oli ihan realistinen ja odotettu arvostelu. Mutta hieno mies tämä ukkeli on. Joskus sanoin, että vasta sitten kun kehässä käytös on sen verran hyvää luokkaa niin otamme osaa Tomun kanssa näihin isoihin näyttelyihin kuten joulukuiseen Helsingin messariin. Ja tässä sitä oltiin. Yhdessä muiden, yli sadan shiban kanssa kisaamassa WDS-titteleistä. Tämä oli jo meille hieno juttu :) Tomun ravistelut kehässä jäi hiukan harmittamaan, mutta se oli mun vika. Uusi hihna+panta -yhdistelmä oli vielä sen verran uusi Tomulle että prrrr se oli saatava paremmin ravistelemalla. Noh se ei tainnut juuri onneksi arvosteluun vaikuttaa, mutta toki ravisteluitta olisi suoritus ollut nätimpää katsottavaa. Tuomarina oli australialainen shibakasvattaja Andrew Burt. Pidin tuomarista todella paljon. Oli nopea, miellyttävä, ystävällinen ja kohteli koiria kauniisti. Näin myös tuomarin lohduttavan yhtä handleriä halaamalla, koska tämän koira ei käytöksen takia saanut arvostelua. Meidän kohdalla tuomari myös sanoi lyhyen kommentin miksi juuri se laatuarvosana. Varmaan arvaattekin mikä meillä oli se akilleen kantapää. Purenta. Arvostelu oli seuraavanlainen:


"2,5 years well up to size. Correct proportions. Typical angulation. Typical ears. Prefer darker eye. Incorrect bite. Excellent coat type. Very good color. Close rear movement away side gate."

Itse kokemus WDS-näyttelystä oli unohtumaton. Nautin joka hetkestä ja siitä, että sai nähdä niin paljon shiboja yhden katon alla. Päivä oli pitkä ja väsyttävä, mutta silti hieno päivä. En vaihtaisi muuhun!

Tomun kanssa WDS-kehässä. On se upea poika niin ulkoisesti kuin sisäisesti <3

Komistus

Testien osalta päästiinkin sitten kartuttamaan kokemusta ja tuloksia luonnetestin osalta Pyhärannassa Jorma Lankisen ja Pirjo Kelloperän toimiessa tuomareina. Tätä testiä olen jännittänyt siitä asti kun siihen Tomun ilmotin. Jännitin jopa enemmän kuin näyttelyihin osallistuessa. Kun tiedän, ettei Tomu ole kova ja rohkea koira niin ehkä se teki jännityksestä pahemman. Arvion, että jos pääsemme testin läpi olisivat Tomun pisteet 30-50 pisteen välillä. Maksimipistemäärä testistä on 300. Eli odotukset eivät tosiaan olleet korkealla ja mahdollisuus keskeyttämiseenkin oli mielestäni täysin realistinen. Noh, tulta päin.

Onneksi Tomun testin aikana oli hyvä keli eikä satanut kaatamalla vettä. Tomu ei suostunut alkuun tekemään sen lähemmin tuttavuutta möreä-äänisen tuomarin kanssa kuin hetken nuuhkimalla. Mun kanssa Tomu sitten jahtasi narun päässä ollutta palloa. Se oli ainoa hetki testistä kun poikaparalla oli hauskaa :) Sitten alkoi totisemmat paikat. Leikkituokion jälkeen kohtasimme rämisevän kelkkamörön, jota tuomari kiskoi meitä kohti narusta vetäen. Tomu katseli kummallista kapinetta ja kun kelkka oli muutaman metrin päässä, saatiin pojasta pari haukahdusta aikaiseksi. Häntä laski vasta kun kelkka oli aivan kohdalla. Tomu ei halunnut tehdä sen koommin tuttavuutta tuon kapistuksen kanssa houkuttelusta huolimatta vaan kökötti aloillaan läähättäen. Olisimme siinä joutuneet maanittelemaan pitkäänkin, joten siirryttiin suosiolla seuraavaan tehtävään.

Kelkkakummajainen tulossa kohti

EN TUU! Tuumasi Tomu ;)

Tomu nosti häntänsä hienosti taas ylös ja lähdettiin kävelemään kentän halki ja vastaan asettui hyökkäävä ihminen kepillä huitoen ja samalla huutaen. Tomu katseli tulijaa jonkin aikaa. Parit pöhähdykset kuulin, mutta hihnasta tunsin että poika ei halunnut olla ensimmäisenä tervehtimässä tätä tulijaa. Itsehän en saanut kommunikoida koiran kanssa mitenkään. Hyökkäävä ihminen meidät kohdattuaan muuttui ystävälliseksi ja leperteleväksi ihmiseksi. Hän otti Tomun hihnan ja kokeili miten Tomu reagoisi näin kummallisen ailahtelevaisesti käyttäytyvään ihmisolentoon. Tomu näytti pelkäävän, mutta istui aloillaan ja antoi ihmisen koskea itseensä sen kummemmin väistelemättä tai hampaillaan uhkailematta. Mun kiltti mies <3

Hyökkäävä ihminen lähestyy

Tomu pelkäsi, mutta oli kiltti ihana itsensä ja antoi hyökänneen
ihmisen koskettaa itseään pysyen aloillaan

Seuraavaksi olivat luvassa haamu, eli narun päässä ollut rätti nostettiin koiran edessä ylös. Tomu säpsähti muttei ollut paniikissa. Häntä alhaalla ja läähätti vain. Sitten mentiin tynnyrin luo, joka meidän kuljettua sen ohi, rämähti luiskaa pitkin alas. Tomu säpsyi siihenkin ja samaan tapaan vain läähätti häntä alhaalla menemään. Sitten pimeään huoneeseen, jossa Tomun tuli etsiä minut pimeästä paikasta. Hetken ihmeteltyään löysi minut ja päästiin viimeisten tehtävien pariin. Minun piti kiinnittää Tomu ladon oveen asennettuun lyhyeen ketjuun ja lähteä itse pois näkösältä. Hyökkäävä ihminen lähti Tomua lähestymään ja tuomarin mukaan pyrki pakoon, mutta sitten paukut loppui ja jäi odottamaan kohtaloaa. Antoi kuitenkin hyökänneen ihmisen koskea itseensä hyvin, vaikka pelkäsikin. Viimeisenä rastina oli kahden laukauksen ääni, ensimmäinen liikkeestä ja viimeinen paikalla ollessaan. Tomu ei kuulemma reagoinut laukauksiin mitenkään, mutta jälkeenpäin kun testi oli jo ohi, poika tärisi ja läähätti.

Tynnyrin räminää odotellessa...

Pääsimme siis testin loppuun. Yllätyksekseni pidin testistä, vaikkei se meiltä järin ihmeemmin mennyt. Tuomarin antaessa arviota hän sanoi, että Tomu on melkoisen vaikeasti tulkittavissa oleva koira. Tomu kuulemma sulkeutuu itseensä odottamaan tilanteen ohitse menemistä mikäli kovasti pelottaa. Tuomarista Tomu oli siis tylsä koira :D Hyvä asia oli se, että Tomu kuulemma kulki minun mukana hyvin eli luotti siihen että olen siinä ja tuli siis kiltisti perässä vaikkakin pelotti. Yksi asia jäi kuitenkin hämäämään. Tuomari kysyi, että Tomu taitaa olla aika vaikea koira. Niin, miten sen nyt ottaa... Tomu ei ole ollut ehkä helpoin koiruus, mutta mieluummin ratkon rohkeuden puutteesta johtuvia haasteita kuin niitä, että Tomu olisi täysin raivopäinen ja aggressiivinen luupää. Koskaan Tomu ei ole minua haastanut niin, että nahkarukkasia olisi esiin tarvinnut ottaa tai naarmuja tullut ihoon. Maailman kiltein otus tuossa sohvalla nyt makaa reporankana. Haasteita meillä toki on, esim. tuo opittu paukkuarkuus ja rohkeuden puute, mutta se ei estä meitä toistaiseksi elämästä ihan tavallista koiraperheen elämää ja harrastuksissa käymistä. Ja tulee kuitenkin muistaa, että luonnetesti on tarkoitettu palvelus- ja sotakoiria varten, joten pikkuruinen shiba kotisohvalta tuskin koskaan tulee saamaan 300 pistettä ;)

Voin vain olla ylpeä siitä, ettei Tomun pehmoisuuden kanssa olla menty ainakaan pahempaan suuntaan. Ja paukkuarkuutta vastaankin taistellaan. Siedättämällä ja niin edelleen. Esimerkiksi nyt "paukkuarkuuden vuosipäivänä" (jos näinkin voi asian mainita) eli Rauman venetsialaisten aikaan kävimme päivälenkillä, jolloin paukkui jo raketteja. Tomu kuulosteli ne kyllä, mutta tein niistä äänistä iloisen asian ja lähdin juoksemaan iloisella äänellä jutellen ja kannustaen. Yhtäkään kertaa ei häntä laskenut ja normivauhtia tultiin kotiin eikä kieli pannan alla vetäen. Illalla paukkuminen tiivistyi. Ja ilokseni huomasin, ettei Tomu pelännyt paukkeita sen koommin. Jos olisi pelännyt, olisi maannut koko illan meidän alakerrassa makuuhuoneessa tai portaitten alla. Tomu pisteli unta palloon yläkerrassa joko sohvalla tai matolla olohuoneessamme, jonne paukut kuuluvat ehkä selkeimmin tässä asunnossa. Askel tai kaksi eteenpäin ollaan siis menty <3

Tomun tulos luonnetestissä tässä perässä ja sitten sanon hyvät yöt!

I Toimintakyky: -1 Pieni
II Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: -1 Haluton
IV Taisteluhalu: -1 Pieni
V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti: -1b Hieman välinpitämätön
VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +2b  Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

Tulos 74, josta vähennystä 41 pistettä toimintakyvystä, puolustus ja taisteluhalusta sekä temperamentistä.
 
LOPPUPISTEET eli varsinainen tulos: 33

Erityinen erkkaripäivä

Terveiset Nastolasta, SSKY:n erikoisnäyttelystä!

Viime lauantaina järjestetty näyttely oli samalla perinteikkäästi Suomen shibojen erikoisnäyttely, jonne oli saapunut kaikenkaikkiaan 18 shibaa 24 ilmoitetusta. Pentuja oli 1, uroksia 5 ja narttuja 12.

Ja sitten. Saako nyt hehkuttaa, hyppiä riemusta ja rutistaa Tomua oikein kunnolla???

En edes unissani voinut kuvitella, että MEIDÄN TOMU OLISI ROP ERKKARISSA!!! Mutta niin vain oli :)

Sanoinkuvailemattoman mahtava tunne oli ensin voittaa ensimmäinen esiintyminen valioluokassa, sen jälkeen PU-kehässä ja lopulta ROP-kehä! Vois jopa sanoa, ettei kyyneleetkään olleet kovin kaukana. Kehua ylistin pojan maasta taivaaseen ja hukutin halauksiin ^^

Vaikka uroksia oli saapunut paikalle vain viisi niin pidän silti tätä meille hienona saavutuksena ja todella isona palkintona siitä, mitä olemme Tomun kanssa tehneet tämmöisen menestyksen eteen.

Tuomarina shiboilla tämän vuoden erikoisnäyttelyssä toimi suomalainen kaikkien rotujen tuomari Markku Kipinä. Pidin erittäin paljon hänen tyylistään ja tavastaan käsitellä koiria sekä perustella kullekin osallistujalle ratkaisunsa. Omasta mielestäni paikalla oli myös erittäin hienoja shiboja omistajineen :)

 Tomun arvostelu oli mielestäni yksi parhaita tähän astisista arvosteluista, joita olemme saaneet. Toki tuomari löysi pojasta myös "kauneuspilkkuja", mutta niin kuuluukin ja aivan oikeista asioista huomautti. Silti tykkään kyllä Tomun mantelisilmistä ;)

"Tyypiltään erinomainen tasapainoisesti rakentunut ryhdikäs uros, kaunis kaula, hyvä häntä. Hyvä ilmeinen pää, joskin silmät saisivat olla tummemmat. Hyvä kuono-osa, purenta ok. Riittävän pitkä ja tilava rintakehä. Liikkuu näyttävästi, sivuliikkeellä hieman lyhyesti takaa, lyhyehkössä turkissa."

Mun näyttävä poika ryhmäkehässä :) Kuva: Noora Leiniö.

Kiitos siis kaikille meitä tsempanneille ja hengessä mukana olleille, kiitos Nihonken ry:lle myös huomioinosoituksesta ja kiitos tuomarille laadukkaasta arvostelutyöstä sekä järjestäjille hyvin toimineista järjestelyistä! Onnittelut myös muille voittaneille shiboille!

Se on ROP!

Shibojen erikoisnäyttely
ROP Isomus Astral Topaz & VSP Laggan Hiroshima. Tuomari Markku Kipinä.
Kuva: Tuire Siikala.

M - V - A, mikä se on?

TIETENKIN FI MVA eli Suomen muotovalio!!!

Tomu vihdoinkin Suomen muotovaliona <3

Olisinko voinut uskoa tätä todeksi kaksi vuotta sitten kun käytiin ensimmäisissä näyttelytreeneissä ja pöydällä oleminen sai aikaan niin sydäntä parkaisevan rääkäisyn. Ehken, mutta näemmä mikä vaan voi olla mahdollista kun jaksaa sinnikkäästi uskoa omaan koiraan. Ehkä usko on välillä hetkellisesti mennyt, mutta kyllä se on aina palannut takaisin :) Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Tosiaan. Sunnuntaina olimme Porin kansainvälisessä koiranäyttelyssä Nastolassa. Sain olla taas kiitollinen, että koirani on shiba. Koiran peseminen jäi tekemättä ja kynnetkin unohdin leikata vaikkeivät nyt pahat olleet. Harja oli myös kriittisellä hetkellä hukassa, joten sekin jäi viisipiikkisen varaan... Sillä ajatuksella siis näyttelyyn, että tuli mitä tuli. Näyttelyyn oli ilmoitettu 4 shibaa eli meidän lisäksi yksi junnunarttu, yksi valiouros ja yksi valionarttu. Tuomariksi oli valikoitunut kokenut, suomalainen Marja Talvitie, joka tunnetusti on hyvin tarkka tuomari.

Näyttelypäivä oli tuulinen ja sadettakin saatiin ajoittain niskaan. Näyttelypaikalle ei lopulta ollut saapunut kuin junnunarttu Ziestan Shinju eli Mizu, jonka tunnemme jo entuudestaan Tampereen yhteisiltä lenkeiltä. Mutta ei mikään ollut siinäkään kohtaa kiveen hakattua. Talvitie on varmasti tuomari, joka ei hevillä jakele ERIä ja SA:ta. Noh, koirat osasivat ottaa rennosti ja painivat tämän tästä keskenään. Me ja Mizun omistaja Mirva tärisimme jännityksestä :D Ei se jännitys vaan katoo vaikka kuinka monta kertaa olisi kehässä pyörinyt.

Alkulämmittelyt näyttelyyn :)

Ja sitten kehään. Tomu esiintyi samaan tapaan kuin ennenkin, ei nyt ihan rakastaen touhua, mutta kyllä poika perässä urhoollisesti tuli ja pöydälläkin sai Talvitieltä hiukan namia palkaksi luottamuksesta. Ensimmäistä kertaa myös pyydettiin näyttämään urajiro niin että nostan koiran pöydällä kainaloista ylös. Ja sitten itse arvosteluun. Talvitie oli melko ilmeetön tuomari, joten yhtään en pystynyt päättelemään mitä ajatteli. Kuulin vain että arvostelua luetellessaan esitteli kehäsihteereille mitkä yksityiskohdat shiballa on ne tärkeät jutut, mm. urajiro. Ja sitten, laatuarvosanana ERI ja SA. WHOOOOOHOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Oikei, hengitän. Ja luonnollisesti kun muita uroksia ei ollut niin saimme parhaan uroksen sijoituksen. Mizu oli valitettavasti, niin kuin kesään kuuluu, bikiniasussa ja näin ollen arvosteluksi tuli EH.

Joten Tomu putsasi koko pöydän ollen siis myös ROP kera SERTin ja ihkaensimmäisen CACIBin!!! Voi sitä riemua ^^ Joskus olin asettanut tavoitteeksi Tomulle, että yhden CACIBin jos joskus saisimme :) ja se tuli pikemmin kuin arvasinkaan!

Talvitie kuvaili Tomua seuraavasti:

"Erinomainen tyyppi, hyvä pää ja ilme, kaunis ylälinja, hyvä häntä, riittävät etu- erinomaiset takakulmaukset, hyvä karva ja väri, erinomainen urajiro, voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan."

Ja näin syntyi uusi muotovalio-shiba Suomeen <3 mun pieni shibamies, joka ei ole välttämättä se itse täydellisyys ominaisuuksiltaan. Kaikesta huolimatta minulle Tomu on täydellinen, oli valio tai ei.

Ryhmäkehässä ei menestystä tullut, mutta upeaa työtä Tomulta kaikenkaikkiaan.

Treeniä luvassa

Hiphurraa, tänään sain mailia, että mahdumme mukaan Rauman Vauhtitassujen järjestemälle mölliagikurssille. Kurssi alkaa kesäkuussa, on tauolla heinäkuun ja jatkuu taas elokuussa. Yhteensä kurssi kestää kahdeksan kertaa. Tämä heinäkuun tauko on varmasti Tomulle hyvä, jotta voi hengähtää ja tehdä ajatusharjoituksia. Lisäksi meidän pitäisi saada jäseninä avain tuohon agilitykentän porttiin, joten pystytään treenaamaan omalla vapaa-ajalla. Toivon kurssilta, että Tomun innostun ja kontakti tekemiseen syventyisi entisestään ja oppisi kulkemaan rataa hieman etäämmällä minusta. Tarkoitan siis sitä, että mun ei tarvitsisi ihan niin konkreettisesti näyttää jokaista estettä vaan että pelkkä ohitse kulkeminen ja esteen näyttäminen ohjaavalla kädellä riittäisi.

Väsyttävää patsastelua koko touhu

Viikonloppuna sunnuntaina oltiin Rauman KR-näyttelyssä. Tuomarina shiboilla toimi Antonio Di Lorenzo Norjasta. Hyvin ilmeetön, mutta asiallinen tuomari sekä aika harvasanainen. Arvostelussakaan ei oltu rönsyilty, mutta kertoi oleellisimman. Shiboja oli paikalla kuusi yhden avoimen luokan uroksen ollessa poissa. Tomu siis sai taas kunnian avata rotukehän. Kehässä Tomu meni taas ihan hyvin kuumuudesta huolimatta. Juostessa kehää ympäri poika aloitti peitsaamalla ja tuomarin huomauttaessa asiasta, otettiin vähän lisää vauhtia ja yksi ylimääräinen kierros ympäri, jotta saatiin liikkeet paremmin esiin. Sitten pöydälle, jossa taas hiukan niiattiin. Tuomari pyysi tämän vuoksi näyttämään hampaat vaikka tiesin, että Tomu olisi kyllä antanut katsoa pienestä niiauksesta huolimatta. Arvostelu oli nopeasti ohi ja saimme sen tutun värin, sinisen EH-nauhan ja luokkavoiton kun olimme ainoa koirakko avoimessa luokassa. Arvostelu oli myös ihan ok, mutta tällä kertaa tuomari löysikin uusia asioita missä olisi parantamisen varaa:

"Masculin, very good type, too large size, tall on the legs, bad condition of coat, excellent eyes & muzzle, could have a better earcarriage, good movement."

Ensimmäistä kertaa Tomua sanottiin liian isoksi shibaksi :) myös korvien asennosta muistaakseni ei ole sanottu aikaisemmin mitään. Samaa mieltä olen osin korvien kanssa, mutta asentoon vaikutti varmasti myös Tomun fiilis kehässä. Kun sais vaikka sähköjäniksen loikkimaan meidän eelle niin kyllä olis ryhti ja korvienkin asento parempi :D Korkeista jaloista muistaakseni on sanottu aiemminkin, mutta monestikin tuo karvattomuus teettää hiukan kepposensa ja näin näyttää pitkäjalkaisemmalta kuin karvassaollessaan. Lihaksista tuli ekaa kertaa maininta ja vieläpä erinomainen semmoinen :) kyllä kun tota shibamiestä katsoo niin omaankin silmään on ehkä mittaa leveyssuunnassa tullut lisää. Ei näytä niin onnettomalta kuin silloin kun oli viimeksi karvaton. Vaakakin kertoi viimeksi ihan mukavan luvun, 11,8 kg. Ja joo karvahan oli näyttelyssä mitä oli... Mut ei mittään, se viimeinen sertti on tiukassa. Jonain päivänä se kuitenkin vielä saadaan ja sitten onkin riemun paikka :) Seuraava näyttely onkin sitten Porin KV Nakkilassa kesäkuun lopussa, jossa tuomariksi on alustavasti merkattu Marja Talvitie.

Pidettäisiinköhän minusta enemmän, jos sonnustautuisin orvokein? :)

Kesää kohti

Heipsis taas,

voi kun on ollut vauhdikas tää kevät. Ollaan ehditty Tomun kanssa käydä näyttelyissä, rally-toko-kurssilla, agilityä harrastamassa shibatreeneissä Mynämäellä ja ihan kotona pientä treenailua esimerkiksi kosketusalustan kanssa. Tällä hetkellä odotamme, tai no en tiedä Tomusta mutta itse odotan innolla, sillä ilmoittauduin alustavasti mölliagikurssille Rauman Vauhtitassuihin samalla liittyen yhdistyksen jäseneksi. Varmaan muutaman viikon sisään tulee tieto mahdutaanko kurssille mukaan. Ja mikä parasta, harjoituskenttä on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja laji on Tomun suosikkeja :) pitäkää peukkuja! Sain jo sähköpostissa viestejä muutamista epävirallisista agikisoista ja itseasiassa jopa harkitsin lähteväni Tomun kanssa kokeilemaan toiseen niistä. Pahaksi onneksi emme kuitenkaan muiden menojen takia näihin pääse. Mutta katsotaan vaikka kurssin jälkeen josko löytyisi jokin sopiva kisapäivä, jolloin päästäisiin kokeilemaan oikeesti kisaamista. Tähän asti kun ollaan menty ihan harrastuspohjalla. Tomussa kuitenkin ois potentiaalia agilityyn, jos itse vaan onnistun oppimaan ohjauksen ja ylläpitämään pojan motivaatiota :)

No sitten, tuossa helmi-maaliskuun aikoihin olimme taas rally-tokokurssilla Turussa, missäs muuallakaan kuin Tuijan koirakoulussa. Harmittaa tosissaan, että Tuijan koirakoulu on niin kaukana. Muutoin taitaisimme olla Tomun kanssa vakiasiakkaita. Nostan hattua kouluttajille, jotka ymmärtävät shiban päälle ;) Mutta itse kurssista. Kurssilla on joka kerta yksi rallytokorata, joka suoritetaan kahteen kertaan tunnin aikana. Kummallakin kerralla ohjaaja seuraa koirakon tekemistä ja antaa ohjeita seuraaviin kertoihin. Tomun kanssa sujui kyllä kokonaisuutena kurssi hienosti! Muutama kerta pojalla oli ajatukset vähän muualla, mutta suurimmaksi osaksi hienoa työtä Tomulta. Viimeinen kurssikerta pitää kuitenkin mainita erikseen. Aiemmat kurssit ja treenikerrat ollaan aina menty hihnan kanssa radat lävite. Pelkona kun on 5 euron merkkausmaksu, eli jos Tomu keksiikin lorottaa seinille tai kokolattiamatolle (halli on täynnä hajuja ja mahdollisia pentukoirien pissahajuja). Ja toinen syy hihnan käyttöön on tietysti se, että eka luokka rallytokossa suoritetaan hihnan kanssa. Mutta nyt viimeisellä kerralla päätin rohkaistua ja katsoa mitä tulee jos mennään ilman moista. Ja mun ihmetys oli suuri, Tomu oli vielä enempi mukana ja motivoituneempi kuin hihnassa tehdessään rataa. Aivan mahtavaa! Suurin palkinto koko kurssista ^^ <3 ja kun muistan ne aivan ekat rallytokokurssit kun nyin Tomun päätä ylös lattiasta ja hajuista jatkuvasti. Voisinkin siis sanoa kaikille teille siellä, jotka tuskailette shiban harrastamisen ja motivoinnin kanssa: älkää luovuttako. Jos joku kurssi tai kurssikerrat menee penkin alle niin so what. Sinnikkyys palkitaan :)

Mun rally(toko)kuski :)

Mutta nyt siis odotellaan agikurssille pääsyä ja tehdään kotona pieniä temppujuttuja, mm. kosketusalustalla pyörimistä, tassun antoa jalkapöydän päälle sekä takajaloilla seisten pyörähtämistä ympäri.

Viime kuukaudet olen myös ihmetellyt Tomun tassujen nirhemistä. Ei siis polkuanturoista vaan etutassujen ranteiden päältä sekä oikean takajalan polvesta (alhaalla on kuva Tomusta Vesilahden ryhmiksessä ja kuvassa näkyy takajalan nirhetty alue). Ensin nirhentä näkyi vain toisessa etutassussa, seuraavaksi näkyi toisessakin etutassussa ja lopulta samat jäljet siirtyivät takajalkaan. Mietin, että voisiko se olla mahdollista allergiaa vai voisko sen aiheuttaa jokin stressi tai tekemisen puute. Yritin tehdä Tomun kanssa joka ilta normaalia enemmän aktiviteettejä ja pidentää lenkkejä mutta ne eivät ottaneet tehotakseeen. Eläinlääkärissä asioidessamme DNA-näytteenoton merkeissä lääkäri katsoi myös nirhettyjä alueita, mutta ei myöskään osannut sanoa tarkkaan mikä olisi syynä. Arveli joko nivelvaivoja tai sitten stressistä johtuvaa sijaistoimintoa. Saimme lääkäriltä kaksi purkkia Zylkenen -ravintolisäkapseleita, jotka voisivat auttaa mikäli vaiva johtuu stressistä. Samaan aikaan kun aloitimme kuurin tajusin, että nyt täytyy lisätä puruluiden määrää, jotta hampaiden käytön saisi ohjattua niihin. Ja kas, puruluiden lisäämisen jälkeen karvat ovat saaneet kasvaa rauhassa takaisin. Silloin joskus nuorempana kun Tomu nirsosi toden teolla ruokansa kanssa niin otin Tomun muut syötävät herkut ja puruluut minimiin, jottei niillä vatsaansa täyttäisi. Monesti kun kävi niin, että kun annoin kupillisen ruokaa tuttuun aikaan nenän eteen niin poika marssi olkkariin tuhahdettuaan ruokakupille ja rupesi syömään puruluitaan. Noh, nyt tuli sitten tajuttua etten ollut älynnyt lisätä puruluita kun pahimmat nirsoilut ovat ohitse. Toivon, että tällä ahaa-elämyksellä myös nuo nirheämisvaivat pysyisivät poissa.

Tomu on myös saanut uusia ystäviä tästä naapurista ja hiukan kauempaa. Raumalle muuttanut Yara-shibatyttö ja naapurimme Mimmi-sheltti ovat heistä uusimmat. Eilen tehtiin tuttavuutta myös 5 kk ikäiseen kultainennoutaja-uroskoiraan. Hiukan varauksella mietin kuinka Tomu reagoi tähän nuoreenmieheen, mutta ei tullut pörinää. Lähinnä Tomusta huomasi että mietti päänsä puhki, että mitä mallia tämä koira on. Vissiinkään ei ihan vielä urokselle tuoksahtanut. Vieraita uroksia emme nokakkain enää tervehdi, sillä jonkin verran tuota isotteluhalua kuitenkin löytyy. Onneksi ei kuitenkaan remmiräyhää eikä tarpeetonta haastamista ole. Jos esimerkiksi juttelemme naapurimme kanssa (hänellä kaksi uros koiraa) niin pojat ottavat tilanteen tyynesti sen kummemmin välittämättä toisistaan :) Ollaan me myös vanhoja tuttuja nähty, mm. Ilo on edelleen Tomun hyvä kaveri vaikkei uskoi kun molemmat ovat poikia.

Vanhat tutut kaverit, pojat Ilo (Seon Duudson) ja Tomu :) juttuun tulevat edelleen!

Ja tässä Tomun uusi tuttavuus, pieni Yara-neiti (Blackroyal's Fable).
Tomun ilme kertoo kaiken :D

Uroskoirista puheenollen, meille sattui ikävä tilanne viime viikolla. Suomenlapinkoirauros oli kevyenliikenteenväylän vieressä olevan talon pihassa vapaana ollessamme lenkillä ohittamassa tätä taloa. Tomu huomasi uroksen joka vaani tätä kohti. Ennen kuin ehdin kiskaista Tomun pois tilanteesta niin rähähti. Lappariuros puri Tomua selästä ja Tomu yritti päästä tilanteesta pois. Onneksi koiran emäntä tuli apuun nopeasti ja ennen kuin itse pääsin ottamaan poikia nutuista kiinni. Tilanne oli ohi nopeasti, mutta Tomu näytti kyllä tyrmistyneeltä ja hiukan pelokkaalta hetken tilanteen jälkeen. Onneksi mitään ei sattunut sen pahemmin, taisi vain itsetunnolle tulla kolaus kummallekin pojista. Päätin, etten sen koommin noteeraa tapausta. Katsoin vain, että Tomusta ei tullut neulatyynyä eikä arista mitään niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Toki olisihan sitä voinut koiran vapaanapidosta huomauttaa (vilkas tie kevyenliikenteenväylän vieressä), mutta ehkä se olisi vain pahentanut Tomunkin oloa. Näin jälkeenpäin ei lenkeillä ja muiden koirien kohtaamisissa ole ollut poikkeavaa käytöstä, joten eipä Tomu sitä hyökkäystä liian vakavasti onneksi ottanut. Täytyy kyllä nostaa pojalle sinänsä hattua, sillä nyt kun tarkkaan lasken niin Tomu on joutunut vieraan koiran hyökkäyksen kohteeksi 4-5 kertaa elämänsä aikana. On pojalla siis jossain määrin rohkeuttakin oltava kun ei ole näistä kerroista ottanut liiaksi itseensä. Mutta toki olisivat saaneet jäädä kyllä tapahtumattakin. Mutta tekeville sattuu :/

Ensiviikonloppuan onkin sitten taas näyttelyt meillä. Rauman KR-näyttelyyn on ilmoittautunut 7 shibaa. Ainakin uroksia tiedän olevan tulossa Tomun lisäksi neljä. Kova kisa siis tulossa :) Tomulla oli juuri karvanlähtö, joka on nyt ohitsepäin menossa, mutta jos tuomari toivoo turkkia niin sitä meillä ei kyllä ole ainakaan liiaksi. Noh katsotaan mitä tulee. Tuntuu, että Tomun hampaatkin tai lähinnä purenta on ollut tuomareille kynnyskysymys. Ja ymmärrän hyvin. Jostain syystä, ehkä kasvamisen lomassa, purennan "suoruus" tai "leikkaavuus" on hiukan huonompi kuin ennen. Muutama hammas on yläkulmureiden välissä taempana kuin alakulmureiden välissä olevat hampaat. Harmi sinänsä, mutta onneksi ei tämä ei vaikuta edelleenkään pojan elämänlaatuun. Siispä katsomme mitä tulevan pitää ja mitä tuomarit jatkossa sanoo.

Koira ja koiran karvat :D

Viimeksi olimme Vesilahden ryhmänäyttelyssä kehässä tuomari Perttu Ståhlbergin arvosteltavana. Kehässä meni hienosti ja Tomu meni suht mallikkaasti. Pikkasen kun sais semmosta intoa ja ryhtiä vielä mukaan niin sit ois asiat kohdallaan. Ståhlberg oli erittäin mukava ja kauniisti koiraa käsittelevä tuomari. Menisin siis hänelle uusiksi ellei olisi Tomun kohdalla ollut niin tarkka purennan suhteen. Varmaankin sitten joskus jos talossa asuu Tomun lisäksi toinen shiba. Mutta arvostelu oli kuitenkin hyvä:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, maskuliininen pää ja hyvä ilme, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja runko, purenta ei aivan täydellinen, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä, hyvä urajiro, liikkuu hyvällä askelpituudella, esitetään hyvin."

Eli saimme ERIn, mutta SA jäi purennan ja karvanlähdön päähän. Kokonaisuutena kuitenkin kiva reissu :)

Vesilahden RN 18.4.2014 ERI AVK1

Ilmoitin Tomun myös elokuussa järjestettävään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyyn :) emme odottele näyttelystä liikoja vaan pääasiassa lähdetään osallistumisen ilosta mukaan. Paikalla varmasti on ehkä suurin määrä shiboja samassa näyttelyssä kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt. No ei välttämättä, mutta mahdollista se on. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä osaksi jotain noinkin suurta tapahtumaa. Kennelliitto jopa uskoo vahvasti siihen, että Suomen MV:ssä tehdään osallistujamääräennätys mikäki ilmoittautuminen jatkuu samaa tahtia :) tällä hetkellä mukana on jo 12 000 koiraa. Kannattaa siis lähteä ilman muuta mukaan joko turistiksi tai oman koiran kanssa!

Kesällä on luvassa taas saaristossa kesäloman (lyhyen sellaisen) viettoa, Tomun luonnetestiä sekä Porin KV-näyttely. Lisäksi koitetaan päästä isoihin shibatapaamisiin Helsinkiin ja Tampereelle sekä tottakai Shiba yhdistyksen kesäpäiville. Eli kaikenkaikkiaan mukava kesä tulossa koiraympyröissä. Kirjoittelemisiin!

Retuperällä

Mikähän siinä on, että blogin kirjoittaminen tuppaa nyt jäämään vähemmälle. Emme suinkaan ole hiljaiseloa elelleet Tomun kanssa, vaikka blogissa voisikin kulla bittirattaiden raksutuksen hiljaisuuden keskellä.

Viimeksi olikin puhetta terveystutkimuksista ja hienosta näyttelymenestyksestä, mutta ei tämä elo aina ole yhtä juhlaa ja ruusuilla tanssimista. Ainakin nyt on hiukan mieli maassa. Kerron siitä myöhemmin miksi.

Syksyllä ostimme avomieheni kanssa kaksikerroksisen rivitalokolmion Rauman keskustan laitamilta ja olemme siis kuluttaneet aikaa pintaremonttien yhteydessä (ehkä tämä on osasyy siihen työreissukiireiden lisäksi, miksi blogi on jäänyt mappi Ö:hön.) Tomu on saanu myös uudet, monipuolisemmat ja hajurikkaammat lenkkeilyympäristöt sekä reipas 100 m2:tä omaa, aidattua pihaa :) voi sitä riemua kun saa riekkua menemään pallon perässä tai hepuloida ikiomalla pihalla!

Hepuli alkakoon omalla pihalla :)

Perushepuli-ilme ja -asento ;)

Ja sit voi välillä vähän rauhoittukain viileellä nurtsilla. Mun komeus <3

Harrastusrintamalle kuuluu kanssa hiukan hiljaisempaa. Työ vie kesäisin mehut ja ajan, joten raumalaistarjonta ei oikein sovi meidän aikatauluihin painoittuen kesäajalle, juuri siihen kiireisimpään aikaan. Ollaan kuitenkin jonkin verran treenailtu agilityä. Aloitimme Mynämäellä alkeisagikurssin, joista kaksi viimeistä kertaa jäi, ylläripylläri, töiden takia väliin. Tomu nautti suunnattomasti radalla menemisestä, mutta toistoja Tomu ei kovin montaa kertaa jaksa. Maks. 15 minuuttia ja sitten treenit on siinä. Sen todisti viimeisin alkeisagitreenikerta. Meillä oli jokaisella koirakolla 2 x n. 15-20 minuuttia aikaa olla radalla ohjattavana. Eka 15 minuuttia meni oikein hyvin, mutta se toinen kerta oli kyllä ikimuistoinen. Tarkoituksena oli lähettää koira radalle matalan pöydän päältä niin, että koira istuu pöydällä, omistaja menee parin esteen taakse ja lähettää koiran matkaan sanalla "Tule!" tms. Noh, tällä toisella kierroksella istutin Tomun toiseen kertaa pöydälle ja kuljin parin perusesteen taakse ja kutsuin "Tule!" Toinen jäpittää vaan pöydällä istuen ja katsoo mua kuin hullu puuroo, että en tosiaan enää jaksa mihinkään. Ei, Tomu ei hievahtanutkaan vaan katseli vaan mun yrityksiä houkutella liikkeelle. Vieläkin naurattaa ajatuskin tilanteesta :D ja vieläpä siksi, että muilla osallistujilla taas oli täys työ saada pysymään koira edes hetki aloillaan pöydällä. Shibat ;) Tekisi kyllä mieli jatkaa harjoituksia, mutta Mynämäelle matka on pitkä ja taas Raumalla kurssit ei pyöri kuin kesäaikaan. Tässä meidän uuden kodin lähellä, noin 10 minuutin kävalymatkan päässä löytyy yhden koirakerhon aidattu agikenttä, mutta täytyy nyt katsoo riittääkö taloudelliset rahkeet lähtee leikkiin mukaan. Katsotaan siis keväämmällä, intoa olisi kyllä molemmilla :)

Muuta häppeninkejä joihin osallistuimme Tomun kanssa osallistuneet loppuvuonna, olivat mm. Koira2013-tapahtuman koulutuskurssit Helsingin messukeskuksessa ja Tampereen jouluparaati marraskuun lopulla. Hienoja kokemuksia kumpainenkin näistä ja olen ylpeä pojasta, joka jaksoi keskittyä messarihallissa, jossa on vilinää ja melskettä. Jouluparaatissakaan ei väentungos, torvisoittokunnat tai kävelevät joulukuuset häirinneet yhtään.

Tomu punavalkoisessa huivissaan jouluparaatissa. Oli hieno tapahtuma!

Koira2013 -tapahtumassa temppukurssilla
Helsingin messukeskuksessa. Kuva: Nikita Tikka.

Mutta sitten se mistä lupasin kertoa aikaisemmin. Asia tai tapahtuma, joka tuskin koskaan katoaa mielestä täysin. Loppukesästä Raumalla on tapana juhlia loppukesästä venetsialaistyyliin kesäkauden loppumista. Juhlaan kuuluu myös ilotuliterakettien myynti, samaan tapaan kuin uutenavuotenakin, mutta ampumisaika on hiukan rajallisempi kuin vuodenvaihteessa. Noh, päätimme lähteä Tomun kanssa normitapaan hihnalenkille. Ja ikäväkyllä juuri sinä kertana kohdalle osui useampi lähes kohdalle osunut pauke... Tomu ei ensimmäisestä posahduksesta välittänyt, seuraavan kanssa hermostus nousi ja kolmanesta alkoi pelkääminen. Noh, käännyimme pois paikasta, jossa raketit ammuttiin, menimme kilometrin päässä olevaan koirapuistoon. Pauke kuului puistoon vähän, mutta siellä ei enää ollut pojalla paniikkia, toki hiukan kuunteli tarkemmin. En voi sanoin oikein kuvailla sitä tunnetta kun kävelin Tomun kanssa kyyneleet silmäkulmassa. Olin todella pettynyt lähinnä itseeni, miksi en tajunnut ettei siihen aikaan olisi pitänyt lähteä alueelle, jossa tuohon aikaan ammutaan... Tomu oli edellisenä uutena vuotena todella rauhallinen rakettien suhteen, ei välittänyt niistä ulkona eikä sisällä, toki ihan päällä ne eivät jysähtäneetkään silloin.

Voitte siis hyvin arvata, että tämäkin uuden vuoden pauke ei ollut Tomulle mieluinen tapahtuma. Päätin, että käydään pitkä lenkki mahdollisimman aikaisin ennen kuutta, jolloin rytinä saa alkaa. Lähdimme kolmelta ulos ja puoli viiden maissa pääsimme kotiin. Kiitos heille, joilla rahaa on kuin roskaa ja raketit suorastaan polttelee näpeissä kun pauke on aloitettava jo klo 16... Tulimme siis 1/4 lenkkimatkasta nelivetoa sisälle ja poikaparka tärisi ja läähätti pelosta ekan tunnin. Ennen kuin pauke siis sai edes virallisesti alkaakaan!! Itse yritin olla rauhallinen, normaaleita rutiineita tehden ja olemaan huomioimatta toisen hermostuneisuutta. En tiedä oliko siitä apua, mutta suurimman osan illasta Tomu ei enää läähättänyt, makoili rappusten alla rauhassa. Varmistin vain, että Tomu juo vähän vettä ja sai hiukan myös ruokaa. Normiruoka ei maistunut mutta pienet palat mureketta ja joitain kanakierreherkkuja meni. Ei siis ollu aivan täyspaniikki koko iltaa, mutta selvästi ei tykännyt ollenkaan paukkeesta. Yläkerrassa, joihin paukkeet kuului selvimmin, Tomu ei viihtynyt. Tuli välillä katsomaan mitä teemme yläkerrassa, mutta muutaman jysähdyksen jälkeen häntä valahti ja poika katsoi parhaaksi lähteä takaisin alakertaan rappusten alle maate. Seuraavan kerran kävimme ulkona vasta seuraavana aamuna, sillä pojalla ei tuntunut yölläkään olevan hätä, enkä halunnut ottaa riskiä, että joku törttö vielä kertaalleen posauttaa jostain raketin niskaamme. Itselleni ilta oli aika rankka myös. Tuntui todella pahalta katsoa toisen pelkoa ja kun vielä mielessä painaa se, että itse olen tämän Tomulle aiheuttanut. Tomu tuskin olisi vauhkonnut rakettien kanssa, jos venetsialaisten aikaan ei olisi mitään tapahtunut. Pahinta juuri tuo kun tietää, että asiat olisivat olleet toisin. Kun voisikin kääntää kelloa ajassa taaksepäin ja korjata virheensä.

Tomu kuuntelee vieläkin tarkkaan pamaukset, jotka joko ovat mattimyöhäis-ampujia tai muita kolauksia, mutta ei ihan paniikiksi lyö kuin mitä se oli silloin tiistaina. En tiedä olisiko tässä siis nyt mikä parhaimmaksi neuvoksi. Siedätystä varmaankin. Mietin, onko hui kauhistus-cd:stä apua? Onko mahdollista enää koskaan saada toisen pelkoa vähennettyä tai kenties poistettua? Olenko pilannut ihanan shiban typeryydelläni? Pystynköhän koskaan enää iloitsemaan vuodenvaihteista... Olisi ihanaa saada kommentteja ja kokemuksia sekä vertaistukea asian kanssa...

Ehkä ensikerralla on taas hiukan iloisempaa kerrottavaa. Kaikesta huolimatta:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014 KAIKILLE!

Toivottavat Tomu & Katja