Маленький Хатико!

Ihan pakko kertoa näin lyhyehkö tarina eiliseltä iltaulkoilulta. Monesti kippuran omistajat kuulevat erilaisia ehdotelmia siitä, minkä rotuinen koira hihnan toisessa päässä on, ja siitä miten se muistuttakaan kettua tai miten kukaan ei ole moista ennen nähnyt. Niin myös me, mutta viimeiltana kuulin jotain aivan uutta.

Eilen siis olimme Tomun kanssa tavanomaiseen tapaan iltapissalla läheisessä puistossa, kun meitä vastaan käveli kolmen nuoren venäläisen seurue. He höpöttelivät omiaan aika äänekkäästi, joten oli pimeässäkin jo helppo tunnistaa mistä nämä olivat kotoisin. Kun olimme ohitustilanteessa, venäläisistä yksi hihkaisi: "Маленький Хатико!" (lausutaan Malenkiy Hachiko). Lukiossa kolme kurssia venäjää lukeneena ja onnellisesti unohtaneena kuitenkin tiesin mitä tämä tarkoitti. Ja siitä sitten loppumatkan taitoin ylpeänä oma Pikku Hachiko alias Tomu vierelläni :) Eipä taida pikkunen tiedostaa, että hänessä saattaisi olla näyttelijän vikaa ;) Mutta ehkäpä tämä tavallinen elämä on jo yhtä teatteria niin riittäköön se meille.

Tässä vielä tältä päivältä hauska kuva, mitä meidän uskollinen ystävä sai päähänsä kun emännän silmä vältti muutaman minuutin. Kyllähän se emännän pehmeä ja lämmin takki toimittaa myös makuualustan virkaa ;)

Sukujuhlat

Ylärivi: Setä Kerkko, isoäiti Nami ja äiti Saimi. Alarivi: Lapsukaiset Riki, Jade ja Tomu

Auringon piristäessä sunnuntaiaamupäivää oli aika pitää Isomus Astral -perheen ensimmäinen pentutapaaminen Pyhärannassa. Akateemisen vartin oli Tomu henkilökuntineen tapaamisesta myöhässä, mutta se ei menoa hidastanut. Paikan päällä meitä odottivat kasvattajan lisäksi pentujen äiti Saimi sekä sisarukset Jade ja Riki. Lisäksi paikalla oli päivää emännöineen Erjan omistamat pentutytöt Onna ja Hikari, Saimin velipuoli Kerkko omistajansa Kristan kanssa sekä Saimin kasvattaja Marjan tyttöjen Madden ja Namin kera. Oli siis talo täynnä kipuroita :) Valitettavasti Kerkolle pikkupoikien leikit olivat hiukan liikaa, joten hän vietti aikansa omassa rauhassa häkissä. Saimi viihtyi suurimman osan ajasta pentujensa seurassa, vaikka välillä Saimin ilme osoitti, että nyt riittää nää kolme pikku purukalustoa.

Viidellä pennun viikarilla sen sijaan oli hauskaa. Koko neljän tunnin vierailun aikana ei vauhti juuri hidastunut ja melkoista littaleikkiä ( "litta" on tampereen murretta ja tarkoittaa samaa kuin "hippa") mentiin ympäri ämpäri olohuonetta. Hikari ja Riki olivat vauhdikkaimmat ja äänekkäimmät tapaukset. Tomu ja Jade seurasivat hyvinä kakkosina perässä :) Tomu, jolle uudet tilanteet ja paikat on aina hieman jännä paikka, ei tällä kertaa ihmetellyt kovin kauan. Tilannetta ehkä helpotti oman emon ja sisarusten läsnäolo. Nopeasti pääsi leikkiin mukaan, mikä on hyvä asia. Joukon viides napero, Onna, oli mielenkiintoinen tapaus. Onna seuraili omalta makuupaikaltaan kuningattaren elkein muiden koohottamista. Kun joku muista meni nuuskimaan ja pyytämään Onnaa mukaan leikkiin, tämä vain ärähti "Ei huvita!" Kyllä Onna porukan perässä muutamia juoksuaskeliakin otti, mutta tyttö tuntui viihtyvän aika paljon omassa kuninkaallisessa asemassaan :D hassu tapaus! Riki ja Tomu taas ottivat melkoisen rajua painimatsia välillä toisistaan. Ja pakko myöntää, että kyllä nyt meidän poika tais jäädä isoveljelleen kakkoseksi. Veikkaanpa, että Tomu taitaa olla hieman alistuvampi ja pehmeämpi luonne Rikiin verrattuna. Mutta varokaa vaan, revanssia odotellaan, tietysti leikkimielellä ;)

Mukava päivä oli kaiken kaikkiaan ja oli hienoa nähdä myös shibatytöt Madde ja Nami. Nami on Saimin emo, joten on hienoa nähdä sukupolvea pidemmälle. Madde ja Nami olivat ihania ja lempeitä eli tosi valloittavia tapauksia molemmat. Maddella varsinkin oli hieno ja keveä askellus sekä oikein muhkea turkki. Päivän päätteeksi otettiin vielä perhepotretti mummon, sedän, äidin ja lapsukaisten kanssa omistajineen.

Veljekset Tomu ja Riki kasvattajan sylissä

Juomatauko. Ja se on juoma-astia eikä uima-allas ;)

Tomun hengähdyshetki, joka tosin ei kauan kestänyt :D

Mihin se koirankeksi meni?!

Saimi

Tomu

Tomu ja Jade varmistamassa lattian puhtaanapitoa ruuasta

Jade luovutti mutta Tomu vielä jaksaa varmistaa

Isomukset leikkimässä, harmi ettei ääni ei välity näin kuvan kautta...

Mitämitämitä sulla on siellä, Tomu ja Riki etunenässä, Hikari taustalla

Madde, Riki, Hikari ja Nami katsovat kun porukka alkaa tekemään lähtöä

 

Kiitos kaikille osallistuneille mukavasta päivästä! Toivottavasti nähdään pian uudelleen :)

P.S. Pahoittelen asiavirheitä, jotka on nyt korjattu :)

Rokotuksen aika!

Reippaana rokotuksen jälkeen

Saimin ja Sipin suloiset pallerot täyttävät tänään juurikin tasan 3 kk, mikä oikeuttaa tottakai ensimmäisiin rokotuksiin ;) kävimme Tomun kanssa tänään Raumalla KnowHaussa ottamassa ensimmäiset rokotteet. Ihmetystä riitti, mutta oon tosi ylpeä siitä että miten rauhallisesti Tomu otti kuitenkin ja jopa pisti makuulle hoitopöydälle. Lääkäri oli myös oikein mukava ja osasi hienosti hoitaa Tomua. Harkitsevaista koiraa kun ei tosta noin vain voi ruveta kopeloimaan. Pojalla on kuulemma kaikki hienosti mallillaan: sydänääni on hyvä, raajat, turkki, korvat ja hampaat kunnossa sekä tietysti molemmat kivekset ovat kehittyneet normaalisti. Itse jännitin eniten sitä miten Tomu suhtautuisi pistokseen. Ja jännitykseni oli täysin turha :) Poika ei inahtanutkaan piston aikana ja kääntyi vaan katsomaan kun rokoteaine laitettiin, että kuka siellä mun takapuolta painaa. Ajattelin jo pahinta, että Tomu kantavalla äänellään karkottaa kaikki asiakkaat muutaman kilometrin säteeltä kauniilla kiljunnallaan. Mutta ei. Reipas poika ja ihanan rauhallinen :) lääkärin antama keksi ei kyllä hoitopöydällä maistunut, mutta kotona se syötiin hyvällä ruokahalulla ja jopa kelpasi paremmin kuin herkkupalana käyttämäni kuivaliha :D Vielä ennen kotiin lähtöä punnitsin ihan mielenkiinnosta paljon pojalle on tullut viikossa lisää painoa ja olihan sitä tullut puoli kiloa kun vaaka näytti 4,5 kg.

Mutta nyt on sitten ns. virallisesti kastettu poika kolmikuiseksi. Onnea myös sisaruksille, Jadelle ja Rikille täältä Raumalta! Tässä vielä meidän 3 kk v. :)

Kotoisaa koiranruokaa

Vihdoinkin uskaltauduin ja ehdin tehdä Tomulle kotitekoista ruokaa. Pitkään olin etsinyt NEU-pakasteravintoa kaupoista, mutta jostain kumman syystä en löytänyt mistään. Nyt juuri markkinoille uutuutena saapunut pakasteruokasarja Maukas oli siis ainoa vaihtoehto meidän M&M:ssä. Onneksi niissä on valinnanvaraa ja päätin nyt kokeilla miten junior-versio meille, tai siis koiralle, sopii. Se sisältää sekä sian- että kalkkunan jauhelihaa, jonkin verran kasviksia ja muita lisukkeita. Tämän puolen kilon pötkön sulatin vesihauteessa ja keittelin riisikauralese-sekoituksen kattilassa. Lopuksi annoin sen hyvin hautua, jotta riisi ja kaura ovat varmasti kypsää. Haudutuksen aikana pilkoin pakastevihanneksia puolipussia, keitin kananmunan ja varasin valmiiksi pöydälle rypsiöljyä sekä aloeveramehua. Kun ainesosat olivat valmiita, sekoitin ne sitten kaikki keskenään. Kananmunasta laitoin myös kuoret hyvin pieniksi pilkottuina massan sekaan. Tässä lopputulos:

 

Ja ei muuta kuin puolet pakkaseen ja puolet jääkaappiin odottamaan illan ruokahetkeä. Täytyykin raportoida kuinka tämä sitten maittoi vai maittoiko ollenkaan :D

Ja myöhemmin illalla...

Olehyvä! (Ja samassa sekunnissa Tomu pinkaisee ruuan ääreen)

Maiskis maiskis

Lips lips

Kiitos :)
(viisi minuuttia myöhemmin kulho oli tyhjentynyt
kokonaanviimeistä riisinjyvää myöten)

 Ei se omatekemä tainnut siis ihan kamalaa olla kun noin hyvin kelpasi. Kiitos Mirvalle ohjeesta :)

Viettämässä talvipäivää

Sunnuntaina päästiin päästiin kuin päästiinkin osallistumaan ekaa kertaa Suomen Shiba ry:n vuosikokoukseen ja talvipäivään, jotka pidettiin tällä kertaa Riihimäellä Onnentassussa. Paikalle saapui ennätysmäärä rodun edustajia ja meitä kaksi jalkaisia oli noin 47. Nelijalkaisiakin oli monen kokoista ja väristä :) itselleni tämä oli eka kerta kun näin niin monta shibaa samassa seurassa ja oikein hämmästyin miten erilaisia kaikki ovat. Toiset pieniä, toiset suuria, toisella suuret silmät, toisella taas hieman pienemmät. Ja väritys oli jokaisella hyvin erilainen. Ja hännän asentoja oli niin monta erilaista kuin oli koiraakin. Ai että, jokainen oli siis omalla tavallaan valloittava persoona ja yksilö ^^

Pääsimme Tomun kanssa Raumalta Erjan kyydissä sinne ja takaisin. Kiitos siis Erjalle kyydityksestä :) Perillä Tomu repesi taas liitoksistaan kun Mirva oli meitä vastassa. Ja myös sisko oli päässyt isäntäperheensä kanssa paikan päälle. Tomu piti jännityskonsertin heti alkuun kun pikku neiti lähestyi, mutta sitten kun pikkasen oltiin haisteltu toisia niin kyllä se siitä rupesi leikiksi muuttumaan. Päivä kului koirien ihmetellessä mistä me kaksijalkaiset vaahtosimme, välillä hyvinkin äänekkäästi. Mutta uskokaa tai älkää, teidän kippuroiden hyväksi keskustelua käytiin. Yhdistys tarjosi kaikille osanottajille herkullista hernekeittoa ruisleivän ja mehun kera, sekä jälkkäriksi pannukakkua mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa, nams ja mums! Kiitos siis myös ruuan tekijöille.

Ulkona kävimme ajoittain välillä Tomun ja muiden koiruuksien kanssa jalottelemassa sekä haukkaamassa raitista ilmaa kun tila missä kokousta pidettiin oli kovin pieni tälle osanottajamäärälle. Happi sieltä loppui, mutta koiranomistajat ja varsinkin pennun omistajat saivat kuitenkin pakosta hapenhaukkausreissuja ;) Kokouksen päätyttyä pääsi velipoika siskonsa kanssa ottamaan hieman painimatsia ennen kotiin lähtöä. Olisi ollut kiva päästää lapsukaiset irti, mutta samassa tilassa kun vilistää niin autot, ihmiset kuin kaikki koiratkin niin ehkä näin pienille se olisi vielä turhan vaarallinen paikka olla vapaana. Mutta upea päivä oli kaiken kaikkiaan :) oli mukava tavata Jaden omistajat ja Jade myös. Näemme varmasti pian uudelleen, sillä suunnitteilla on Isomus-perheen tapaaminen täällä Rauman suunnalla, Pyhärannassa ensisunnuntaina. Siellä odotetaankin melkoista menoa ja meininkiä kun paikan päällä on ainakin neljä noin kolmen kuukauden ikäistä pennun palleroa muutaman aikuisen koiran seassa. Toivottavasti on hienoa keliä tiedossa ja ehkä jopa lämpimämpää kuin mitä nyt Riihimäellä oli. Hrrr...

Kotikuulumisia

Reissujen jälkeen on mukava palata taas hetkeksi aloilleen. Tomulle se ei kuitenkaan tiennyt kaikkein kivoimpia juttuja. Nimittäin matolääkitystä ja rokotusajan varaamista. Kävimme lääkitystä varten tutustumiskäynnillä ja punnituksessa eläinlääkärissä Rauman vanhassa kaupungissa Knowhaussa :) ihanan tunnelmallinen eläinlääkäripaikka. Vanhassa puisessa talossa ja sisätilatkin sisustettu sen mukaan. Tomu painoi meille tullessaan noin 2,3 kg ja nyt vaaka näytti tasan 4 kg. Hyvin on poika kasvanut kun 11 vko tulee juuri täyteen. Rokotukseen päästään ensiviikon torstaina heti aamusta. Täytyy muistaa varata paljon herkkua mukaan :)

Matolääkkeen anto sujui joten kuten lihapullan avulla. Urhoollisesti poika kaiken söi vaikka ei se lihapulla enää niin hyvältä maistunutkaan. Mutta pääasia on että lääkkeet meni alas :)

Muutoin ollaan vaan oltu tässä pihapiirissä ja pikku hiljaa käyty uusilla ja pidemmillä lenkkireiteillä. Pahimmilta tuhoiltakin ollaan toistaiseksi vältytty. Mitä nyt muutamaan otteeseen olen pojan yllättänyt runkopatjan kulmaa tai jalkaa näykkimässä. Rappukäytävän meteleitä ja etenkin postinkantajaa haukutaan edelleen. Tänään harjoittelin Tomun kanssa postiluukkua renkkaamalla ja herkkua antamalla positiivisen mielikuvan tulemista kyseisestä äänestä. Tää tarvii kuitenkin useampia toistoja, joten uskon että vielä huomennakin postinjakaja saa raikuvan tervehdyksen meiltä :D

Mutta nyt ulkoilemaan ennen illan viimeistä ruokahetkeä. Kirjoittelemisiin!

Visiitti Kotkaan

Yllättäen pääsimmekin koko perheen voimin käymään Kotkassa Mikan vanhempien luona viime viikonloppuna ja Mikan ottaessa vapaata alkuviikolle niin reissussa oltiinkin kokonaiset neljä päivää :) mun työkonehan liikkuu minne vaan :P Autossa matkaaminen on Tomulle jo aikas mukavaa touhua. Nukkuu sujuvasti suurimman osan matkasta ja lopun ajasta järsii lempipuruluutaan. Ei siis autoilun suhteen ongelmia tähän saakka.

Tomun osalta mielenkiinnolla odotin miten poika suhtautuisi Mikan vanhempien koiraan Niciin ja siskon koiraan Lucaan tai toisin päin. Jotenkin Tomu hieman arkailee kaikkea uutta ja pikkusen piti rähistä myös Nicille ja Lucallekin kun ekaa kertaa nähtiin. Yllätyin jopa siitä että ei Nicikään osannut oikein suhtautua meidän pikku toohottajaan. Neljä päivää on kuitenkin pitkä aika ja lopulta Tomu jo leikki Nicin kanssa "Ota kiinni jos saat" -leikkiä viipottaen olohuoneesta eteiseen ja takaisin piiloutuen väliltä pöydän alle. Hauskaa katsottavaa ja teidän iloksi kuvasin muutaman videonkin moisesta rallista :) kyllä Nici kuitenkin vielä näytti pojalle missä kaappi seisoo, mutta ihan hyvä vaan että ei Tomun antanut ihan rajattomasti riehua.

Lucan kohtaaminen sujui hieman kehnommin. Lucan luonne on hieman dominoiva, joten Tomu sai myös kuulla kunniansa kun olivat liian lähekkäin herkkupalaa saamassa. Luca rähäti Tomulle, että nyt loitommaksi siitä. Ensimmäistä kertaa kuulin shiban todellisen kiljunnan, hrrrr... aikas kananlihalle veti. Muu porukka olohuoneessa ihmetteli, että mitä siellä todellisuudessa tapahtuu kun eivät nähneet tilannetta. Mietinpä jo miten Tomu suhtautuu Lucaan jatkossa. Seuraavana päivänä nähtiin uudelleen niin ei Tomu tavallista enempää aristellut. Toivottavasti poikia voidaan pitää vielä samassa tilassa yhtä aikaa :) aika näyttää.

Tomu pääsi Kotkassa ensimmäistä kertaa elämässään myös koirapuistoilemaan :) Aluksi meni ihmetellessä että mikä tää homman nimi on mutta kyllä se siitä sitten lopulta leikiksi muuttui. Tomu loikki Mikan heittämien lumipallojen perässä ja välillä jäi ihmettelemään kun Nici vilisti salamana pallojen perään. Tässä puistoilusta muutamia kuvia.

Lumikuono tulee

Hrrrr... on kylmä

Mutta ei enää!

Hankiloikkija muistuttaa ihan sirkushevosta :)

Kettu hangella

Ai tassut näin?

Salamashiba-ainesta ;)

Tomu esitteli muutaman kettumaisen loikan

Ai mä vai? No ei mua turhaan ketunpojaksi kutsuta ;)