VALKOISTA!!!

Päivää ennen Seinäjoen KV:ta Raumalle saapui jotain mikä on todella kylmää, tarpeeksi lauhalla kelillä erittäin märkää ja jopa vetistä, tarttuu neuletakkiin kuin takiainen, saa aikaan minulla hymyn korviin saakka ja Tomulle hepulin, valaisee ja piristää harmaat syyskelit ja on luonnon oma veistosaine. Varmaan arvaattekin.

Lumi.

Sepä se. Oi että oli aivan ihana katsella torstai-iltana kun pikkuruiset hiutaleet leijailivat Rauman maisemiin. Ja heti illalla ulos Tomun kanssa nauttimaan pikku pyrystä. Sekä heti seuraavana aamuna koirapuistoon juoksentelemaan puhtaan valkeassa lumipeitteessä. Iltapäivälenkillä pyryttikin sitten jo oikein tosissaan. Emännän loistoidea laittaa villakangastakkia vastaava takki päälle lenkille ja kotiin päästyämme muistutin kyllä enemmän lumiukkoa, tai siis -akkaa :D Enskerralla sitten se toppatakki.

Tomulle ei onneksi ole tosiaan traumoja jäänyt pikkupentuajoilta lumesta kun ensimmäisiä pissalenkkejä uudessa kodissaan tehtiin - 30 asteen pakkasessa. Päinvastoin, Tomu tykkää lumesta edelleen ja mennä töpsytteli kaikki alla missä oli lunta. Ja jos oli tosiaan varaa valita, puhdas asfaltti vai lumen peittämä nurmikko niin kyllä se lumi veti meidän poikaakin puoleensa.

Se vaan on se meidän vuodenaika :) Tässä muutama otos talvisilta keleiltä. Nyt kun ulos katsoo, ei lumesta ole enää tietoakaan. Edellisyön sateet veivät lumen mennessään. Kunpa se valkoinen peitto tulisi pian takaisin niin ulkoilussakin on muutakin kuin vain neljä kuraista tassua ja pari jalkoja. Siihen asti, nautin lumesta näiden kuvien välityksellä. Nauttikaa tekin!

Lumikuononi

Tässä kuvassa, nuo silmät! Aivan mielettömän nätit!

Yritin saada seisotuskuvan, mutta yksin se on hiukan haasteellista :D

Pyryttää, vaikka vielä syksykään ei ole tehnyt lähtöään.

Lumiturkki Rauman kanaalin varrella lenkillä pyrykelillä :)

Näytillä Seinäjoella 27.10.

Ei mennyt kauan seuraavaa näyttelyä odotellessa. Seinäjoen KV:Ssä oli vaatimattomasti vain yhdeksän shibaa paikalla. Junnuluokassa oli Tomun lisäksi vain yksi toinen uros. Tomu jäi hienolla suorituksella toiseksi ja olen tosi tyytyväinen miten ollaan edetty Tomun kanssa pöydällä kopeloinnin suhteen. Slovakialainen Peer Primoz arvosteli todella pitkään pöydällä ja omassa mielessäni pyöri vain miten Tomu sen sietäisi. Ja hyvinhän poika jaksoi. Hiukan katseli tuomarin vaeltavia käsiä, että mitäs kummaa sieltä takaa tutkit noin pitkään. Vielä kun saadaan luottamus 100 %:ksi ja keskittyminen suoraan eteenpäin :) Eiköhän se siitä sitten.

Tuomari selvästi haki Seinäjoella hyvin liikkuvia, terhakoita ja lihaksikkaita/turkikkaita koiria. Tomu on vielä hyvin keskenkasvuinen poika ja turkkikin alkaa olla kadoksissa, joten ihan ansaitusti Erjan pojan koira Baddy vei ensin voiton meistä ja lopulta ROP-tittelin. Ja VSP meni myös lähes samaan osoitteeseen, nimittäin Erjan omalle kasvatille Hanan ja Veikon tyttärelle, Onnalle. Onneksi olkoon Erja ja naperot! :) Tomun emo Saimi oli myös mukana narttujen valioluokassa ja hienosti suoriutui hänkin, niukin naukin jäi Onnan taakse. Tuomari arvosteli tyttöjä todella pitkään, joten ratkaisu ei varmasti ollut helppo ja kiveen kirjoitettu.

Ja yllättykseksi Baddy pärjäsi ryhmäkehässäkin sioittuen neljänneksi, mahtavaa! Shibat kun harvemmin menestyvät ja eivät tuomareiden mielestä ole niin näyttäviä kuin muun muassa keeshondit, samojedit, amerikanakitat tai huskyt. Hienoa, että shibatkin saavat hieman lisää näkyvyyttä ryhmiksissä!

Erja ja komea Baddy hienosti RYP4! Kuva © Showlink.

Mutta ei mekään mököttäen kotiin lähdetty Tomun kanssa. Saatiin ensimmäinen ERI ja hieno arvostelu kotiin viemisiksi.

"Young male, still developing. Correct proportions and head. Excellent angulations. Would like him to be a bit more compact in body. Excellent mover."

Tuomari piti erityisesti Tomun kulmauksista ja liikkeestä, vaikka Tomulla tuppaa edelleen olemaan hiukan kiire pois kehästä. Hätiköinti kyllä lähtee ajan kanssa :) Tomu on nyt jo tähän mennessä osoittanut olevansa todella sopeutuvainen koira, joten miksei tässäkin kohtaa.

Kotiin lähdettiin siis hymyssä suin, unohtamatta kahta pehmustetta ja kuivattuja naudanlihalevyjä, namskis ja lips sanoi Tomu. Viikon päästä lähdetään tämän vuoden viimeiseen näyttelyyn metsästämään sitä punaista nauhaa, Jyväskylän KV-näyttelyyn marraskuun 11. päivä. Silloin matkaamme sinne Mirvan ja Tomun emon Saimin kanssa yksissä tuumin ja ekolookkisesti VR:llä eli Jossella* ;)

Tulevassa siis raportoin meidän Jyväskylän reissua sekä heti joulukuun alkuun tulee varmasti piiiitkä kuvakavalkaadipostaus Isomusperheen pikkujouluista, jotka vietetään sisarusparven siskon luona Helsingissä. Toivottavasti silloin on jo lunta maassa, jolloin voisin saada jopa joulukorttimateriaalia aikaiseksi näistä kolmesta vauhtiviikarista kinosten keskellä. Toivotaan siis parasta

*Niin tuo Josse. Nysse= tampereella sanotaan bussin saapuessa pysäkille "Nysse tulee!" ja tarkoittaa suomeksi "Nyt se tulee!". Josse= "Josse tulee..." eli VR:ää saa joskus veinailla rauhassa ja jossitella Tampereellakin ;)

Turuus

Voi kun ihanaa olla kotona taas! Kotonakotonakotonakotona!!! Olen ollut Tomun kanssa kaksi viikkoa reisussa. Itse kulutin työreissuissa suurimman osan ajasta ja Tomu taas vanhempieni luona hyvässä hoidossa. Kiitos heille! Ennen kuin pääsimme tänne kotisohvalle asti, osallistuimme Turun KV-näyttelyyn messukeskuksessa. Meillä jäi Heinolan erkkarista hieman hampaan koloon pöytäkäytös, joka muistutti lähinnä rodeoo. Noh siitä sisuuntuneena nyt sitten Turkuun treenasimme lähes päivittäin sanaa HAMPAAT, nosteltiin huulia ja sitten joko palkaksi makkaraa tai leikkiä. Ja ulos lähdettäessä tehtiin myös samaa, jotta tämä kopelointi olisi Tomulle positiivinen asia.

Ja näin kotisohvalta sanoen, olen tämän päivän suoritukseemme erittäin tyytyväinen. Toki Tomu jännitti vieläkin sitä kehätilannetta, mutta se vähenee ajallaan ja kokemuksella. Lisäksi tästä lähtien tulemme vähintää 1,5 h aikaisemmin paikalle, jotta sitä ns. isoa vahinkoa ei pääse sattumaan kehään :) *punastus*

Krhm, mutta paskat paskasta ;) Olen NIIN YLPEÄ meidän Herra Ujouteen, joka oli ja jäpitti pöydällä mallikkaasti. Toki sitten kun joskus koko näyttelytouhu alkaa olla rutiinia pojalle niin korjaillaan ne asennot kuntoon. Se miten Tomu antoi raskalaisen tuomarin Christian Jouanchicotin katsoa hampaat ja kopeloida muun kropan, sai minut hyppimään suoraan sanoen riemusta. Tomu ei pakittanut yhtään, rimpuillut yhtään, tipauttanut häntää yhtään eikä mitään muutakaan hölmöä yhtään! Voi että, kyllä se reippaan kuukauden verran hampaita katsoen on tehnyt ja tuottanut tulosta. Ja vielä me tästä jatketaan sillä seuraava koitos on jo viikon päästä Seinäjoella, jonne 9 shibaa on tulossa.

Ainiin, vielä ranskalaisen tuomarin arvostelun voisin kirjata tähän ylös.

"Correct bite. Very good construction. Long in body. Correct head. Weak in pastern. Very good chest for the age. Correct back angulation and tailset. Not in coat condition, but correct urajiro. Needs training in movement."

Hyvä arvostelu siis pojalle. Ranteita pyritään saamaan vielä tiukempaan kulmaan syöttämällä pojalle kananmunankuorta, raejuustoa sekä rustoluita. Toivottavasti ne tehoaisivat. Ja liikkuminen parantuu kun kokemusta saadaan lisää, jännitystä vähennettyä ja hiukan treenattua. Karvaa lähtee Tomulta nyt todella paljon, mutta toivottavasti olisi suht. karvallinen vielä marraskuun viimeiseen näyttelyyn, joka on Jyväskylässä.

Hyvillä mielin tästä eteenpäin ja huomenna shibaporukassa treenaamaan Mynämäelle :) Nähdään siellä!

Syyssään ajatuksia

Sieltä ne sitten tupsahti. Keltaiset lehdet. Kirpakat aamut. Sadepisarat jos toisetkin. Lätäköt. Palelevat kädet. Villasukat. Kynttilät. Kumisaappaat. Tassupyyhkeen jatkuva käyttö.

Syksy siis näin lyhykäisyydessään :)

Tässä iltojen pimetessä tajusin, että herttileeri! Kohta meidän pieni shibapallero on vuoden ikäinen miehen alku. Alkuviikosta tuli pojalle 10 kk täyteen ja kovaa vauhtia ollaan menossa kohti seuraavia pyöreitä kuukausia. Ajattelinpa siis tämän lähestyvän vuosipäivän kunniaksi ihan vaan heitellä taas ilmoille ajatuksia ja havaintoja siitä millaiseksi, komeaksi pojaksi Tomu on tässä kuukausien aikana kehittynyt. Taidanpa tehdä niin, että listaan asioita, joihin suurin osa koirista törmää elämässää ja sitten kerron miten Tomu suhtautuu näihin. Aloitetaanpa...

Emäntä
Suhtautuu emäntään suht. hienosti. Uskoo kyllä kun kieltää. Kontaktissa parantamisen varaa ulkosalla. Vielä ei ole ehkä aivan selvää kumpi tässä on se numero yksi laumassa, mutta töitä sen eteen on emäntä tehnyt koko yhteiselon ajan. Tervehtii todella riemukkaasti. Antaa käsitellä, kynsien leikkaus vielä vähän haparoi mutta eiköhän se siitä.

Isäntä
Pojat on poikia. Tykkäävät kumpikin härnätä toistaan, joten se ns. johtajuussuhde ei välttämättä ole selvä, vielä... Tervehtii samaan tapaan kuin emäntääkin. Antaa käsitellä.

Läheiset ihmiset (omat ja avokin vanhemmat, sisarukset ja muut tutut)
Ovat tärkeitä. Riemukkaasti tervehditään erityisesti naispuolisia.

Vieraat ihmiset
Ei luota vieraisiin ihmisiin täysin tai ei oikein piittaa heistä, mutta on kyllä utelias. Väistää kosketusta ja silitysyrityksiä, mutta antaa rapsutella mikäli vieras ihminen on muutaman minuutin samassa tilassa pojan kanssa ja osoittaa välinpitämättömyytensä herraa kohtaan. Ei ole agressiivinen, vaan ujo ja harkitsevainen.

Auto
Aluksi oksenteli autoon pienenä jonkin verran, mutta ei ole koskaan pelännyt autossa saati autoon menemistä. Nykyään pahoinvointi on historiaa ja matkat taittuvat hienosti nukkuen tai katselleen tiemaisemaa kevythäkin suojista. Puruluuta myös järsii joskus.

Bussi
Pahoinvointia ja jännitystä oli ekoilla kerroilla, mutta nyt on mies kuin kotonaan bussissa. Jos bussi joskus keikkuu liikaa niin saattaa oksentaa, mutta harvoin sitäkään enää on koettu. Nukkuu suurimmaksi osaksi matkan. Hereillä seuraa uteliaana muiden matkustajien liikkeitä ja haluaisi tutkia bussia tarkemmin, mikä taas emäntää pitää hereillä :D

Juna
Tomu on ollut vain kerran junassa ja se on sujunut hienosti. Maaten ja possunsaparoa syöden. Turhaan ei stressaillut mistään kolinoista tai muista matkaajista. Lunki poika :)

Liikenneympäristö
Pentuna se oli uusi ja hirveä paikka. Suojatiet ylitettiin aluksi emännän tarjoamassa sylikyydissä. Nykyään ei ole moksiskaan mistään, ei hälytysajoneuvoista, tunneleistä, autoruuhkista, ihmispaljoudesta. Kelpo city-koira ;)

Tutut koirat
Ovat kivoja kavereita. Leikkimään! Ja korvat pitää puhdistaa, tottakai!

Vieraat koirat
Pentuna ei ollut kovin rohkea tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Nykyisin urokset eivät ole enää kovin kivoja (pojat, pojat), mutta nartut taas sitäkin kivempia. Ohitus sujuu hyvin niin, että emäntä palkitsee aina kun pojan huomio on muualla kuin koirassa. Katsoa saa vastaantulijaa, mutta ei pöhinöintiä tai sitä suurempaa. Suuressa koirajoukossa pärjää toistaiseksi, vieraan uroksen kanssa ei voi oikein päästää nokakkain. Remmirähjäystä ei ole esiintynyt, pelkästään pientä huohotusta ja sitäkin kitketään pois parhaillaan.

Emä
Rakas äiti!

Isä
Eivät ole tiettävästi tavanneet, mutta voi olla ettei kohtaaminen välttämättä olisi niin lämmin kuin äidillä ja pojalla.

Sisko
Rakas sisko ja yksi parhaista leikkikavereista!

Veli
Rakas veli ja yksi parhaista leikkikavereista heti kun on ensin tehty selväksi, että Riki on se johtava osapuoli, hehe ;) Tulevat siis uroksina hienosti juttuun edelleen!

Suihku/kylpy/pesu
Pesty kerran pesästä lennon jälkeen. Ei nauttinut, mutta ei pistänyt hirveästi hanttiin. Kiipesi kerran emännän syliin kun shampoot pestiin pois, jolloin emäntäkin oli läpimärkä. Kiltisti kuitenkin oli koko toimituksen ja ikään kuin alistui kohtaloonsa.

Fööni
Ei ole niitä nautinnollisimpia asioita, mutta ei kovinkaan paljon vastaan laita. Kaikesta ei ole pakko tykätä, mutta kaikkea tulee sietää ;)

Imuri
Ei ole koskaan pelännyt. Jopa nukkuu keskellä olohuonetta vaikka emäntä höylää lattiaa muutaman metrin päässä.

Ruohonleikkuri
Hassu pörinäkone, mikähän se oikein on??? Parempi pysyä hiukan etäällä seuraillen mielenkiinnolla.

Ruoka
Ei ole ruokahullu. Syö kun on nälkä ja muutoin on tarkka linjoistaan. Suurinta herkkua ovat meetvursti ja lätyt. Antaa emännän ottaa ruuan pois, vaikka se olisikin kesken. Sama pätee luihin ym. herkkuihin. Toivottavasti tähän ei tule jatkossa muutosta. Toki ruoka saisi maistua ehkä inasen paremminkin, mutta ei nykyinen tilanne huono ole. Lihomaan Tomua ei kyllä saa varsinaisella ruualla, herkuilla kylläkin :D Tykkää että ruuassa on vaihtelua. Kuiva nappula ei maistu.

Koulutus
Tykkää touhuta, jos palkka on tarpeeksi hyvää. Kuuntelee kun emäntä on se mielenkiintoisin asia ympäristössä. Toistaseksi koulutussaldossa on näyttelykurssi, verijälkikurssi, arkitoko sekä satunnaiset teemakurssit.

Näyttelyt
Ei vielä se kivoin paikka. Pärjää kyllä hälinässä, mutta kehässä itsevarmuus katoaa (saattaa johtua hyvinkin emännän jännityksestä) Kaipaa vielä harjoittelua pöydällä. Hihnassa kulku menee hienommin, mikä osaltaan tulee Tomun rauhallisesta luonteesta. Vieraan ihmisen kosketus, eli tuomareiden kopeloinnit ovat se akileen kantapää. Treeniä siis!

Kaupunkiympäristö
Pärjää loistavasti ja ei arastele yhtään. On utelias seurailemaan muiden menoa.

Eläinlääkäri
Jännä paikka, mutta hyvin on toistaiseksi mennyt rokotuskäynnit sekä hampaiden poisto. Emännä jännitys saattaa vaikuttaa asiaan...

Lääkkeet
Syö jos ne on kätketty ovelasti esim. jauhelihan sisään.

Kynsienleikkuu/punkin poisto/ym. hoitotoimenpide
Hieman aristelee tassujaan joten kynsien leikkuuta mennään edelleen herkkujen voimin. Punkit antaa nipata pois tai haravoida ne turkista. Selälleen kääntäminen ei ole miehen mielestä kivointa, varsinkaan sen jälkeen kun takajalan nivusesta poistettiin yksi punkinpunkero. Antaa katsoa hampaat.

Hihna
Ei vedä hirmuisesti kurkku koristen, mutta jonkin verran kuitenkin. Tällä hetkellä työn alla on kytkeä veto pois taktiikalla "hihna kiristyy-emäntä pysähtyy-Tomu ottaa kontaktia-meno jatkuu". Valjaissa ei juurikaan vedä. Ja nykyään on siirryttykin pääasiassa valjaslenkkeihin.

Kakka
Se täydellinen kykkypaikka on löydyttävä!!! Hätätilanteessa kelpaa huonompikin paikka paremman puutteessa. 

Harjaus
En tiedä nauttiiko, mutta ei laita hanttiin. Odottaa rauhallisesti kunnes emäntä saa projektin päätökseensä.

Yksinolo
Pärjää hienosti jopa 10 tuntia yksin. Pääasiassa taitaa nukkua. Lisäksi emäntä askartelee ajankuluksi vessapaperikääröjä, kong-lelun herkuilla sekä muita ajanvietejuttuja. Ei ole tuhonnut yksinollessaan juuri mitään.

Sisäsiisteys
Tsek!

Nukkuminen
Vanhetessaan muuttunut aamu-uniseksi. Nukkuu aamupäivät ja huhtoo illat :D

Vesi
Kiertää lätäköt, mutta laahustaa yli jos on aivan pakko eikä pysty hyppäämään yli. Ei nauti vesisadekeleistä, mutta lähtee kyllä ulos. Ei ui saati mene veteen vapaaehtoisesti. Tyypillinen kippura ;)

Kissat
Ihmettelee kummia luiruhäntiä. Omistaa yhden kissaystävän naapurista, jonka korvat on pakko pestä. On siis sinut kissojen kanssa ja mielellään kiertää ne kaukaa mikäli kissa näyttää siltä ettei nyt juuri kaipaa koirakaveria.

Muut eläimet
Jänikset ja linnut ovat oikein haluttua riistaa. Samoin kärpäset. Hevoset ovat vaan ihmettelemisen arvoisia. Muita eläimiä ei ole päässyt läheltä näkemään.

Voimakkaat äänet
Ei juuri hätkähdä. Ainoa mitä nyt on säikähtänyt hiukan niin on äkkinäiset liukastumisäänet jäällä tai soralla (emännän syy kun kompuroi) ja maatessaan lattialla korva lattiassa kiinni kallioräjähdyksen kumahdus. Mutta on näistäkin palautunut muutamassa sekunnissa. Ei ole testattu vielä laukausvarmuutta.

Uusivuosi
Ei ole kokenut kuin yhden ja senkin jo muutaman viikon iässä, joten selvinnee muutaman kuukauden päästä mitä Tomu tuumaa paukuista.

Leikki
Aina valmis touhuamaan monta tuntia. Leikkii myös jonkin verran itsenäisesti, mutta suurimmaksi osaksi kaipaa jonkun kaverin mukaan leikkiin. Lempilelu taitaa olla pallot ja kaninkarvahiiret sekä pehmolelut.

Vapaana olo
Emäntä ei ole uskaltanut ja pystynyt päästämään kovin paljon vapaaksi, joten toistaikseksi ei ole varmaa pysyykö näköpiirissä. Harvat kerrat irti ollessaan tai irti hihnan kuitenkin roikkuessa kaulassa on pysynyt suht hyvin lähettyvillä. Veljensä kanssa kerran päässyt karkaamaan turhan kauas, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy.

Juoksut
Tarkoittaa siis narttujen juoksuja. Ei ole vielä uikutellut perään, mutta saa nähdä iän karttuessa mitä tapahtuu. Aika rauhallisesti on toistaiseksi ottanut ja tyytynyt vain nuoleskelemaan pissoja, jota emäntä ei lenkillä salli. Juoksuisen nartun läsnäolo kuitenkin aiheuttaa pientä ryhdin kohotusta ja tarmokkuutta ;)

Tavarat
Kaikki siis mikä ei ole Tomun. Ei ole tuhonnut mitään isompaa. Yhden johdon, kaksi kengänpohjallista, vähän yhtä sängynjalkaa, tapettia, ikkunanpokaa, minikirjan ja muutaman vaatekappaleen on järsinyt. Voisi siis sanoa, että ihana pentu :) On siis vältytty suuremmilta ja kalleimmilta vahingoilta. Teini-ikää jatkaessa...

Tässä siis jotain mitä nyt mieleeni juolahti arkisia asioita. Näistä voisin päätellä, että aivan mahtava koira meillä perheessä asustaa :)

Persoonallinen, iloinen ja hassu tapaus, jolla on pikkusen myös omaa tahtoa ja pilkettä silmäkulmassa.

Reissumiäs

Elämä on välillä reissaamista, ainakin meidän perheessä. Oma työni velvoittaa noin kuukauden parin välein tekemään hiukan pidempää työmatkaa pääkallopaikalle pohjoisiin, joten herää kysymys: missä Tomu viettää päivänsä kun olen poissa kotoa jopa 3-4 päivään perätysten. Tämä oli yksi asia minkä kanssa painin kun koiran hankinnan suhteen pyörittelin mielessäni eipäsjuupaseipäsjuupas. Mika oli tottakai käytettävissä, mutta entäs muuten. En voinut tuudittautua yhden korren varaan. Otin kuitenkin riskin ja Tomun tultua taloon ei ongelmia hoidon suhteen juuri ole ollut. On hienoa, että omat vanhempani ja kasvattaja sekä Tomun toinen omistaja Mirva ovat auttaneet kun olen joutunut hyvin äkäiselläkin aikataululla kun olen joutunut nousemaan junaan tai hyppäämään bussiin. Lisäksi löytyy muita ystäviä ja tuttavia, joille voin huolettaa ottaa yhteyttä jos hoitotarvetta ilmenee. Nytkin parhaillani kirjoittelen Rovaniemeltä käsin ja Tomu varmasti viettää oikein mukavaa iltaa Mirvan, Timon ja emonsa Saimin sekä täti Vilman kanssa. Joskus tuntuu tavallaan ihan hyvältä päästä hieman tuulettumaan koirattomaan ympäristöön, mutta ei se tunne kestä kuin hetken ja taas alkaa kaipaamaan pikku jäpinkäistä tuohon viereen touhuamaan. Kaiken lisäksi tähän viikon sisään sattuu myös mulle ja Mikalle ystävän läksiäisjuhlaviikonloppu Helsinkiin, joten taas piti miettiä minne Tomu voisi mennä hyvään hoitoon vai otammeko pojan mukaan. Kiitos Tomun siskon Jaden porukalle hoitopaikasta, joka sattuu olemaan myös Hesassa. Joskus tulee hieman jopa huono omatunto kun poikaa kuskaan bussissa tai autossa eessuntaassun, mutta toisaalta taas olisiko parempi että Tomu eläisi koko elämänsä näkemättä ja kokematta mitään muuta kuin parinkymmenen minuutin pissatuslenkit kolme kertaa päivässä. Kiitos siis kaikille Tomun hoidossa  avittaville ja kiitos myös sinne pohjoisiin, että voin joskus höllemmällä aikataululla ottaa pojan mukaan työreissuun :)

Ainiin, unohdin melkein mainita. Tomu kävi Mirvan ja emonsa kanssa eläinlääkärillä tiistaina. Sekä pojalta että emolta tarkastettiin polvet ja kummallakin ne olivat täysin terveet. Mahtavaa! Tomulla tosin viralliset tulokset saadaan vasta sitten kun poitsu täyttää vuoden ensjoulukuussa 8. päivä. Katsotaan josko sisaruksille saisi ehkäpä kimppatarkastusta aikaan.

Arkitokokoulutuksemme Turussakin päättyi tänään, mutta harkitsen josko jatkaisimme samassa koulussa aloittelevien tokokoirien ryhmään ja siitä sitten vuoden vaihteen jälkeen rally tokoon. Tykännyt kuitenkin olen Turussa olevasta koirakoulusta hirmuisesti, joten ihan mielelläni ajan sen kerran viikossa vajaan puoltoistatuntia sinne ja takaisin. Laatu ratkaisee, ei kilometrit :) Kyllä meillä siis säpinää riittää koko loppuvuodelle harrastuksien, näyttelyiden ja muiden oman vapaa-ajan kautta tulevien menojen ja meininkien suhteen. Elämä ei ainakaan siis tylsäksi käy missään nimessä :)

Heinolan erkkari 15.9.2012

Virallinen näyttelydebyytti meille alkoi vaatimattomasti Heinola erkkarista pilvisessä, melko koleassa säässä. Tomu sairastui näyttelyä edeltävänä päivänä mahatautiin, joten jännitin yhdessä Mirvan kanssa saammeko pojan tervehtymään seuraavaan aamuun mennessä. Mutta kuin taikaiskusta poika oli taas normaali vilivilperi-itsensä aamulla tervehtimässä kun nousin ylös. Olin ilmoittanut Tomun junnuluokkaan, joten olimme jälleen päivän ensimmäinen koirakko kehässä. Itseäni jännitti taas, että kuinka Tomu tällä kertaa näyttelyssä esiintyy ja etenkin se miten pöydällä sujuu. Ja ehkei olisi pitänyt ajatella etukäteen. Pitkästä aikaa poika oikein rimpuili ja laittoi kunnolla tuomarille hanttiin. Jouduin siis itse näyttämään hampaat tuomarille, joka onnistui hyvin. Mutta sitten taas alkoi rimpuileminen kun piti kopeloida muuten koira läpi. Tuomari käski meidän näyttää liikkeet kun ei uskonut Tomun rauhoittuvan. Koira siis voitti tämän erän, vaikka niin ei saisi käydä! Mutta minkäs teet, aikataulu on tiukka ja Tomun jälkeen arvosteltavia oli vuorossa vielä 32 kippuraa. Menin tilanteesta hiukan hämilleni kun rimpuilu tuli ikäänkuin puun takaa. Näyttelytreeneissäkään ei ollut mitään isoa ongelmaa pojalla näyttää hampaita vieraalle ihmiselle. Noh hämilläni sitten en tajunnut että Tomu olisi pitäny asettaa tuomariin kylki edellä... tyhmä minä. Tajusin sen sitten vasta sen jälkeen kun olimme jo hetken olleet kentän laidalla seuraamassa muiden suorituksia.

Arvostelu oli kuitenkin hyvä. Tuomari Kirsi Tevalin antoi seuraavan arvostelun:

" 9kk. Ryhdikäs junioriuros, jolla sopivat rungon mittasuhteet ja riittävä raaja, luusto. Normaalisti kulmautunut edestä ja takaa. Vielä nuoren koiran pää, joka saa vielä vahvistua. Hyvät silmät ja korvat. Sopiva hännän kiinnitys. Liikkeessä kääntää etutassuja ulospäin. Liikkeet ei tänään parhaassa tasapainossa. Kaipaa harjoittelua pöydällä. Erinomainen pigmentti."

Eipä siis huono arvostelu ollenkaan, mutta toivottavasti saisimme nyt jostain niitä vieraita ihmisiä käymään meillä Raumalla päin tai pääsisimme vaikkapa Turun seudun shibaporukassa treenaamaan tuota pöytää. Harmittaa, että tällä hetkellä Raumalla ei ole juuri ketään joita voisin pyytää Tomua kopeloimaan kun en sieltä tunne juurikaan ihmisiä. Jotain on kuitenkin keksittävä, jotta tilanne muuttuisi parempaan suuntaan. Ihana kun Tomu-toheloinen muuten on ja mahtava pakkaus kaikkine piirteineen. Ja sen jännittämisen saisin kyllä jo haudata takapihalle.

Arkitottista, verijälkeä, näyttelytreeniä, sisaruksia...

Ja mitä vielä. On ollut touhukasta aikaa täällä meillä Raumalla sekä sen lähiseudulla viimekertaisen kirjoituksen jälkeen. Tomu täytti viime viikonloppuna jo 9 kuukautta, alkaa siis olla hyvässä vaiheessa teini-iässä. Siispä on oikea aika aloittaa arkitottis ;) Päätin, että kokeillaan muiden shibaomistajien kehumaa turkulaista koirakoulua ja hyväksi se on osoittautunut. Todella pätevä kouluttaja, joka osaa nähdä shiban shibana eikä kultaisenanoutajana. Joka kerralla olen saanut hyviä vinkkejä ja faktaa meidän "ongelmiin" ja kehitystä kaipaaviin asioihin. Tänään oli kurssin kolmanneksi viimeinen kerta ja kävimme läpi reagointia ovikelloon ja sisälle tuleviin ihmisiin sekä luoksetuloa. Oikein hävettää tunnustaa, että meillä tuo luoksetulo on aikalailla retuperällä... Ja tuollakin sen huomasi kun koiraa liinassa pitämällä yritin saada pojan houkuteltua tulemaan luo. Okei no kyllä Tomu tuli, mutta hänellä oli ne omat juttunsa siinä matkan varrella kun kuono maassa kevyellä ravilla tuli kierrellen ja kaarrellen luokse. Verrattuna siihen kuinka muut koirat oikein ryntäsivät omistajiensa luo... Täytys vaan yrittää treenata tätäkin. Eli yksi asia taas jo pitkälle listalle mitä tarvisi harjoitella. Käytin Tomun koirakoulun jälkeen Raumalla koirapuistossa, jossa päätin kokeilla miten luoksetulo toimisi kouluttajan antamalla kaninkarvahiirellä. Voi kyllä, se toimi! Tomua kun ei oikein nakin palat tai vetolelu saa innostumaan. Riistaviettiselle ja nirsohkolle koiralle siis kaninkarvalelu on oiva keino tähän probleemaan :) Tämä lelukokeilu oli siis eka kerta, joten toivottavasti saan tästä puhtia niin itseeni kuin Tomuunkin. Eron kyllä huomasi, sillä poitsu oikein puhkui intoa ja keskittymistä!

Mitäs sitten. Noin kuukausi takaperin aloitettiin raumalla verijälki. Opeteltiin A:sta Ö:hön verijäljen teko ja sehän tarkoitti sitten askartelutuokiota. Pyykkipoikia sprayailin luonnosta erottuvilla väreillä ja kiinnitin niihin sinistä puunmerkkausnauhaa. Niitä sitten vaan metsään ripotellen verisellä sienellä vedetyn reitin varrelle. Päästiin ajamaan Tomun kanssa yhteensä kaksi lyhkäistä jälkeä. Tomu on todennäköisesti vielä niin nuori, että keskittymistä ei vain vielä yksinkertaisesti riitä pelkkään jälkeen vaan kaikki kortteet, heinät ja oksat on nakerrettava ja haisteltava. Lisäksi kaikki hirvet, hiiret, jänikset ja muut olennot, jotka ovat jälkensä reitin varrelle jättäneet, on nuuhkittava. Ja tottakai täytyy välillä pysähtyy kuuntelemaan. Ja nyt tajusin myös sen, että metsilläkin on eroa. On täysin eriasia lähteä tuohon meidän lähimetsään kuin tuonne monen kymmenen kilometrin päähän niinsanottuun erämettään. Hajut, äänet ja ympäristö ovat todella erilaisia näiden kahden välillä. Kaikkea sitä koira mullekin opettaa :) Ja ne hirvikärpäset... yäk!

Nyt viikonloppuna meillä alkaa sitten ihan viralliset näyttelyt kun osallistutaan ekaa kertaa junnuluokkaan Heinolan erkkariin, 90-vuotis juhlanäyttelyyn. Meillä oli viime lauantaina näyttelytreenit muiden Turun seudun kippuroiden kanssa Mynämäellä. Siellä kyllä huomasi taas, että kuinka vaiheessa meillä koulutus vielä on kontaktinkin suhteen. Kotonahan homma toimii hienosti, mutta kyllä se vielä toistaiseksi tahtoo olla niin, että kun lähdetään neljän seinän sisäpuolelta ulos niin kontaktia on tosi hankala saada semmoisessa paikassa missä on paljon tapahtumaa ympärillä: ihmisiä, koiria, autoja jne. Näyttelytreeneissä kun Tomu ei nakinpaloista ollut kiinnostunut juurikaan muuten kuin jos ne oikein nokan eteen työnsi. Muutoin kaikki koirat oli kivempia katsella. Noh, olihan ne narttuja suurimmaksi osaksi :D Ei siis ihme, mutta kyllä nyt joku roti pitäisi olla. Voisin ehkäpä kokeillä tätä kaninkarvahiirtä myös tähän touhuun, mutta ehkä täytyy harjoitella tosiaan ensin sen kanssa. Mennään nyt Heinolaan vielä namien avulla ja katsotaan mitä Tomun pidättyväisyydestä yhdistettynä mun jännitykseen tuomari sanoo.

Ainiin. Ollaanhan me ehditty näkemäänkin isomus-sisarusten kanssa. Ensin koko kolmikko, Jade, Riki ja Tomu tapasivat Mynämäellä heidän äitinsä kasvattajan luona. Rikin ja isäntäperheen kanssa ollaan myös keskimäärin noin muutaman viikon välein nähty Raumalla koirapuistossa. Veljekset tulevat hienosti toimeen keskenään edelleen :) Riki vain pitää aluksi hieman mötäkkää ärräämällä kylkikyljessä juosten luimukorvaisen ja jalkoja näykkivän Tomun rinnalla ikään kuin sanoakseen, että minä olen edelleen se isoveli ja sinä pikkuveli. Kun asia on kerrottu alkaa leikkiminen, merkkailu, taas leikkiminen, spurttailu, merkkailu, spurttailu, koirapuiston ulkopuolella tapahtuvien asioiden seuraaminen ja niin edelleen. :) Kyllä pojat ovat aina puhki ja hiekkaisia noin tunnin tohinoinnin jäljiltä. Yllättävää kyllä nyt Tomu on se, joka oikeastaan on painileikeissä niskan päällä ja energisempi kun aluksi se taisi olla toisin päin. On kuitenkin hienoa, että pojat näkevät näinkin usein, joten mahdollisuus elinikäiseen ystävyyteen on hyvinkin todennäköistä. Mutta katsotaan sitä ystävyyttä sitten vuoden päästä uudelleen. Ehkä siinä voi vielä jossain kohtaa tulla ristiriitoja, mutta toivottavasti ei. Kyllä pojilla vaan niin hauskaa on yhdessä. Todennäköisesti Jaden kanssa ystävyys jatkuu pitkästä välimatkasta huolimatta. Ovathan nartut poikien mielestä aivan ihania muutenkin :)

Pentutapaaminen Mynämäellä

Ja veljekset koirapuistoilemassa

Tomun aikuistumisen on alkanut huomata juuri tuossa. Nartut ovat aivan ihania ja huomion arvoisia, mutta muille vieraille uroksille ollaan alettu pärisemään ja tosiaan näin teini-iässä halutaan vähän näyttää "kyllä täältä pesee" -tyylillä. Tästä lähin pyrin välttämään hihnassa minkä tahansa vieraan koiran kohtaamista, jotta ikäviltä pärinäkohtauksilta vältyttäisiin. Pojat on aina poikia, joten onhan se ihan luonnollistakin kilpailla ja "omalla tontilla" vieraan uroksen näkeminen saa kiukustumaan. Mutta josko päästäisiin siihen, että annettaisiin muiden kulkea omassa arvossaan nätisti ohittamalla. Onneksi tuo pärrääminen tapahtuu vain ihan nokatusten eikä monien metrien päästä. Saapa nähdä kuin tämä tästä kehittyy jatkossa.

Huomenna lähdetään pojan kanssa bussilla taas kohti Tamperetta ja Kangasalaa, missä Tomu näkee Saimia ja Mirvaa sekä vanhempiani. Mukava viikonloppu siis kaikin tavoin tiedossa :) Taidan vielä päivittää Tomu tänhetkiset mitat, 41,5 cm ja 10,9 kg, pojan omalle sivulle ja mennä sitten nukkumaan. Hyvää yötä!