Joulu on taas, joulu on taas

Voi kuinka meillä on hauskaa :)

Tai tulee olemaan. Huomenna nimittäin koko sisarusparvi, Jade, Riki ja Tomu taustajoukkoinen sekä Mirva ja kolmikon äiti Saimi, vietämme pikkujouluja sekä samalla "juhlistamme" kolmikon viikon päästä koittavaa yksivuotispäivää. Pakko muistaa ottaa kamera mukaan.

Ja tietenkin kun nyyttäriperiaatteella mennään niin leipomani sienipiirakka sekä koirille tekemäni kurpitsakeksit eivät saa unohtua kotiin. Sienipiirakan resepti on äitini keittokirjan uumenista ja kurpitsakeksien ohjeet löysin netistä kaivelemalla. Keksiohje löytyy kaiketi alkuperäisesti kirjasta Koiran keittokirja. Tomu toimi koemaistajana ja kyllä ne kelpasivat :) Toivon mukaan huomenna muillekin!

Ensikerralla palaankin sitten ison kuvakasan kanssa tämän blogin ääreen. Luvassa siis lumisia temmellyskuvia, sillä juuri nytkin ulkona tuiskuttelee valkoisia pumpulipalleroita kuonon päähän <3

Kurpitsakeksejä

Sienipiirakka kantarelleista

Päivän väri: sininen

Jyväskylän KV oli meidän osaltamme tämän vuoden viimeinen koitos. Se ei ollut meidän eikä oikeastaan muidenkaan paras päivä. Tuomari Gerda F Schaufell odotti shiboilta itsevarmuutta ja hyvin japanilaista ilmettä. Näitä ei tänään meidän puolelta löytynyt. Tuomari jakoi todella monelle sinistä nauhaa, joten tiukka linja oli tänään. Ja niinhän se pitää ollakin, jottei punainset ERI:t koe inflaatiota.

Tomulle tuomari olisi toivonut itsevarmuutta, vinompia silmiä ja tyypillisempää päätä. Myöskään liikkeet eivät olleet parhaassa vedossa. Tuomarin toiminnassa ihmetytti se, että hän halusi tutkia Tomun pallit maassa. Ja siihenhän ei ole poikaa opetettu, joten ei siitä mitään tullut. Kysyn vaan: miksi hän ei voinut katsoa ja tutkia koko nätisti pöydällä seisovaa koiraa. Kumartuva ihminen on maassa olevalle, ujolle koiralle uhkaavampi näky. Lisäksi tuomari oli todella varovainen hampaita katsomaan ja ylipäänsä koskemaan koiriin. Meitäkin pyydettiin näyttämään hampaat. Ja nehän näytettiin hienosti.

Tässä vielä saamamme arvostelu:

"11 months, not very selfassured today. Nice size. Head could be more typical. Eyes are a bit round. Body is good for age, strong back. Enough angulation. Good coat texture and tail. Good bite. Movement needs to improve."

Punaisen nauhan metsästys jatkukoon ensivuoden puolella :)

InterCityShibat matkalla Jyväskylään emäntineen

Kuukausi ja senttejä lisää...

Hyvää 11 kk päivää Isomus Astral -sisaruksille!

Tänään mittasin ja punnitsin taas pitkästä meidän jäpikän. HUI! Senttejä on tullu pojalle säkään lisää (missä välissä???) Ihan saman kokoinenhan se on ollu jo pitkään :D Mittanauha näytti 43 cm ja vaaka 11,3 kg. Ei siis ihan rotumääritelmän sisällä, mutta so what. Komia poika ja hyvä, että kasvaa!

Tässä tämä lyhykäisyydessään. Huomenna matkataan Lepaan marraskuisiin maisemiin ja yritän saada sieltä napattua tästä melkein vuosikkaasta pari kuvaa tännekin nähtäville :)

Agiliitäjiksi?

Kävimme tänään Tomun kanssa Turun shibasakin yhteistreeneissä, jotka järjestetään kerran viikkoon Mynämäellä. Teemana on useampaan otteeseen ollut näyttelyissä käyttäytyminen ja toimiminen. Mukava on tehdä ja treenata yhdessä porukalla. Varsinkin kun kaikki tietävät näiden "erilaisten" koiruuksien maailman ja ajatuksen juoksun. Shibat ;)

Tomu ei ole vielä oikein keksinyt, että näyttelyissä käyminen ja siihen treenaaminen voisi olla hirmu hauskaa. (Johtuneeko minusta vai mistä homma kiikastaa?) Päätinpä siis viettää ns. luppoajan sillä välin kun muut treenasivat pöytää, kokeilemalla tykkäisikö meidän poitsu agilityesteistä. Viime kerralla kokeilimme jo putkea, joka meni hienosti yhdessä ihanien tyttöshibojen kanssa ;) Tällä kertaa otin vähän lisää korkeutta peliin kun kokeilimme A-estettä ja puomia. En voi muuta sanoa kuin, että VAU! Tomu tuntuu olevan kuin syntynyt kiipeilemään noilla esteillä :D Kumpaakaan estettä ei empinyt yhtään, ei siis ensimmäiselläkään kerralla. Yhden kerran Tomu putosi puomin nousuluiskalla maahan liian kovan vauhdin ja perässä tulevan Hilma-neidin takia ;) Mutta ei mätkähdys menoa haitannu. Aika mahtava pakkaus! Ja niille esteille oli päästävä yhä uudestaan ja uudestaan. Siitäpä sitten keksin, että harjoitella etu- ja takaliikkeiden näyttöä edestakaisin pari kertaa ja sitten kierros esteille: puomille, putkeen, A-esteelle, puomille, putkeen ja A-esteelle. Ja Tomu nautti! Vähiten kylläkin näistä etu- ja takaliikkeiden veivaamisesta. Mutta eiköhän se iloksi vielä muutu :)

Joten olisiko meistä agiliitäjiksi? Hauskaa se ainakin oli, kummastakin. Ja sehän on se pääasia! :)

VALKOISTA!!!

Päivää ennen Seinäjoen KV:ta Raumalle saapui jotain mikä on todella kylmää, tarpeeksi lauhalla kelillä erittäin märkää ja jopa vetistä, tarttuu neuletakkiin kuin takiainen, saa aikaan minulla hymyn korviin saakka ja Tomulle hepulin, valaisee ja piristää harmaat syyskelit ja on luonnon oma veistosaine. Varmaan arvaattekin.

Lumi.

Sepä se. Oi että oli aivan ihana katsella torstai-iltana kun pikkuruiset hiutaleet leijailivat Rauman maisemiin. Ja heti illalla ulos Tomun kanssa nauttimaan pikku pyrystä. Sekä heti seuraavana aamuna koirapuistoon juoksentelemaan puhtaan valkeassa lumipeitteessä. Iltapäivälenkillä pyryttikin sitten jo oikein tosissaan. Emännän loistoidea laittaa villakangastakkia vastaava takki päälle lenkille ja kotiin päästyämme muistutin kyllä enemmän lumiukkoa, tai siis -akkaa :D Enskerralla sitten se toppatakki.

Tomulle ei onneksi ole tosiaan traumoja jäänyt pikkupentuajoilta lumesta kun ensimmäisiä pissalenkkejä uudessa kodissaan tehtiin - 30 asteen pakkasessa. Päinvastoin, Tomu tykkää lumesta edelleen ja mennä töpsytteli kaikki alla missä oli lunta. Ja jos oli tosiaan varaa valita, puhdas asfaltti vai lumen peittämä nurmikko niin kyllä se lumi veti meidän poikaakin puoleensa.

Se vaan on se meidän vuodenaika :) Tässä muutama otos talvisilta keleiltä. Nyt kun ulos katsoo, ei lumesta ole enää tietoakaan. Edellisyön sateet veivät lumen mennessään. Kunpa se valkoinen peitto tulisi pian takaisin niin ulkoilussakin on muutakin kuin vain neljä kuraista tassua ja pari jalkoja. Siihen asti, nautin lumesta näiden kuvien välityksellä. Nauttikaa tekin!

Lumikuononi

Tässä kuvassa, nuo silmät! Aivan mielettömän nätit!

Yritin saada seisotuskuvan, mutta yksin se on hiukan haasteellista :D

Pyryttää, vaikka vielä syksykään ei ole tehnyt lähtöään.

Lumiturkki Rauman kanaalin varrella lenkillä pyrykelillä :)

Näytillä Seinäjoella 27.10.

Ei mennyt kauan seuraavaa näyttelyä odotellessa. Seinäjoen KV:Ssä oli vaatimattomasti vain yhdeksän shibaa paikalla. Junnuluokassa oli Tomun lisäksi vain yksi toinen uros. Tomu jäi hienolla suorituksella toiseksi ja olen tosi tyytyväinen miten ollaan edetty Tomun kanssa pöydällä kopeloinnin suhteen. Slovakialainen Peer Primoz arvosteli todella pitkään pöydällä ja omassa mielessäni pyöri vain miten Tomu sen sietäisi. Ja hyvinhän poika jaksoi. Hiukan katseli tuomarin vaeltavia käsiä, että mitäs kummaa sieltä takaa tutkit noin pitkään. Vielä kun saadaan luottamus 100 %:ksi ja keskittyminen suoraan eteenpäin :) Eiköhän se siitä sitten.

Tuomari selvästi haki Seinäjoella hyvin liikkuvia, terhakoita ja lihaksikkaita/turkikkaita koiria. Tomu on vielä hyvin keskenkasvuinen poika ja turkkikin alkaa olla kadoksissa, joten ihan ansaitusti Erjan pojan koira Baddy vei ensin voiton meistä ja lopulta ROP-tittelin. Ja VSP meni myös lähes samaan osoitteeseen, nimittäin Erjan omalle kasvatille Hanan ja Veikon tyttärelle, Onnalle. Onneksi olkoon Erja ja naperot! :) Tomun emo Saimi oli myös mukana narttujen valioluokassa ja hienosti suoriutui hänkin, niukin naukin jäi Onnan taakse. Tuomari arvosteli tyttöjä todella pitkään, joten ratkaisu ei varmasti ollut helppo ja kiveen kirjoitettu.

Ja yllättykseksi Baddy pärjäsi ryhmäkehässäkin sioittuen neljänneksi, mahtavaa! Shibat kun harvemmin menestyvät ja eivät tuomareiden mielestä ole niin näyttäviä kuin muun muassa keeshondit, samojedit, amerikanakitat tai huskyt. Hienoa, että shibatkin saavat hieman lisää näkyvyyttä ryhmiksissä!

Erja ja komea Baddy hienosti RYP4! Kuva © Showlink.

Mutta ei mekään mököttäen kotiin lähdetty Tomun kanssa. Saatiin ensimmäinen ERI ja hieno arvostelu kotiin viemisiksi.

"Young male, still developing. Correct proportions and head. Excellent angulations. Would like him to be a bit more compact in body. Excellent mover."

Tuomari piti erityisesti Tomun kulmauksista ja liikkeestä, vaikka Tomulla tuppaa edelleen olemaan hiukan kiire pois kehästä. Hätiköinti kyllä lähtee ajan kanssa :) Tomu on nyt jo tähän mennessä osoittanut olevansa todella sopeutuvainen koira, joten miksei tässäkin kohtaa.

Kotiin lähdettiin siis hymyssä suin, unohtamatta kahta pehmustetta ja kuivattuja naudanlihalevyjä, namskis ja lips sanoi Tomu. Viikon päästä lähdetään tämän vuoden viimeiseen näyttelyyn metsästämään sitä punaista nauhaa, Jyväskylän KV-näyttelyyn marraskuun 11. päivä. Silloin matkaamme sinne Mirvan ja Tomun emon Saimin kanssa yksissä tuumin ja ekolookkisesti VR:llä eli Jossella* ;)

Tulevassa siis raportoin meidän Jyväskylän reissua sekä heti joulukuun alkuun tulee varmasti piiiitkä kuvakavalkaadipostaus Isomusperheen pikkujouluista, jotka vietetään sisarusparven siskon luona Helsingissä. Toivottavasti silloin on jo lunta maassa, jolloin voisin saada jopa joulukorttimateriaalia aikaiseksi näistä kolmesta vauhtiviikarista kinosten keskellä. Toivotaan siis parasta

*Niin tuo Josse. Nysse= tampereella sanotaan bussin saapuessa pysäkille "Nysse tulee!" ja tarkoittaa suomeksi "Nyt se tulee!". Josse= "Josse tulee..." eli VR:ää saa joskus veinailla rauhassa ja jossitella Tampereellakin ;)

Turuus

Voi kun ihanaa olla kotona taas! Kotonakotonakotonakotona!!! Olen ollut Tomun kanssa kaksi viikkoa reisussa. Itse kulutin työreissuissa suurimman osan ajasta ja Tomu taas vanhempieni luona hyvässä hoidossa. Kiitos heille! Ennen kuin pääsimme tänne kotisohvalle asti, osallistuimme Turun KV-näyttelyyn messukeskuksessa. Meillä jäi Heinolan erkkarista hieman hampaan koloon pöytäkäytös, joka muistutti lähinnä rodeoo. Noh siitä sisuuntuneena nyt sitten Turkuun treenasimme lähes päivittäin sanaa HAMPAAT, nosteltiin huulia ja sitten joko palkaksi makkaraa tai leikkiä. Ja ulos lähdettäessä tehtiin myös samaa, jotta tämä kopelointi olisi Tomulle positiivinen asia.

Ja näin kotisohvalta sanoen, olen tämän päivän suoritukseemme erittäin tyytyväinen. Toki Tomu jännitti vieläkin sitä kehätilannetta, mutta se vähenee ajallaan ja kokemuksella. Lisäksi tästä lähtien tulemme vähintää 1,5 h aikaisemmin paikalle, jotta sitä ns. isoa vahinkoa ei pääse sattumaan kehään :) *punastus*

Krhm, mutta paskat paskasta ;) Olen NIIN YLPEÄ meidän Herra Ujouteen, joka oli ja jäpitti pöydällä mallikkaasti. Toki sitten kun joskus koko näyttelytouhu alkaa olla rutiinia pojalle niin korjaillaan ne asennot kuntoon. Se miten Tomu antoi raskalaisen tuomarin Christian Jouanchicotin katsoa hampaat ja kopeloida muun kropan, sai minut hyppimään suoraan sanoen riemusta. Tomu ei pakittanut yhtään, rimpuillut yhtään, tipauttanut häntää yhtään eikä mitään muutakaan hölmöä yhtään! Voi että, kyllä se reippaan kuukauden verran hampaita katsoen on tehnyt ja tuottanut tulosta. Ja vielä me tästä jatketaan sillä seuraava koitos on jo viikon päästä Seinäjoella, jonne 9 shibaa on tulossa.

Ainiin, vielä ranskalaisen tuomarin arvostelun voisin kirjata tähän ylös.

"Correct bite. Very good construction. Long in body. Correct head. Weak in pastern. Very good chest for the age. Correct back angulation and tailset. Not in coat condition, but correct urajiro. Needs training in movement."

Hyvä arvostelu siis pojalle. Ranteita pyritään saamaan vielä tiukempaan kulmaan syöttämällä pojalle kananmunankuorta, raejuustoa sekä rustoluita. Toivottavasti ne tehoaisivat. Ja liikkuminen parantuu kun kokemusta saadaan lisää, jännitystä vähennettyä ja hiukan treenattua. Karvaa lähtee Tomulta nyt todella paljon, mutta toivottavasti olisi suht. karvallinen vielä marraskuun viimeiseen näyttelyyn, joka on Jyväskylässä.

Hyvillä mielin tästä eteenpäin ja huomenna shibaporukassa treenaamaan Mynämäelle :) Nähdään siellä!