Iloisia ystävänpäiväuutisia!

Terveystutkimuksista :)

Tomu pääsi (joutui) elämänsä ensimmäisiin virallisiin terveystutkimuksiin. Totesimme, että kimppatutkimustakin halvemmalla pääsimme Tampereen Nekalan Koira ja Kissa -klinikalla. Kuvautimme pojasta lonkat, kyynärät ja epävirallisesti selän. Lisäksi eläinlääkäri tunnusteli polvet ja kuunteli sydämen, vaikka sydänäänet olikin jo Raumalla vajaa kuukausi sitten kuunneltu virallisesti. Sydämestä ei kuulunut kummallakaan kerralla sivuääniä, joten sydänasiat pojalla on kunnossa.

Sitten muihin tuloksiin. Polvet ovat 0/0 ja melkein se oli odotettuakin, sillä polvet oli pentuaikana jo katsottu terveiksi lääkärissä käydessä. Eniten kannoin itse huolta muista. Turhaan kuitenkin :) Lääkäri sanoi niin kyynärien kuin lonkkienkin olevan terveen ja hyvän näköiset. Selkäkuvissakin oli siisti nikamarimpsu. Näin ollen siis lupaa hyvää. Toivottavasti vielä kennelliitossa ollaan lopullisessa lausunnossa samaa mieltä. Mutta aivan huippua, että Tomulla on näiden tutkittujen asioiden osalta kaikki hyvin :)

Vielä puuttuisi silmät, jotka varmaan käymme tutkituttamassa kevään tai alkukesän aikana. Sitten onkin virallista selkäkuvaa vaille tutkimukset tehtynä. Toki uusintatutkimuksia tullaan varmasti tekemään iän mittaan, mutta tämä lupaa jo hyvää jatkoa ajatellen. Tomu ei ehkä vielä osaa aavistaa, että näillä tutkimuksilla saattaa olla melkoisen hyvät seuraamukset ;) Niin kuin joskus aikojen alussa taisin mainitakin niin Tomuhan on minulla ja kasvattaja yhteisomistuksessa, jossa yhtenä ajatuksena on myös jalostuskäyttö.

Toivottavasti Tomu, rehellisesti sanottuna, pääsisi joskus tekemään miehen työn ;)

Menossa taas

Meilläpä ei tämä matkustaminen varmaankaan rauhoitu koskaan...*huokaus* Milloin ollaan missäkin, tänään Kangasalla, huomenna Raumalla ja viikonloppuna Kotkassa. Ja viikolla piipahdetaan kertaalleen Turussa. On onni, että Tomu on suhteellisen vaivaton tapaus matkassa mukana. Nukkuu menemään suurimman osan matkasta ja jos ei nuku niin sitten uteliaana seurataan muita matkustajia tai kokeillaan josko heltyisin sen verran että ottaisin pojan syliin katselemaan maisemia bussin ikkunasta. Murkkuikä on tuonut varmaankin jonkin verran malttamattomuutta ja sen huomaa tässä matkustamisessa kun lähes aina joku on meitä vastassa asemalla, niin Rauman kuin Tampereenkin päässä. Kun Tampereen päässä saavutaan keskustaan, nupukivikadulle *ratatatatatratatata* niin Tomu on viimeiset pari kertaa ruvennut vinkumaan "TAHDON NYT HETI MOIKKAAMAAN VASTAANOTTOKOMITEAA! NYT!" Ei niin häiritsevästi, että siitä vielä sanomista on tullut, mutta toivottavasti emme päätyisi siihen, että lopun viidestä kymmeneen minuuttia matkustamo saa kuunnella shibakonserttia :D

Viime viikolla meidän piti aloittaa ALO-AVO-luokan rallytokokurssi, mutta huono keli ja huollossa olleen automme tilalla ollut, lähes mopoautoa vastannut, VW UP! olivat huono yhdistelmä noin pitkään ja pimeään reissuun. Yritämme päästä nyt tämän viikon treeneihin ja korvaamme nuo pari kertaa jotka joudumme olemaan pois niin jotenkin muuten. Luulenpa, että tämän kurssin jälkeen jäämme sitten treenailemaan kotioloihin ainakin joksikin aikaa. Tulostan noita kylttejä ja rakennan jonnekin kentälle pienen radan tai sitten treenataan lenkin varrella.

Tomu ja Siru

Koirakavereita ollaan moikkailtu viime viikkojen aikana niin yhteislenkillä kuin kyläilyjen merkeissä. Raumalla olemme jo pariin kertaan lenkkeilleet Nooran ja Rikin, 8 kk, (Kellyhoff's Prince Charming) kanssa. Mitä nyt Tomu tahtoo alkuun vähän isotella ja pistää nuorempansa aisoihin, mutta hyvää siedätyshoitoa tämä on :) Pojat jopa leikkivät kepeillä yhdessä. Ja välillä nahistellaan poikien tyyliin äänekkäästi. Mutta hyvin Tomu on minun mielestäni ja rotuun katsoen tullut muiden poikien kanssa juttuun. Niin kuin edellisessä tekstissä kirjoittelinkin Ilon ja Tomun tapaamisesta. Tampereen suunnalla taas ollaan yhteislenkkeilty tamperelaisjapanilaisten kanssa ja seuraava kerta onkin jo parin viikon päästä, 17.2. Käykää shibafoorumilla kurkkimassa ajankohtaa ja paikkaa :) Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita vaikka omaa shibaa ei (vielä ;) ) olisikaan. Yhteislenkkien lisäksi olemme käyneet Ylöjärvellä Jaanan ja ihanan Siru-shibaneidin luona kylässä. Täytyy kyllä sanoa, että Tomulla ja Sirulla kyllä synkkaa hienosti. Harmi vain, että ovat hiukan liian läheistä sukua toisilleen ;) Siru on melko topakka tyttö ja Tomu taas hiukan pehmeämpi tapaus, joten tässä mennään vähän niin kuin naisen ehdoilla. On se vaan ihana nähdä kun kumpikin nauttii leikistä ja yhdessä olosta. Ja emännät saavat vaihtaa teen ääressä kuulumiset :)

Tampereen japanilaiset yhteislenkillä 27.1. Pyynikillä

Sitten terveystutkimusuutisia. Kävimme Tomun kanssa rokotusten uusintareissulla ottamassa pojalle virallisen sydämenkuuntelun. Sydänasiat ovat kunnossa ja niiltä osin puhtaat paperit lähtivät kennelliittoon :) Mutta vielä saadaan jännätä. Ensiviikolle on varattu aika muihin terveystutkimuksiin, jossa kuvataan ja tutkitaan lonkat, polvet ja kyynärät. Olikohan siihen vielä jotain muutakin? Ei muista, mutta kuitenkin tarkoitus on joskus tutkia myös selkä. Silmät tutkitaan todennäköisesti Turun seudun joukkotutkimuksissa hiukan keväämmällä. Hirveesti jännittää kun toivoo, että Tomu olisi täysin terve shibapojan alku, mutta eihän sitä ikinä tiedä kuinka käy. Päälisin puolinhan välttämättä ei näy millainen tilanne on. Pitäkää meille peukkuja!

Tomu on säilyttänyt strategiset mittansa marraskuulta saakka. Säkä on pysynyt siinä 43 sentissä ja painoa on edelleen rapiat yksitoista kiloa. Saisihan sitä painoa toki lisää tulla, mutta kaikki aikanaan. Mitään ahmatteja meillä ei olla koskaan oltu, joten toivottavasti Tomu joskus hoksaisi, että ei tässä pelkällä pyhällä hengellä eletä. Nyt parina päivänä on syöty hiukan "normaalia" enemmän, joten toivottavasti meno jatkuisi kauemminkin. Tämän lisäksi Tomu ei vielä ole kasvanut täyteen uroksen mittaan massan suhteen ja tätä saatamme joutua odottelemaan jopa parikin vuotta vielä, mikä ei muiden shibaomistajien kokemuksen pohjalta ole tavatonta. Noh, kyllä se sieltä tulee. Hitaasti, mutta varmasti :) Komia poika kyseessä kuitenkin, oli sitä massaa tai ei.

JUK3!

Jiu, terveiset Turkkusesta! Avattiin Tomun kanssa tämän vuoden näyttelykausi Turun Top Dog Show:ssa yhdessä muun 18 shiban kanssa. Meidän esiintyminen kehässä oli ehkäpä tähän astisista kerroista sitä parasta antia. Kotona harjotellessa kun totesin, että Tomua varten vaan eivät ole nuo ohuen näyttelynarut niin roheesti sitten päätettiin Mirvan kanssa, että esitän pojan omassa, puolikuristavassa Dogsterilta ostetussa ja nauhalla koristellussa nahkapannassa. Se auttoi siihen, että poika ei ravistellut itteään kertaakaan saatika näyttänyt kuin uiteltu kissalta (tai shibalta ;D). Tuomaristossa oli tällä kertaa kaksi tuomariharjoittelijaa varsinaisen tuomarin lisäksi. Kaikki kesti siis triplasti kauemmin, niin seisottaminen kuin pöydällä olo, huh. Mutta silti Tomu jaksoi yllättävän hyvin. Seisottamisessa pitäisi vielä saada parempi keskittyminen namiin tai suoraan eteenpäin. Mutta kyllä se sittä.

Pöydällä Tomu oli kyllä aivan paras. Tuomari katsoi ja tutki kyllä niin perusteellisesti eikä toinen ollut moksiskaan, häntä oli tiukasti kippuralla selän päällä, yhtään peruuttamista tai hanttiin laittoa ei tapahtunut. Vuhuu!!! Kehuin pojan maasta taivaaseen ;) Liikkeiden näyttökin meni ok ja arvostelun aikana alkanut kuulutus "REKKARI SE JA SE, VALOT PÄÄLLÄ!!" sai pikkusen pojan pyörittelemään päätään, mutta muutoin sekin paria asentokorjausta myöten hyvin :) Täytyy siis olla tyytyväinen. Tulokseksi hyvä arvostelu, EH ja junnu-urosten kolmonen. Ja samalla meidän ihkaensimmäinen sijoittuminen virallisessa kehässä.

Tuomari Elina Haapaniemi antoi Tomulle seuraavanlaisen arvostelun:

"13 kk vanha, junioriuros. Hyvä sukup.leima. Ei täydessä turkissa. Hyvä päänmuoto. Poskien tulee kehittyä. Oikean muotoiset silmät, joiden tulisi olla tummemmat. Purenta ok. Hyvät korvat. Riittävä luusto. Hieman pitkä runko. Toivoisin vahvemman takaosan, erityisesti kintereiden tulee vahvistua. Hyvin kiinn. ja kannettu häntä. Hieman niukat liikkeet. Hyvä luonne."

Tästä sitten vaan kasvamaan lisää ja oppimaan uutta seuraavia näytelmiä varten :)

Vielä tähän loppuun. Näyttelyn jälkeen suunnattiin kylään Ilon ja Viivun luokse. Lounastettiin, lenkitettiin pojat ja vietettiin vaan aikaa. Hyvä päätös päivälle ja pojille. Uskokaa tai älkää niin murkkuikäisiksi tulivat hyvin juttuun :)

Tomu ja Ilo (Seon Duudson)

Tokorallia

Uusi päivitys rallytokoharrastuksestamme. Joko kyllästytte? ;) Lähestulkoon olen nyt kolme juttua papattanut aiheesta. Hupsista :)

Pitää todellakin paikkansa se mitä raumalainen koirakouluttaja sanoi yhdellä kurssikerralla kun oltiin Tomun kanssa: "Koira on välineurheilija." Sepä se. Kun pakkaan koulutusvyön, matkajuomakupin ja vesipullon sekä namit vaaleanpunaiseen (voi kuinka miehekästä!!!) kangaskassiin sekä laitan Tomulle tietyn pannan kaulaan ja hihnan mukaan niin, johan rupee oleen pojassa vauhtia :D Varsinkin tuo kangaskassi on se, joka tarkoitta Tomulle kahta asiaa. Joko "KOIRAPUISTOON!" (Otan kesäisin mukaan vesikupin ja juomapullon jos mentiin esim. veljeksien kesken sinne riehumaan) tai "KOIRAKOULUUN! MUITA KOIRIA!" (Niin kuin äsken kuvailin niin suoritan edellämainitun pakkaamisrituaalin ennen kuin lähdemme ajelemaan hallille Turkuun).

Tällä kolmannella aloittelijoiden rally-toko -kurssikerralla lisättiin taas hieman vaikeustasoa lisää, mm. vasenta täyskäännöstä (=saksalainen käännös), sivulle menosta ilman istumista jatkamalla eteenpäin seuraavalle rastille sekä lisäämällä radan pituutta. Mutta ennen kun aloitettiin itse harjoitukset, kouluttaja ilmoitti, että heti tämän kurssin päätyttyä alkaa jatkokurssi rally-tokosta ja siellä olisi nelisen paikkaa vapaana. Jei! Mehän saimme paikan kurssille, joten ralliharrastuksemme jatkuu tämän kurssin jälkeen ALO-AVO-kurssilla. Hmm, pitäisiköhän sitä kenties kesällä ilmoittautua, jonnekin kisoihin katsomaan kuinka se sujuisi :D Noh katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Voi kuinka mahtavaa ja ennen kaikkea kivaa oli taas harjoitella uusia liikkeitä. Tomu on aika hyvin motivoitunut (pojaksi, jota niin houkuttelisi ne miljoonat erilaiset hajut lattiassa ja muualla hallissa) tekemään liikkeitä. "Mennään!" Ja Tomu tietää, että nyt tehdään jotain emännän kanssa :) Aika mahtavaa! Huomattavasti ollaan menty parempaan suuntaan siinä, että Tomu jaksaa keskittyä minuun. Okei, ei tämä nyt tosiaan vielä täydellisesti mene ja joskus Tomu jää liian taakse köpöttämään ja joskus taas kulkee liian kaukana minusta, mutta nämä jutut varmasti hioutuvat aikaa myöten ja treenauksen lomassa.

Tuo saksalainen täyskäännös kuulosti selitettynä todella vaikealta ja sekavalta, mutta ohjaajan demonstroidessa liikkeen, ei se ollutkaan niin paha kuin luulin. Tosin tuolla pitäisi varmaan keksiä jokin muu käsky sana kuin "Kierrä", sillä käytän sitä jo Tomulla siinä kohtaa kun pojan pitäisi kiertää minut (en itse liiku) oikealta puolelta tullen vasemmalle puolelleni istumaan. Täytyypi kehitellä. Mutta siis ekat kerrat kun kokeiltiin niin hienosti sujui :)

Tunnin lopuksi otimme sitä mainitsemaani lisähaastetta radan pituuteen, jossa oli (en laskenut) noin seitsemän eri liikettä. Pujottelua, eteenmenoa, 270 asteen käännös oikealle, nopea vauhti (koirakko juoksee/liikkuu normaalia vauhtia nopeammin). Yllätyin kuinka hyvin Tomu keskittyi koko radan. Vau! Itse sähläsin viimeisellä pujottelu-rastilla innokkaana  ja Tomu siis meinasi mennä kartion väärältä puolelta. Mutta se olin mun moka ja osittain kartiot olivat myös liian lähekkäin. Mutta sanotaanko kouluarvosanana omaan silmään ja meidän tasoon nähde 8+ suoritus ;)

Kotiläksyksi saatiin harjoiteltavaksi hidas vauhti, normaali vauhti ja kova vauhti. Ja vanhoja kotiläksyjä tottakai pitää vahvistaa ja kerrata. Näillä siis jatkamme kotioloissa ja lenkeillä. Ensisunnuntaina on taas jännä paikka: Turun Top Dog Show -koiranäyttely. Toivottavasti saisin oman jännityksen minimiin ja pitäisimme hauskaa siellä kehässä :) Silloin myös suoritus on parempi kuin tiukkapipoisena tärisemässä. Tästä sitten kuulumisia sunnuntaipäivän jälkeen.

Rallia ja rallytokoa

Taas ajeltiin Tomun kanssa kohti Turkua keskiviikkoiltapäivänä rally-tokokurssille. Lähdinpä taas aika viimetippaan liikkeelle, muutamia autoja tuli matkalla ohiteltua ja Tomuhan kertoi moisesta mielipiteensä perillä oksentamalla :( Tyhmä emäntä! Enskerralla lähden niin hyvissä ajoin ettei toisen tarvitse tulla matkapahoinvoivaksi. Harvemmin kun enää Tomu on pahoinvoinut autossa.

Ajattelin, että siinä meni sitten maahan meidän parhaat draivit tältä kerralta. Mutta eipäs mennytkään! Tomu oli edelleen innokkaana kuono maassa, mutta nyt otin asenteen että maatahan ei haistella siellä missä treenataan. Kiitos Jaana tsemppauksesta ja vinkeistä :) Homma alkoi sujua paljon paremmin ja liikkeitä tehdessä keskittyminen oli edelliskertaan huomattavasti paljon parempaa. Hyvä me! Ja hyvä Tomu! Tottakai poika vinkui välillä suuntaan taikka toiseen, mutta palkkasin aina kun huomio kiinnittyi meikäläiseen. Kyllä ne nakit maistuivat. Nyt oli todella hauskaa itellänikin, vaikkei täydellisiä vielä pitkään aikaan ollakaan. Paras kiitos on kuitenkin se, että toinen jaksaa ottaa kontaktia ja että tehdään yhdessä näitä juttuja pitäen hauskaa :) Emäntä on edelleen joidenkin kylttien kanssa hukassa, mutta eiköhän se tästä. Kun tiedän itse mitä tehdä niin eiköhän se Tomukin osaa hommat hienosti.

Kotiin opeteltavaksi tuli pitää koira joko istumassa tai maassa makaamassa ja itse kiertäen koira sillä välin. Tässä on harjoitusta kerrakseen. Ja edelliskerralla läksyksi tulleita juttuja tottakai tarvii harjoitella näiden lisäksi. Itseäni ihan nauratti kun kotona purin treenitaskuvyön, jossa oli yli puolet nakinpaloista vielä jäljellä. Noh eipä ainakaan namit kesken loppuneet ja hyvällä omalla tunnolla sai poikaa palkata. Innolla tästä siis eteenpäin ja kurssia jatkamaan. Vielä on kaksi kertaa jäljellä kahden viikon sisään. Kurssin jälkeen täytyy harkita jatkaisiko uudella kurssilla tai sitten kenties ilmoittautuisi vakiryhmään ;) Noh, katsotaan sitä sitten. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

Ihana päivä

Voi kun oli hauska päivä niin itsellä kuin varmaan Tomullakin. Nyt maataan kumpikin tahoillamme, Tomu sohvalla ja itse omassa sängyssä läppäri sylissä. Rankkaa tuo hauskan pitäminen :)

Aamusta pistäydyimme Sirun, Tomun emon puolisiskon, luona leikkimässä. Voi että kun Tomulla oli hauskaa ja Sirulla myös :) Kaksikko tulee niin hienosti juttuun keskenään. Tomun on sen verran pehmo poika, että antoi Sirun höykyyttää itseään lähes 90 % koko ajasta. Ja sehän sopi taas Sirulle! Voihan harmitus sentään, että Siru on niin läheistä sukua Tomulle ;) Kyllä Tomukin välillä sai Sirusta yliotteen, että ei nyt mistään täysnössöstä kuitenkaan ole pojassa kyse :D Parivaljakko telmi parisen tuntia sisällä, välillä hetken huilien ja taas painaen ympyrää asunnossa, painien, sohvalla kiipeillen ja leluja retuuttaen. Itsellekin tulee todella hyvä mieli kun toinen silmin nähden nauttii hetkestä. Näitä lisää :) Ja tottakai me Sirun perheen, erityisesti Jaanan kanssa, vaihdettiin kokemuksia shiban omistamisesta sekä koiriemme tavoista sekä luonteenpiirteistä. Hienosti sai unohtamaan keskiviikon tokoilutreeneistä jääneen harmituksen. Viimeinen vajaa tunti oleskeltiin ulkona liinassa lekkien.

Kolmisen tuntia vietimme Jaanan ja Sirun kanssa aikaa kunnes oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Seuraava pysäkki oli Mirvan ja Saimin kodin edustalla. Siitä jatkoimme matkaa iloisen jälleen näkemisen jälkeen Tampereen keskustan halki Näsijärven rantaan, lumen täyttämälle hiekkakentälle treenaamaan rally-tokoliikkeitä. Aivan mahtava juttu kun on kaveri, joka katsoo vierestä kun teen ja neuvoo jos ja KUN voi tehdä jotain paremmin. Sellaisia ihan pieniäkin asioita tuli esiin mitä en tavallaan osannut ajatella. Esim tähän Tomun keskittymiskykyyn voisi auttaa se, että palkkaan poikaa useammin, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kutsun Tomua ja kun tämä kääntyy minuun päin, annan palkan ja sitten kun pyydän vaikka istumaan ja Tomu istuu, annan palkan. Aiemmin ole kutsunut ja sitten pyytänyt istumaan, jonka jälkeen vasta palkannut. Pieni asia, mutta tarvittiin joku muu sanomaan se :) Kiitos Mirva!

Kamera oli koko ajan matkassa mukanani, mutta nautin niin joka hetkestä, että kamera sai olla vain laukussani painona. No ensikerralla sitten vauhtikuvia Sirun ja Tomun leikeistä sekä hetkistämme Mirvan ja Saimin seurassa.

Nauttikaa tekin karvaturrien tai tulevien sellaisten seurasta :)

Voihan murkku!

Aloitimme eilen keskiviikkona Tomun kanssa rally-tokon treenauksen Turussa Tuijan koirakoulussa. Ehdin tutustua Tomun kanssa tähän lajiin jo aiemmin shibatreeneissä Mynämäellä, mutta sanotaanko näin että ihan ummikkoina kurssille kuitenkin mentiin. Laji on mielestäni hauska kun siinä tullaan tekemään monenlaisia juttuja, kuten pyörähdyksiä, keppien pujottelua sekä tietenkin tokoliikkeitä. Lajihan on yhdistelmä tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Meidän ensimmäinen kerta ei menny niin kuin strömsöössä :( Eihän sen pidäkään mennä, mutta Tomun keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi minussa ja nameissa/kaninkarvalelussa. Namit piti olla niitä mistä Tomu on aina innostunut ja kaninkarva saa pojan heti vireeseen, mutta ei tänään. Noin viisi minuuttia Tomu jaksoi tehdä kunnolla itse rally-tokoliikkeitä ja osaksi jaksoi tehdä muita istu, maahan, katso käskyjä kun odoteltiin radalle vuoroamme. Muutoin noin 50 minuuttia tunnin rally-tokoilusta pojan kuono oli maassa tai muihin koiriin päin. *huokaus*

Tässä nyt yritin parin tutun kanssa spekuloida, että miten sais pojan paremmin huomioimaan emäntäänsä ja nauttimaan yhdessä tekemisestä. Osaksi pojan murkkuikä vaikuttaa asiaan ja toiseksi puoleksi se, kuinka itse teen asiat. Päätettiin ruveta toiminaan siten, että annan Tomulle huomiotani vain silloin kun on aikuisten oikeesti asiaa tai tarkoitus on leikkiä/treenata. Ja tottakai yrittää saada siihen harjoitteluun hauskuutta lisää mukaan :) Sanokaa ihmeessä te viisaammat vinkkejä millä luonteeltaan rauhallisen ja hiukan murkkuikäisen, pilke silmäkulmassa olevan shibapojan kanssa saataisiin yhteistyö sujumaan entistä paremmin. Millaisia konsteja kannattaa arjessa käyttää ja mitä silloin kun astutaan treenihalliin.

Ensimmäiseltä kerralta saimme kotiläksyksi harjoitella koiran eteen istumaan ohjaamista ja takaa takaisin sivulle kiertämistä. Ollaan tänään pari kolme kertaa otettu lyhyitä harjoituksia näiden parissa vaihdellen namia ja paikkaa. Suht hyvin oikeastaan homma sujui eiliseen verrattuna, mutta kotona Tomu jaksaakin keskittyä paljon paremmin. Pitäisi varmaan lähteä ulos treenaamaan seuraavaksi, jolloin altistaisin hiljalleen poikaa häiriötekijöille.

Huomenna onkin luvassa huisin hauska päivä :) Aamusta mennään moikkaamaan Tomun uutta kaveria Siru-shibaa Ylöjärvelle, jolloin kaksikko saa riehua vapaammin ja ilman hihnoja. Siru ja Tomu tapasivat yhteislenkillä viimeviikolla Tampereella ja kaksikolla tuntui sujuvan yhteisleikki. Niin kuin edellisestä kirjoituksestani ja kuvista voitte päätellä. Huomenna siis kaksikko pääsee taas vauhtiin. Iltapäivällä tapaamme jälleen Mirvan ja Saimin lenkkeilyn ja rallytokotreenailun merkeissä. Kaksin tai ryhmässä on mielestäni paljon kivempi harjoitella kuin yksin :) Nimimerkillä Joukkuepelaaja.

Mutta en lannistu, EN VARMANA! Shibat eivät ole siitä helpoimmasta päästä kouluttaa ja sen tiesin tätä rotua harkitessani. Ei muuta kuin härkää sarvista ja shibaa hihnasta :) Huomenna pidetään hauskaa niin treenaillen kuin leikkien. Kuulumisiin!