Voittajia ja vaivoja

Pitänyt jo monet kerrat istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa muutamien viikkojen takaisista tapahtumista, niin paljon on tapahtunut lyhyen ajan sisään Tomun kanssa.

Kolme viikkoa sitten aloitettiin kolmen kerran näyttelykurssi Sastamalassa. Treeni on ollut meille tarpeen jo pidemmän aikaa kun lääkärireissujen jälkeen Tomun luottamus pöytätilannetta kohtaan on ollut kiven ja kannon alla. Treeneissä saatiin tosi hyviä vinkkejä, mm. siihen, että etu- ja takaliikkeet tulisi esittää hitaammalla vauhdilla. Sivuliikkeet saa mennä meidän normaalilla vauhdilla, mutta nuo etutakahommat näyttävät kuulemma hallitummilta kun mennään hieman hitaammin. Siitä mistä olin todella onnessani niin Tomun itsevarmuus pöydällä lisääntyi treenien myötä.

Heti ensimmäisen näyttelytreenikerran jälkeen viikonloppuna koittikin heti tulikoe, Rauman ryhmänäyttely. Edellisenä iltana tuntui siltä, ettei huvittaisi ollenkaan. Varmaan edelliset hiukan epäonniset kerrat kaihertelivat mielessä. Huokaus ja ei kun menoksi, kokemusta saadaan ja turhat odotukset/ennakkoluulot mäelle. Muita shiboja paikalla oli kolme. Kolme narttua, joista kahdella ainakin oli juoksut... Tomuparka ;) Oli pojalla olemista. Päivä oli pitkä, kuuma ja aikataulut myöhässä. Välillä vähän treenasimme liikkeitä ja seisomista, mutta muutoin Tomu sai aika rauhassa katsella meininkiä ja leikkiä siskonsa kanssa. Toki tiettyyn rajaan asti ;) Tomun ollessa ainoa uros paikalla oli mahdollisuudet pärjäämiseen melko hyvät, toki en tosiaan odottanut mitään sillä Tomu oli aikas karvattomassa kunnossa ja jos pöytäkään ei vielä sujuisi. Mutta turhaan murehdin. Tomu näytti liikkeet hienosti ja pöydällä, aivan mahtavasti! Siihen asti kunnes tuomari potkaisi pöytää vahingossa, jolloin poika totesi, että nyt alas. Mutta ennen sitä tuomari Pekka Teini sai rauhassa katsoa pojan purukaluston ja tunnustella etupäätä. Tomu jaksoi vielä seistäkin arvosteltavana hienosti, vaikka se kesti ja kesti. Tuomari sanoi arvostelun jälkeen, että onko pojan hampaista aiemmin kukaan sanonut mitään. Tomullahan on ristipurentaa etuhampaissa, mutta aiemmin kukaan tuomareista ei ole siitä huomauttanut muuta kuin maininnalla "Hampaat ok." Ristipurenta saattanee johtua kahden yläetuhampaan puuttumisesta pentuiässä, jolloin aikuishampaat eivät sitten kasvaneet oikeaan asentoon. Noh, koiran elämää se ei onneksi haittaa :) Teini sanoi, että hampaiden virhe on tässä tapauksessa niin pieni kokonaisuuteen nähden, joten antoi Tomulle ERIn, SAn ja ensimmäisen SERTin! Aivan mahtavaa ja siis olin jo tyytyväinen pelkästään kehäkäytöksestä, joka oli itselleni se tärkeä juttu. Aivan huikeaa, että esiintyminen ja aikaisempi sitkeä yrittäminen ja treenaaminen palkittiin vihdoin. Tässä Teinin antama huikea arvostelu Tomulle, arvosanalla 10- ;)

"Tyylikäs uros, jolla todella komea pää ja kauniisti nojautuneet korvat ja kauniit pienet silmät. Hyvä kaula sekä eturinta. Erin. om. takaosa ja häntä kiin. ylös, hieno karhea karva, tasap. liike, ristipurenta."

Jäimme jännittämään kehän laidalle vieläkin hiukan häkeltyneenä omasta saavutuksesta narttujen vuoroa ja pitämään peukkuja Jade-siskolle. Nartuille juoksut ja niihin liittyvä karvanlähtö olivat valitettavasti Jaden menestymistä vastaan, vaikka EH on hyvä arvostelu. Toinenkin junioriluokassa kilpaillut narttu sai muistaakseni EH:n ja avoimen luokan narttu sai ERIn, SAn ja muistaakseni siis myös SERTin ollen siis luonnollisesti paras narttu. Sitten olikin suht. nopeaan rodun parhaan valinnan aika. Kehään mentiin ja ehdittiin pyörähtää kierros kun tuomari jo oli tehnyt päätöksensä. Hänen silmäänsä Tomu oli karvattomuudestaan huolimatta tällä kertaa ROP! Mitä tässä nyt enää sanoisi :) Olen onnellinen etenkin siitä, että kehässä toimiminen meni nyt hyvin, mutta vielä tämäkin... okei pieni kisahan tuo oli, mutta so what. Juuri näitä positiivisia kokemuksia kaipaamme Tomun kanssa, jotta molemmilla itseluottamus kasvaa ja hommaan tulee rutiinia. Huikea päivä kertakaikkiaan!! Aivan täyttä lottopottia emme sentään näyttelyssä putsanneet ja ryhmäkehään menimme jo voittaja-fiiliksissä. Aivan sama, Tomu oli jo ylittänyt itsensä :) Ja hienosti jaksoi poika kuumuudesta huolimatta jäpittää komeasti ryhmäkehässä, mutta tuomari ei tällä kertaa nähnyt karvattomuuden taakse. Emme päässeet jatkokierrokselle, mutta hymyt korvissa lähdimme autolle.

Näyttelytuliaisia ja miun väsynyt kehäkettu. On kyllä unen ansainnut :)

Pitkä odottelua ja kuumuus. Mahtava seiso!!!

Nostan kyllä pojalle hattua, mahtavaa työtä Tomulta!

Jotta nyt ei mene ihan hehkutukseksi ja seinille hyppimiseksi niin kyllä täällä välillä sattuu ja tapahtuu muutakin. Toisen näyttelytreenikerran jälkeen Tomu alkoi aivastella. Aivastella normaalia enemmän ja nenästä vuoti kirkasta nestettä. Oireet viittasivat nenäpunkkiin ja perjantaina kävimme vahvistamassa epäilyni. Nenästä ei saatu näytettä itse otuksesta, mutta siihen viittaavaa "kudosta" löytyi runsaasti. Saimme kolme viikon välein haukattavaa tablettia, joilla oireiden pitäisi ennemmin tai myöhemmin kadota, jopa aluksi voimistua, mutta kuitenkin hiipua hiljalleen.

Noh, jotta ei mene liian helpoksi niin lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä Tomu rupesi olemaan levoton ja kulki häntä alhaalla. Koskaan Tomulla tosiaan ei aiemmin ole juoksuiset nartut moisia oireita aiheuttaneet, joten lähdimme ulos siinä toivossa, että pitää päästä tarpeille. Tomu kipitti suoraan eteenpäin, teki muutaman hassun pissan sinne tänne ja sitten taas jatkettiin rivakkaa menoa. Hajut eivät kiinnostaneet mikä vahvisti sen, että jotain on nyt vialla. Pieni lenkki ja tulimme sisälle. Sama levottomuus jatkui ja päätin että jos pitää mennä pidempi lenkki kakan toivossa. Mentiin ja ei mitään. Aivan muutama pissa, mutta samanlainen määrätietoinen askellus. Aivan kuin se kakkapaikka olisi tuolla jossain. Päätin, että menemme hetkeksi koirapuistoon ja jos ei noin 10-15 min sisällä tule isoja tarpeita niin sitten lähdemme kotiin seuraamaan tilannetta. Tomu oli öisessä puistossa kuin elementissään ja ei tietoakaan mistään vaivasta. Jopa aidan vierellä kulkenut kissa sai kyytiä kun Tomu innostui kissajahtiin, onneksi aita oli näiden kahden välissä. Kissaa en nähnyt, mutta kuulin sen kaulassa olleen kulkusen.

Palasimme sisälle ja aivan sama, levoton käytös jatkui. "Et voi olla tosissasi..." huokasin. Noh, nyt päätin että menen sänkyyn ja kuulostelen hetken Tomun tilannetta. Hetken poika pyöri asunnossa ja kävi sitten olohuoneen matolle maate. Onneksi aamuun asti saatiin nukuttua, mutta kun nousin ylös oli Tomu taas menossa ovea kohti häntä alhaalla. Ulkona tuli molemmat tarpeet, mutta sisälle kun päästiin niin häntä lopahti samantien. Aivan kuin peräpäässä kiusaisi jokin tai tekisi kipeää. Istuessaan Tomu tärisi. Koska oli sunnuntai, eihän mikään lähellä oleva lääkäriasema ole auki ja kuitenkin Tomun ollessa muutoin melko virkeä, söi herkkuja ja joi vettä sekä lenkkeili kuitenkin häntä pystyssä reippaalla askeleella niin päätin odottaa maanantaihin kuitenkin seuraten josko tilanne muuttuisi. Koko sunnuntain melkeinpä Tomu nukkui ja pysytteli makuullaan. Tunnustelin peräpäätä, mutta mikään ei tuntunut tekevän kovin kipeää.

Sanotaan, että uni parantaa. Voi pientä :/

Soitin maanantaina lääkäriin ja saimme ajan tiistai-iltapäiväksi. Epäilin, että anaalirauhaset saattaisivat olla joko täynnä tai tulehtuneet tai muutoin ärtyneet. Tomun olo parani ennen lääkäriaikaa, mutta selvästi se vielä jossain määrin aristi takamustaan. Lääkärissä rauhaset tyhjennettiin, vain pieni ulvaisu ennen kuin lääkäri ehti ottaa käden pois peräpäästä, joten kovin kipeät ne eivät onneksi olleet ja kuulemmat tyhjenivät oikein hyvin. Jostain syystä toisella puolella oli kuulemma paljon enemmän tavaraa kuin toisella. Voipi olla, että toinen puoli olisi tyhjentynyt alkuviikon aikana. Lääkäri siis epäili että rauhaset tod. näk. vaivasivat sen verran, että ärsyttivät. Emme saaneet antibiootteja vaan ohjeiksi tuli vain huuhdella lämpöisellä vedellä tai vesihauteessa peräpäätä. Aristus hävisi ja toistaiseksi Tomu on vaikuttanut normaalilta.

Aivastelukin on nyt hiljalleen alkanut laantua, joten toivottavasti sekin vaiva menisi vihdoin ohi. Jos lääkekuuri ei tehoaisi, olisi pelko esimerkiksi pöly- tai siitepölyallergiasta. Tosin lääkärin mukaan koira näyttäisi paljon tukkoisemmalta rähmäisine silmineen. Tomulla ei rähmää juuri ole ollut ja muutenkin olemus oli virkeämpi, vaikka onhan tuo lääkärireissussa käyminen aina hiukan jännä paikka.

Tolpillaan taas :)

Toivotaan, että molemmat vaivat katoavat määrätyillä hoidoilla, toistaiseksi näyttää hyvältä. Voipi olla, että meillä on taas treenattavaa näyttelyihin, mikäli Tomu yhdistää lääkärireissut ja varsinkin anaalien tyhjennyksen sinne. Se on kuitenkin sitten sen ajan haaste. Kotkan Ruusu -näyttely on seuraava etappimme 16.6. joten sinne on vielä pari viikkoa aikaa. Katsotaan kuinka meidän käy, tavoitteena olisi rento esiintyminen :) Siitä sitten jäänkin parin viikon lomalle ja taidanpa unohtaa silloin aivan kaiken. Työasioiden lisäksi Tomu ansaitsee lomaa ja mielekästä tekemistä, katsotaan mitä keksimme :) Siihen asti kuulumisiin!

Ainiin, melkein ihan unohdin mainita, että jo ennen näyttelytreenien alkua Raumalla järjestetyssä mätsärissä saimme ensimmäisen sijoituksemme :)

Pienten punaisten nelonen :)
Satakunnan Noutajayhdistyksen mätsärissa Kuva: Olli-Pekka Vainio.

Saaristolaiskauteen!

Äitien päivän lähestyessä oli taas aika pakata kassit ja pussit väkineen autoon ja pyyhkäistä keveä 400 km Raumalta Kotkaan. Vaikka kesän tulon myötä myös vaatekassien pitäisi keventyä niin päin vastoin. Ajatuksenamme oli nimittäin veneillä muutamaksi yöksi Kotkan edustalla olevaan saaristoon. Tarkemmin ottaen Haapasaareen, jonne on noin 1,5 h venematka rannikolta. Siellä meitä jo odotti Mikan mummi, mahtavat rantakalliot ja merituulen tuoksu. Voisiko ollakaan parempaa tapaa viettää viikonloppua.

Tomun näkökulmasta saaristo ei ehkä ole se paratiisein paikka, sillä kuten kaikissa muissakin rannikon ja saaristojen alueille, myös haapasaaressa suorastaan vilisee punkkeja ja toki venematkatkin tuottivat pientä jännitystä pojalle sekä veneen keikkuminen pahoinvointia.

Pahaksi onneksi pääsimme matkaan vasta perjantaina iltapäivällä sillä usvainen keli saaristossa haittasi näkyvyyttä emmekä siten halunneet ottaa riskiä, että jotain sattuisi. Perjantaina iltapäivän kuluessa sumu kuulemma hälveni ja nousimme Mikan isän kauniiseen puuveneeseen. Matka kohti saaristoa voi täten alkaa :)

Kuvakavalkadin kera... ^^

Pikkusen poikaa jännitti mutta kyllä se siitä :)
Emännän sylissä oli turvallista olla.

Ja välillä katseltiin ja haisteltiin merta

Isännänkin syliin melkein nukahdettiin

Maissa! Iltalenkin aika

Auringonlaskussa kylpeviä saaristolaisia

Ja upeassa sellaisessa

Tomu keskittyessa auringon laskun tarkasteluun, sainpas
napattua toisesta suht hyvän poseerauskuvan ;)

Pilvien leikkiä

Uuteen aamuun herättiin utuisissa merkeissä

Vai johtuuko tämä vain unihiekkaisista silmistä ;)

Sään runtelemat puut... niissä on sitä jotain :)

Aava meri ja pikkuruinen shiba <3

Meri ja rantakalliot

Kotiin paluun aika. Kaksi silmäparein tähystettiin, jotta
ei satu törmäyksiä näin usvaisessa kelissä.

Haapasaari.. siellä jossakin

Mun reippaat merimiehet <3

Ja vihdoin maissa :)

Paluumatka sujui pääasiassa kylkikyljessä nukkuen <3

Reissu sujui siis hienosti. Tomusta tuli entistä rohkeampi laivakoira ja punkkejakaan ei tällä reissulla tarttunut kuin turkkiin neljä. Ja se on vielä vähän :D Juhannuksen tienoilla taas suunnataan meren toiselle puolen, joten katsotaan sitten mikä osuu saldoksi. Mutta ne öttimöntiäiset eivät meitä hidasta. Meri, mökki ja maisemat voittavat pienet pahat sata nolla :)

Keväästä kohti kesää

Raikkaan sateen jälkeen. Tomu 1 v 4kk.

Onpas pitkä väli viimeisimmästä postauksesta. Vähän on kiirettä toki ollut ja toisaalta taas näin hienoina kevätpäivinä ei viitsisi koneen ääressäkään aikaa kuluttaa.

Tänään muuten on tasan vuosi ja 5 kuukautta siitä kun Tomu sisaruksineen putkahtivat maailmaan :) Niin se vaan aika kuluu, hurjan nopeasti. Kohta saadaan jo juhlistaa 2-vuotissynttäreitä. Huhhuh, alkavat hiljalleen saavuttaa siis aikuisikää vaikka nuoriahan kolmikko on vielä pitkän aikaa.

Tomun kanssa ollaan saatu rallytoko tältä keväältä pulkkaan ja yritin saada meille kevääksi agilitykurssia Mynämäeltä, mutta esteeksi sattui auton puute. Jaa miksi ei sitten Raumalta kurssia, hyvä kysymys :D Josko sitä joskus kokeilisi ihan paikkakunnan kursseja. Nyt alkaa kuiteskin omat työkiireetkin ja sitä myöten työreissuja pukkaa, joten en pysty pojan kanssa sitoutumaan koviin pitkäkestoisiin kursseihin. Alustavasti olen varannut Mynämäen koirakerholta syksyyn alkeisagikurssille paikan. Toivottavasti se järjestyisi.

Kevät ja kesä tuovat mukanaan taas myös näyttelyt, joissa olemme noin kerran kuussa tässä käyneet muutamien mätsäreiden lisäksi. Muistatte varmaan kun kehuin meidän suoritusta Turun näyttelyssä alkuvuodesta. Sen jälkeen kävimme terveystutkimuksissa ja rokotuksissa eläinlääkärissä. Ja mitä sitten jälkeenpäin olemme näyttelyissä käyneet, Jämijärvellä, Tampereella ja mätsäreissä Turussa sekä Tampereella niin tuntuu kuin aloittaisimme taas aivan alusta. Tomu on Jämijärveltä asti ollut epävarma pöydällä, ikään kuin pelätten että taas se lääkäri tulee ja pistää. Tai tekee jotain muuta epäilyttävää. Huooh. Tämä kysyy kyllä kärsivällisyyttä ja omia hermoja. Mitä enemmän näitä hiukan epäonnisia kokemuksia saamme, sitä enemmän jännitän miten mahtaa seuraavalla kerralla käydä ja se taas tarttuu Tomuun kahta kauheammin. Ja ei, kyse ei ole siitä ettemmekä harjoittelisi. Päinvastoin. Tavallaan tuntuu jopa epäreilulta kun me harjoittelemme, harjoittelemme, harjoittelemme ja harjoittelemme sekä haemme kokemuksia näyttelyistä niin ei vain tunnu siltä että edistyisimme harjoitteluun nähden, niin kuin jotkut muut koirakot etenesivät mikäli harjoittelisivat samoja määriä kuin me. Tomu ei ole moksiskaan kehän laidoilla, tekee tuttavuutta muihin koiriin ja käy myös haistelemassa ihmisiä, mutta kun on mentävä kehään niin homma heittää härän pyllyä. Okei, mä jännitän, mutta sitäkin olen pystynyt vähentämään siitä mitä se oli ekoilla kerroilla. Ja aivan varmasti kaikki muutkin jännittävät eli en taida ainoa olla, ehen. Mutta en luovuta. Jos kerran Turussa saatiin homma toimiin niin miksi ei nytkin?! Mutta kaikella tottakai rajansa. En halua liiaksi poikaa kiusata ja jos tämä ei yrityksistä huolimatta ala sujua niin ehkä sitten, noh, ryhdymme keskittymään muihin harrastuksiin ja yhdessä oloon. Shibojen kanssa kuitenkin tulee olla sinnikäs ja kärsivällinen, joten toivottavasti sitä vielä riittää joksikin aikaa ;) Ja otsa kurtussa tässä ei saisi olla eli yritän hillitä sitä kilpailuhenkisyyttä mitä ei tässä lajissa pitäisi päästää valloilleen. Tähän näyttelykuulumisten loppuun vielä liitän Chic Choix Teamin blogin linkin erittäin hyvästä kirjoituksesta koirista, jotka ovat niitä upeimpia lemmikkejä ja rakkaimpia perheenjäseniä, olematta kuitenkaan muotovalioita tai kehäkettuja. Suosittelen lukemaan!

Tomu on myös viimeisen kuukauden sisään kärsinyt kolmeen kertaan vatsavaivoista, lähinnä ripulista ja kerran oksennustaudista. Se mikä tässä eniten ihmetyttää niin mahataudit ovat sattuneet vain kun olemme olleet vanhempieni luona Kangasalla. Ja pääasiassa kun olemme siellä käymässä, olen melkein aina lähtenyt työreissuun päiväksi tai pariksi Tomun jäädessä vanhemmilleni hoitoon. Voisikohan siis olla mahdollista, että vatsavaivat johtuisivat stressistä? En keksi mitään mitä Tomu olisi syönyt, vatsalle sopimatonta ja kun vielä paikka sekä niin lyhyet välit tautien välissä jotenkin saavat minut kallistumaan siihen stressivatsaan. Taidan nyt seurailla kehkeytyykö näitä lisää ja pyrin myös siihen etten aivan joka kerta Kangasalla käydessäni lähde pitkäksi aikaa pois kotoa, jottei tästä tule pysyvää vaivaa. Täytyy siis välillä pakkailla kasseja vaikka paria päivää ennen itse reissuun lähtöä, jotta sekään ei laukaise pojassa oireita. Seuraillaan siis miten tämä etenee.

Merirauman maisemissa

Noo jotta ei nyt aivan synkistelyksi tässä mene niin ihanat kevätkelit ovat antaneet sekä itselleni että Tomulle hymyn karetta poskille. Ihana käydä pitkillä lenkeillä kun aurinko paistaa, linnut juttelevat puiden oksilta ja pikku hiljaa saa heittää pipot ja kaulaliinat varastoon. Eilen kävimme Meriraumassa lenkillä piiiitkästä aikaa ja haistelemassa meri-ilmaa. Ah kuinka ihanaa. Nauttikaa tekin siellä koirienne kanssa ihanista ilmoista ja raikkaista kevätsateista :) Me ainakin teemme niin <3

HEPULILUPA!!!

Ja voisinko sanoa myös naimalupa myönnettiin eilen Tomulle Kennelliitosta :)

Nimittäin Suomen Kennelliitosta saapuivat Tomun  kauan kaivatut terveystulokset. Voi sitä riemua kun niin lonkat, polvet, kyynärät ja sydänkin ovat niin terveet kuin vain voi olla. Sydämestä ei löytyny sivuääniä, polvet 0/0, kyynärät 0/0 ja lonkat A/A!!! Vielä ei tosin voi aivan täysin nuolaista ennen kun tipahtaa, sillä silmät täytyy vielä tutkituttaa kevään aikana. Tassut taivasta kohti taas ja toivotaan että nekin olisivat terveet. Mutta näiden tulosten pohjalta on hyvä jatkaa hepulirikasta elämää :) Ja jopa mahdollisesti päästä sulhasen virkaan ;D

Ajatuksena on tottakai seurata uusintatutkimuksilla Tomun terveyttä sekä lisäksi teettää pojalle tutkimukset myös selän osalta. Kaikkien terveystutkimusten lisäksi Tomun kasvattajan Mirvan kanssa on ollut puhetta luonnetestistä, joka kiinnostaa meitä molempia kovasti. Mutta annamme ensin pojan kasvaa rauhassa aikuisen miehen ikään ja sitten vasta, ehkä noin 3-4 vuoden iässä, osallistumme Tomun kanssa luonnetestiin. Näin näppituntumalta voin kuitenkin sanoa, että Tomu on kyllä aivan ihana perhekoira. Antaa käsitellä, ei ole tuhonnut mitään suurempaa ja arvokkaampaa yksin ollessaan, osaa rauhoittua kun on tarve, ukkoset eivätkä ilotulitteet pelota toistaiseksi, kulkee sujuvasti niin bussissa, junassa kuin autossakin ja uskoo kun käsketään (toistaiseksi ulkosalla on vielä harjoitellaan omistajan ja koiran korvien välistä yhteyttä, mutta hihnassa mennään hienosti ;) ). Pääasiassa tulee koiran kuin koiran kanssa juttuun vaikka uroksille on aluksi vähän isoteltava ison miehen elkein, mutta esimerkiksi ystävilläni, joilla on urosshiboja myös, voidaan ongelmitta käydä yhteislenkeillä ym. Kunhan asettaa rajat sille miten toisen kanssa käyttäydytään :) On sitä poikien kesken hepulihetkiä vietetty koirapuistossa ;) Vieraat ihmiset haistellaan uteliaana ja jätetään sitten omaan arvoonsa niin kuin rodulle alkukantaisuudessaan onkin tyypillistä.

Tässä vielä muutaman viikon takainen kuva meidän komiasta ja ennen kaikkea sisäisesti komiasta pojasta Rauman koirapuistossa.

Tähän loppuun Tomun tiedot kennelliiton jalostustietojärjestelmässä ikään kuin virallisena vahvistuksena terveystuloksiin :)

ISOMUS ASTRAL TOPAZ

Iloisia ystävänpäiväuutisia!

Terveystutkimuksista :)

Tomu pääsi (joutui) elämänsä ensimmäisiin virallisiin terveystutkimuksiin. Totesimme, että kimppatutkimustakin halvemmalla pääsimme Tampereen Nekalan Koira ja Kissa -klinikalla. Kuvautimme pojasta lonkat, kyynärät ja epävirallisesti selän. Lisäksi eläinlääkäri tunnusteli polvet ja kuunteli sydämen, vaikka sydänäänet olikin jo Raumalla vajaa kuukausi sitten kuunneltu virallisesti. Sydämestä ei kuulunut kummallakaan kerralla sivuääniä, joten sydänasiat pojalla on kunnossa.

Sitten muihin tuloksiin. Polvet ovat 0/0 ja melkein se oli odotettuakin, sillä polvet oli pentuaikana jo katsottu terveiksi lääkärissä käydessä. Eniten kannoin itse huolta muista. Turhaan kuitenkin :) Lääkäri sanoi niin kyynärien kuin lonkkienkin olevan terveen ja hyvän näköiset. Selkäkuvissakin oli siisti nikamarimpsu. Näin ollen siis lupaa hyvää. Toivottavasti vielä kennelliitossa ollaan lopullisessa lausunnossa samaa mieltä. Mutta aivan huippua, että Tomulla on näiden tutkittujen asioiden osalta kaikki hyvin :)

Vielä puuttuisi silmät, jotka varmaan käymme tutkituttamassa kevään tai alkukesän aikana. Sitten onkin virallista selkäkuvaa vaille tutkimukset tehtynä. Toki uusintatutkimuksia tullaan varmasti tekemään iän mittaan, mutta tämä lupaa jo hyvää jatkoa ajatellen. Tomu ei ehkä vielä osaa aavistaa, että näillä tutkimuksilla saattaa olla melkoisen hyvät seuraamukset ;) Niin kuin joskus aikojen alussa taisin mainitakin niin Tomuhan on minulla ja kasvattaja yhteisomistuksessa, jossa yhtenä ajatuksena on myös jalostuskäyttö.

Toivottavasti Tomu, rehellisesti sanottuna, pääsisi joskus tekemään miehen työn ;)

Menossa taas

Meilläpä ei tämä matkustaminen varmaankaan rauhoitu koskaan...*huokaus* Milloin ollaan missäkin, tänään Kangasalla, huomenna Raumalla ja viikonloppuna Kotkassa. Ja viikolla piipahdetaan kertaalleen Turussa. On onni, että Tomu on suhteellisen vaivaton tapaus matkassa mukana. Nukkuu menemään suurimman osan matkasta ja jos ei nuku niin sitten uteliaana seurataan muita matkustajia tai kokeillaan josko heltyisin sen verran että ottaisin pojan syliin katselemaan maisemia bussin ikkunasta. Murkkuikä on tuonut varmaankin jonkin verran malttamattomuutta ja sen huomaa tässä matkustamisessa kun lähes aina joku on meitä vastassa asemalla, niin Rauman kuin Tampereenkin päässä. Kun Tampereen päässä saavutaan keskustaan, nupukivikadulle *ratatatatatratatata* niin Tomu on viimeiset pari kertaa ruvennut vinkumaan "TAHDON NYT HETI MOIKKAAMAAN VASTAANOTTOKOMITEAA! NYT!" Ei niin häiritsevästi, että siitä vielä sanomista on tullut, mutta toivottavasti emme päätyisi siihen, että lopun viidestä kymmeneen minuuttia matkustamo saa kuunnella shibakonserttia :D

Viime viikolla meidän piti aloittaa ALO-AVO-luokan rallytokokurssi, mutta huono keli ja huollossa olleen automme tilalla ollut, lähes mopoautoa vastannut, VW UP! olivat huono yhdistelmä noin pitkään ja pimeään reissuun. Yritämme päästä nyt tämän viikon treeneihin ja korvaamme nuo pari kertaa jotka joudumme olemaan pois niin jotenkin muuten. Luulenpa, että tämän kurssin jälkeen jäämme sitten treenailemaan kotioloihin ainakin joksikin aikaa. Tulostan noita kylttejä ja rakennan jonnekin kentälle pienen radan tai sitten treenataan lenkin varrella.

Tomu ja Siru

Koirakavereita ollaan moikkailtu viime viikkojen aikana niin yhteislenkillä kuin kyläilyjen merkeissä. Raumalla olemme jo pariin kertaan lenkkeilleet Nooran ja Rikin, 8 kk, (Kellyhoff's Prince Charming) kanssa. Mitä nyt Tomu tahtoo alkuun vähän isotella ja pistää nuorempansa aisoihin, mutta hyvää siedätyshoitoa tämä on :) Pojat jopa leikkivät kepeillä yhdessä. Ja välillä nahistellaan poikien tyyliin äänekkäästi. Mutta hyvin Tomu on minun mielestäni ja rotuun katsoen tullut muiden poikien kanssa juttuun. Niin kuin edellisessä tekstissä kirjoittelinkin Ilon ja Tomun tapaamisesta. Tampereen suunnalla taas ollaan yhteislenkkeilty tamperelaisjapanilaisten kanssa ja seuraava kerta onkin jo parin viikon päästä, 17.2. Käykää shibafoorumilla kurkkimassa ajankohtaa ja paikkaa :) Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita vaikka omaa shibaa ei (vielä ;) ) olisikaan. Yhteislenkkien lisäksi olemme käyneet Ylöjärvellä Jaanan ja ihanan Siru-shibaneidin luona kylässä. Täytyy kyllä sanoa, että Tomulla ja Sirulla kyllä synkkaa hienosti. Harmi vain, että ovat hiukan liian läheistä sukua toisilleen ;) Siru on melko topakka tyttö ja Tomu taas hiukan pehmeämpi tapaus, joten tässä mennään vähän niin kuin naisen ehdoilla. On se vaan ihana nähdä kun kumpikin nauttii leikistä ja yhdessä olosta. Ja emännät saavat vaihtaa teen ääressä kuulumiset :)

Tampereen japanilaiset yhteislenkillä 27.1. Pyynikillä

Sitten terveystutkimusuutisia. Kävimme Tomun kanssa rokotusten uusintareissulla ottamassa pojalle virallisen sydämenkuuntelun. Sydänasiat ovat kunnossa ja niiltä osin puhtaat paperit lähtivät kennelliittoon :) Mutta vielä saadaan jännätä. Ensiviikolle on varattu aika muihin terveystutkimuksiin, jossa kuvataan ja tutkitaan lonkat, polvet ja kyynärät. Olikohan siihen vielä jotain muutakin? Ei muista, mutta kuitenkin tarkoitus on joskus tutkia myös selkä. Silmät tutkitaan todennäköisesti Turun seudun joukkotutkimuksissa hiukan keväämmällä. Hirveesti jännittää kun toivoo, että Tomu olisi täysin terve shibapojan alku, mutta eihän sitä ikinä tiedä kuinka käy. Päälisin puolinhan välttämättä ei näy millainen tilanne on. Pitäkää meille peukkuja!

Tomu on säilyttänyt strategiset mittansa marraskuulta saakka. Säkä on pysynyt siinä 43 sentissä ja painoa on edelleen rapiat yksitoista kiloa. Saisihan sitä painoa toki lisää tulla, mutta kaikki aikanaan. Mitään ahmatteja meillä ei olla koskaan oltu, joten toivottavasti Tomu joskus hoksaisi, että ei tässä pelkällä pyhällä hengellä eletä. Nyt parina päivänä on syöty hiukan "normaalia" enemmän, joten toivottavasti meno jatkuisi kauemminkin. Tämän lisäksi Tomu ei vielä ole kasvanut täyteen uroksen mittaan massan suhteen ja tätä saatamme joutua odottelemaan jopa parikin vuotta vielä, mikä ei muiden shibaomistajien kokemuksen pohjalta ole tavatonta. Noh, kyllä se sieltä tulee. Hitaasti, mutta varmasti :) Komia poika kyseessä kuitenkin, oli sitä massaa tai ei.

JUK3!

Jiu, terveiset Turkkusesta! Avattiin Tomun kanssa tämän vuoden näyttelykausi Turun Top Dog Show:ssa yhdessä muun 18 shiban kanssa. Meidän esiintyminen kehässä oli ehkäpä tähän astisista kerroista sitä parasta antia. Kotona harjotellessa kun totesin, että Tomua varten vaan eivät ole nuo ohuen näyttelynarut niin roheesti sitten päätettiin Mirvan kanssa, että esitän pojan omassa, puolikuristavassa Dogsterilta ostetussa ja nauhalla koristellussa nahkapannassa. Se auttoi siihen, että poika ei ravistellut itteään kertaakaan saatika näyttänyt kuin uiteltu kissalta (tai shibalta ;D). Tuomaristossa oli tällä kertaa kaksi tuomariharjoittelijaa varsinaisen tuomarin lisäksi. Kaikki kesti siis triplasti kauemmin, niin seisottaminen kuin pöydällä olo, huh. Mutta silti Tomu jaksoi yllättävän hyvin. Seisottamisessa pitäisi vielä saada parempi keskittyminen namiin tai suoraan eteenpäin. Mutta kyllä se sittä.

Pöydällä Tomu oli kyllä aivan paras. Tuomari katsoi ja tutki kyllä niin perusteellisesti eikä toinen ollut moksiskaan, häntä oli tiukasti kippuralla selän päällä, yhtään peruuttamista tai hanttiin laittoa ei tapahtunut. Vuhuu!!! Kehuin pojan maasta taivaaseen ;) Liikkeiden näyttökin meni ok ja arvostelun aikana alkanut kuulutus "REKKARI SE JA SE, VALOT PÄÄLLÄ!!" sai pikkusen pojan pyörittelemään päätään, mutta muutoin sekin paria asentokorjausta myöten hyvin :) Täytyy siis olla tyytyväinen. Tulokseksi hyvä arvostelu, EH ja junnu-urosten kolmonen. Ja samalla meidän ihkaensimmäinen sijoittuminen virallisessa kehässä.

Tuomari Elina Haapaniemi antoi Tomulle seuraavanlaisen arvostelun:

"13 kk vanha, junioriuros. Hyvä sukup.leima. Ei täydessä turkissa. Hyvä päänmuoto. Poskien tulee kehittyä. Oikean muotoiset silmät, joiden tulisi olla tummemmat. Purenta ok. Hyvät korvat. Riittävä luusto. Hieman pitkä runko. Toivoisin vahvemman takaosan, erityisesti kintereiden tulee vahvistua. Hyvin kiinn. ja kannettu häntä. Hieman niukat liikkeet. Hyvä luonne."

Tästä sitten vaan kasvamaan lisää ja oppimaan uutta seuraavia näytelmiä varten :)

Vielä tähän loppuun. Näyttelyn jälkeen suunnattiin kylään Ilon ja Viivun luokse. Lounastettiin, lenkitettiin pojat ja vietettiin vaan aikaa. Hyvä päätös päivälle ja pojille. Uskokaa tai älkää niin murkkuikäisiksi tulivat hyvin juttuun :)

Tomu ja Ilo (Seon Duudson)