Heinäkuun lopulla oli meidän toiseksi viimeinen koitos näyttelyiden osalta, Mäntsälässä. Paikassa jossa myös aloitimme virallisesti näyttelyuramme Tomun kanssa. Hiukan ollaan petrattu niistä ajoista ;) Tomulle ei näyttelyssä ollut mitään paineita sillä ryhmänäyttelystä kotiin saisimme korkeintaan ROP-tittelin. Tosin tällä kertaa ROP-titteli meni toiseen, mutta täysin oikeaan ja ansaittuun osoitteeseen kun Tomun ainoa urosshibakaveri Ilo oli upealla esiintymisellä päivän komein shiba ja samalla myös Suomen muotovalio. Onnittelut siis vielä Tomun parhaalle kaverille Ilolle ja omistajalleen Viivulle, ootte huippuja <3 Tomulle toki kans rapsut on paikallaan sillä poika oli hienosti PU2 ^^ Kaveruksille siis loistava päivä kehässä. Tuomarina toimi Rune Fagerström, joka antoi Tomulle arvosteluksi seuraavaa:
"2 1/2 v hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Erinomaiset rungon mittasuhteet. Hyvän mallinen pää. Hyvät silmät ja itämainen ilme. Hyvät korvat. Hieman epätasainen purenta. Hyvä kaula, erinomainen eturinta. Hyvä runko. Tasap. kulmaukset. Hyvä luusto. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu hyvin."
 |
| Tomu Mäntsälässä PU2 |
Kesän näyttelyputki kuitenkin huipentui WDS 2014 -maailmanvoittajanäyttelyyn Helsingissä. Meillä ei suuret odotukset ollut näyttelyn suhteen, sillä näissä kekkereissä pienetkin virheet olivat ratkaisevia. Ja Tomun kauneuspilkut tietäen, olisi lähes ihme että saisimme edes sijoituksen. Valioluokan uroksia paikalla oli enemmän kuin Suomessa shibojen erkkarissa yhteensä, joten mahdollisuudet pienenivät entisestään. Niin upeita koiria oli kehässä. Tomu sai arvosanaksi EH:n, joka oli ihan realistinen ja odotettu arvostelu. Mutta hieno mies tämä ukkeli on. Joskus sanoin, että vasta sitten kun kehässä käytös on sen verran hyvää luokkaa niin otamme osaa Tomun kanssa näihin isoihin näyttelyihin kuten joulukuiseen Helsingin messariin. Ja tässä sitä oltiin. Yhdessä muiden, yli sadan shiban kanssa kisaamassa WDS-titteleistä. Tämä oli jo meille hieno juttu :) Tomun ravistelut kehässä jäi hiukan harmittamaan, mutta se oli mun vika. Uusi hihna+panta -yhdistelmä oli vielä sen verran uusi Tomulle että prrrr se oli saatava paremmin ravistelemalla. Noh se ei tainnut juuri onneksi arvosteluun vaikuttaa, mutta toki ravisteluitta olisi suoritus ollut nätimpää katsottavaa. Tuomarina oli australialainen shibakasvattaja Andrew Burt. Pidin tuomarista todella paljon. Oli nopea, miellyttävä, ystävällinen ja kohteli koiria kauniisti. Näin myös tuomarin lohduttavan yhtä handleriä halaamalla, koska tämän koira ei käytöksen takia saanut arvostelua. Meidän kohdalla tuomari myös sanoi lyhyen kommentin miksi juuri se laatuarvosana. Varmaan arvaattekin mikä meillä oli se akilleen kantapää. Purenta. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"2,5 years well up to size. Correct proportions. Typical angulation. Typical ears. Prefer darker eye. Incorrect bite. Excellent coat type. Very good color. Close rear movement away side gate."
Itse kokemus WDS-näyttelystä oli unohtumaton. Nautin joka hetkestä ja siitä, että sai nähdä niin paljon shiboja yhden katon alla. Päivä oli pitkä ja väsyttävä, mutta silti hieno päivä. En vaihtaisi muuhun!
 |
| Tomun kanssa WDS-kehässä. On se upea poika niin ulkoisesti kuin sisäisesti <3 |
 |
| Komistus |
Testien osalta päästiinkin sitten kartuttamaan kokemusta ja tuloksia luonnetestin osalta Pyhärannassa Jorma Lankisen ja Pirjo Kelloperän toimiessa tuomareina. Tätä testiä olen jännittänyt siitä asti kun siihen Tomun ilmotin. Jännitin jopa enemmän kuin näyttelyihin osallistuessa. Kun tiedän, ettei Tomu ole kova ja rohkea koira niin ehkä se teki jännityksestä pahemman. Arvion, että jos pääsemme testin läpi olisivat Tomun pisteet 30-50 pisteen välillä. Maksimipistemäärä testistä on 300. Eli odotukset eivät tosiaan olleet korkealla ja mahdollisuus keskeyttämiseenkin oli mielestäni täysin realistinen. Noh, tulta päin.
Onneksi Tomun testin aikana oli hyvä keli eikä satanut kaatamalla vettä. Tomu ei suostunut alkuun tekemään sen lähemmin tuttavuutta möreä-äänisen tuomarin kanssa kuin hetken nuuhkimalla. Mun kanssa Tomu sitten jahtasi narun päässä ollutta palloa. Se oli ainoa hetki testistä kun poikaparalla oli hauskaa :) Sitten alkoi totisemmat paikat. Leikkituokion jälkeen kohtasimme rämisevän kelkkamörön, jota tuomari kiskoi meitä kohti narusta vetäen. Tomu katseli kummallista kapinetta ja kun kelkka oli muutaman metrin päässä, saatiin pojasta pari haukahdusta aikaiseksi. Häntä laski vasta kun kelkka oli aivan kohdalla. Tomu ei halunnut tehdä sen koommin tuttavuutta tuon kapistuksen kanssa houkuttelusta huolimatta vaan kökötti aloillaan läähättäen. Olisimme siinä joutuneet maanittelemaan pitkäänkin, joten siirryttiin suosiolla seuraavaan tehtävään.
 |
| Kelkkakummajainen tulossa kohti |
 |
| EN TUU! Tuumasi Tomu ;) |
Tomu nosti häntänsä hienosti taas ylös ja lähdettiin kävelemään kentän halki ja vastaan asettui hyökkäävä ihminen kepillä huitoen ja samalla huutaen. Tomu katseli tulijaa jonkin aikaa. Parit pöhähdykset kuulin, mutta hihnasta tunsin että poika ei halunnut olla ensimmäisenä tervehtimässä tätä tulijaa. Itsehän en saanut kommunikoida koiran kanssa mitenkään. Hyökkäävä ihminen meidät kohdattuaan muuttui ystävälliseksi ja leperteleväksi ihmiseksi. Hän otti Tomun hihnan ja kokeili miten Tomu reagoisi näin kummallisen ailahtelevaisesti käyttäytyvään ihmisolentoon. Tomu näytti pelkäävän, mutta istui aloillaan ja antoi ihmisen koskea itseensä sen kummemmin väistelemättä tai hampaillaan uhkailematta. Mun kiltti mies <3
 |
| Hyökkäävä ihminen lähestyy |
 |
| Tomu pelkäsi, mutta oli kiltti ihana itsensä ja antoi hyökänneen ihmisen koskettaa itseään pysyen aloillaan |
Seuraavaksi olivat luvassa haamu, eli narun päässä ollut rätti nostettiin koiran edessä ylös. Tomu säpsähti muttei ollut paniikissa. Häntä alhaalla ja läähätti vain. Sitten mentiin tynnyrin luo, joka meidän kuljettua sen ohi, rämähti luiskaa pitkin alas. Tomu säpsyi siihenkin ja samaan tapaan vain läähätti häntä alhaalla menemään. Sitten pimeään huoneeseen, jossa Tomun tuli etsiä minut pimeästä paikasta. Hetken ihmeteltyään löysi minut ja päästiin viimeisten tehtävien pariin. Minun piti kiinnittää Tomu ladon oveen asennettuun lyhyeen ketjuun ja lähteä itse pois näkösältä. Hyökkäävä ihminen lähti Tomua lähestymään ja tuomarin mukaan pyrki pakoon, mutta sitten paukut loppui ja jäi odottamaan kohtaloaa. Antoi kuitenkin hyökänneen ihmisen koskea itseensä hyvin, vaikka pelkäsikin. Viimeisenä rastina oli kahden laukauksen ääni, ensimmäinen liikkeestä ja viimeinen paikalla ollessaan. Tomu ei kuulemma reagoinut laukauksiin mitenkään, mutta jälkeenpäin kun testi oli jo ohi, poika tärisi ja läähätti.
 |
| Tynnyrin räminää odotellessa... |
Pääsimme siis testin loppuun. Yllätyksekseni pidin testistä, vaikkei se meiltä järin ihmeemmin mennyt. Tuomarin antaessa arviota hän sanoi, että Tomu on melkoisen vaikeasti tulkittavissa oleva koira. Tomu kuulemma sulkeutuu itseensä odottamaan tilanteen ohitse menemistä mikäli kovasti pelottaa. Tuomarista Tomu oli siis tylsä koira :D Hyvä asia oli se, että Tomu kuulemma kulki minun mukana hyvin eli luotti siihen että olen siinä ja tuli siis kiltisti perässä vaikkakin pelotti. Yksi asia jäi kuitenkin hämäämään. Tuomari kysyi, että Tomu taitaa olla aika vaikea koira. Niin, miten sen nyt ottaa... Tomu ei ole ollut ehkä helpoin koiruus, mutta mieluummin ratkon rohkeuden puutteesta johtuvia haasteita kuin niitä, että Tomu olisi täysin raivopäinen ja aggressiivinen luupää. Koskaan Tomu ei ole minua haastanut niin, että nahkarukkasia olisi esiin tarvinnut ottaa tai naarmuja tullut ihoon. Maailman kiltein otus tuossa sohvalla nyt makaa reporankana. Haasteita meillä toki on, esim. tuo opittu paukkuarkuus ja rohkeuden puute, mutta se ei estä meitä toistaiseksi elämästä ihan tavallista koiraperheen elämää ja harrastuksissa käymistä. Ja tulee kuitenkin muistaa, että luonnetesti on tarkoitettu palvelus- ja sotakoiria varten, joten pikkuruinen shiba kotisohvalta tuskin koskaan tulee saamaan 300 pistettä ;)
Voin vain olla ylpeä siitä, ettei Tomun pehmoisuuden kanssa olla menty ainakaan pahempaan suuntaan. Ja paukkuarkuutta vastaankin taistellaan. Siedättämällä ja niin edelleen. Esimerkiksi nyt "paukkuarkuuden vuosipäivänä" (jos näinkin voi asian mainita) eli Rauman venetsialaisten aikaan kävimme päivälenkillä, jolloin paukkui jo raketteja. Tomu kuulosteli ne kyllä, mutta tein niistä äänistä iloisen asian ja lähdin juoksemaan iloisella äänellä jutellen ja kannustaen. Yhtäkään kertaa ei häntä laskenut ja normivauhtia tultiin kotiin eikä kieli pannan alla vetäen. Illalla paukkuminen tiivistyi. Ja ilokseni huomasin, ettei Tomu pelännyt paukkeita sen koommin. Jos olisi pelännyt, olisi maannut koko illan meidän alakerrassa makuuhuoneessa tai portaitten alla. Tomu pisteli unta palloon yläkerrassa joko sohvalla tai matolla olohuoneessamme, jonne paukut kuuluvat ehkä selkeimmin tässä asunnossa. Askel tai kaksi eteenpäin ollaan siis menty <3
Tomun tulos luonnetestissä tässä perässä ja sitten sanon hyvät yöt!
I Toimintakyky: -1 Pieni
II Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: -1 Haluton
IV Taisteluhalu: -1 Pieni
V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti: -1b Hieman välinpitämätön
VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon
Tulos 74, josta vähennystä 41 pistettä toimintakyvystä, puolustus ja taisteluhalusta sekä temperamentistä.
LOPPUPISTEET eli varsinainen tulos: 33
