Joulu on taas, joulu on taas

Voi kuinka meillä on hauskaa :)

Tai tulee olemaan. Huomenna nimittäin koko sisarusparvi, Jade, Riki ja Tomu taustajoukkoinen sekä Mirva ja kolmikon äiti Saimi, vietämme pikkujouluja sekä samalla "juhlistamme" kolmikon viikon päästä koittavaa yksivuotispäivää. Pakko muistaa ottaa kamera mukaan.

Ja tietenkin kun nyyttäriperiaatteella mennään niin leipomani sienipiirakka sekä koirille tekemäni kurpitsakeksit eivät saa unohtua kotiin. Sienipiirakan resepti on äitini keittokirjan uumenista ja kurpitsakeksien ohjeet löysin netistä kaivelemalla. Keksiohje löytyy kaiketi alkuperäisesti kirjasta Koiran keittokirja. Tomu toimi koemaistajana ja kyllä ne kelpasivat :) Toivon mukaan huomenna muillekin!

Ensikerralla palaankin sitten ison kuvakasan kanssa tämän blogin ääreen. Luvassa siis lumisia temmellyskuvia, sillä juuri nytkin ulkona tuiskuttelee valkoisia pumpulipalleroita kuonon päähän <3

Kurpitsakeksejä

Sienipiirakka kantarelleista

Päivän väri: sininen

Jyväskylän KV oli meidän osaltamme tämän vuoden viimeinen koitos. Se ei ollut meidän eikä oikeastaan muidenkaan paras päivä. Tuomari Gerda F Schaufell odotti shiboilta itsevarmuutta ja hyvin japanilaista ilmettä. Näitä ei tänään meidän puolelta löytynyt. Tuomari jakoi todella monelle sinistä nauhaa, joten tiukka linja oli tänään. Ja niinhän se pitää ollakin, jottei punainset ERI:t koe inflaatiota.

Tomulle tuomari olisi toivonut itsevarmuutta, vinompia silmiä ja tyypillisempää päätä. Myöskään liikkeet eivät olleet parhaassa vedossa. Tuomarin toiminnassa ihmetytti se, että hän halusi tutkia Tomun pallit maassa. Ja siihenhän ei ole poikaa opetettu, joten ei siitä mitään tullut. Kysyn vaan: miksi hän ei voinut katsoa ja tutkia koko nätisti pöydällä seisovaa koiraa. Kumartuva ihminen on maassa olevalle, ujolle koiralle uhkaavampi näky. Lisäksi tuomari oli todella varovainen hampaita katsomaan ja ylipäänsä koskemaan koiriin. Meitäkin pyydettiin näyttämään hampaat. Ja nehän näytettiin hienosti.

Tässä vielä saamamme arvostelu:

"11 months, not very selfassured today. Nice size. Head could be more typical. Eyes are a bit round. Body is good for age, strong back. Enough angulation. Good coat texture and tail. Good bite. Movement needs to improve."

Punaisen nauhan metsästys jatkukoon ensivuoden puolella :)

InterCityShibat matkalla Jyväskylään emäntineen

Kuukausi ja senttejä lisää...

Hyvää 11 kk päivää Isomus Astral -sisaruksille!

Tänään mittasin ja punnitsin taas pitkästä meidän jäpikän. HUI! Senttejä on tullu pojalle säkään lisää (missä välissä???) Ihan saman kokoinenhan se on ollu jo pitkään :D Mittanauha näytti 43 cm ja vaaka 11,3 kg. Ei siis ihan rotumääritelmän sisällä, mutta so what. Komia poika ja hyvä, että kasvaa!

Tässä tämä lyhykäisyydessään. Huomenna matkataan Lepaan marraskuisiin maisemiin ja yritän saada sieltä napattua tästä melkein vuosikkaasta pari kuvaa tännekin nähtäville :)

Agiliitäjiksi?

Kävimme tänään Tomun kanssa Turun shibasakin yhteistreeneissä, jotka järjestetään kerran viikkoon Mynämäellä. Teemana on useampaan otteeseen ollut näyttelyissä käyttäytyminen ja toimiminen. Mukava on tehdä ja treenata yhdessä porukalla. Varsinkin kun kaikki tietävät näiden "erilaisten" koiruuksien maailman ja ajatuksen juoksun. Shibat ;)

Tomu ei ole vielä oikein keksinyt, että näyttelyissä käyminen ja siihen treenaaminen voisi olla hirmu hauskaa. (Johtuneeko minusta vai mistä homma kiikastaa?) Päätinpä siis viettää ns. luppoajan sillä välin kun muut treenasivat pöytää, kokeilemalla tykkäisikö meidän poitsu agilityesteistä. Viime kerralla kokeilimme jo putkea, joka meni hienosti yhdessä ihanien tyttöshibojen kanssa ;) Tällä kertaa otin vähän lisää korkeutta peliin kun kokeilimme A-estettä ja puomia. En voi muuta sanoa kuin, että VAU! Tomu tuntuu olevan kuin syntynyt kiipeilemään noilla esteillä :D Kumpaakaan estettä ei empinyt yhtään, ei siis ensimmäiselläkään kerralla. Yhden kerran Tomu putosi puomin nousuluiskalla maahan liian kovan vauhdin ja perässä tulevan Hilma-neidin takia ;) Mutta ei mätkähdys menoa haitannu. Aika mahtava pakkaus! Ja niille esteille oli päästävä yhä uudestaan ja uudestaan. Siitäpä sitten keksin, että harjoitella etu- ja takaliikkeiden näyttöä edestakaisin pari kertaa ja sitten kierros esteille: puomille, putkeen, A-esteelle, puomille, putkeen ja A-esteelle. Ja Tomu nautti! Vähiten kylläkin näistä etu- ja takaliikkeiden veivaamisesta. Mutta eiköhän se iloksi vielä muutu :)

Joten olisiko meistä agiliitäjiksi? Hauskaa se ainakin oli, kummastakin. Ja sehän on se pääasia! :)