Heippahei, kuukausi meni että heilahti. Tai oikeastaan vähän enemmänkin viime kirjoittamisesta. Mukamas on olevinaan niin kiire ja parempaa tekemistä, että on täysi mahdottomuus kirjoittaa tänne kuulumisia. Enempiä selittelemättä voisi jotain kuukauden aikana tapahtuneesta kirjoitella nyt kun olen lomalla ja oikein keksimällä pitää keksiä tekemistä ;) Uskokaa tai älkää, mutta nautin tästä keksimällä keksimisestä!
Tomu on venähtänyt jo komeisiin ja suht. hyviin shibapojan mittoihin. Pituus on pysynyt hienosti 40,5 cm hujakoilla ja painoa on kertynyt 10,2 kg. Totesin yksi ilta kun bussissa saavuimme pojan kanssa Tampereelle ja kannoin pojan bussista henkilöauton kyytiin, jotta tassut eivät sateella kastuisi ja näin ollen kastelisi sylissä ollessaan minua, että ihan tarpeeksi jötikkä Tomu on jo sylikoiraksi. Ja yhtään pidenpää matkaa en enää poikaa kovin mielelläni kanniskelisi ellei ole pakko. Ulkomuodoltaan Tomu on omaan silmääni hyvin sopusuhtainen ja kaunis shibaksi. Turkkia ehkä saisi olla hiukan enemmän, mutta en halua noin pienestä valittaa. Ja lievähkö puruvika löytyy etuhampaista, mutta sillä ei koiran hyvinvoinnille ole merkitystä. Laitoin uuden asentokuvan Tomusta jokin aika sitten Tomun omalle sivulle tähän blogiin, joten käykää kurkkaamassa, jos ette ole sitä vielä huomanneet.
Pientä uhmaikäilyyn viittaavaa käytöstä on myös ilmennyt niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Jos puemme vaatteita päälle, Tomu koittaa napata hihan tai puntin suusta kiinni ja sitten kun kielletään, ei asia aina mene perille kerrasta. Eli pientä kokeilua on ilmassa, että josko sittenkin saisin nypätä puntista. Ja sängylle hypitään, vaikka olemme sen koittaneet kieltää aina kun vaan mahdollista. Ulkona taas merkkailu on lisääntynyt huomattavasti ja varsinkin silloin kun joku vieras koira on ohitettu niin äkkiääkkiääkkiä merkkaamaan ja kuopsuttamaan maata. Suurimmaksi osaksi Tomu on suhtautunut koirakoulussa käydessämme koiriin hienosti eikä ole haastanut riitaa. Koirapuistossa käydessämme ja siellä kohtaamamme koirat ovat osoittautuneet mukaviksi juoksu- ja leikkikavereiksi alkuihmettelyn jälkeen.
Nyt kesän aikana olemme yrittäneet rohkaista meidän hienohelmaa uimaan tai ainakin kahlaamaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Se vaan on niin hirmukamalapaikka kun takatassut kastuvat ja sen jälkeen ei vesi enää kiinnosta. Täytyisi tähän hommaan saada kyllä joku kaveri, joka hiukan rohkaisisi menemään veteen. Noh, Tomulla on tapana epäröidä ja miettiä sen monta kymmentä kertaa ennen kuin toimii, heh.
 |
Keppi kiinnostaa niin kauan kunnes takajalat kastuu :)
Tämä ei ole paras paikka uimiseen ja siihen rohkaisuun ja rohkaisua on
tehtykin vain hiekkarannoilla/veneenlaskupaikoilla. |
Olemme pojan kanssa ehtineet avata myös näyttely"uran" viime viikonloppuna Tampereella järjestetyssä mätsärissä. Tomulle koirapaljous ja ihmishälinä ei ole uusi asia ollenkaan, mutta jostain syystä kun kehään mentiin niin iski pupu pöksyyn. Tottakai eka kerta on aina jännä paikka. Mutta eniten itseäni kismittää Tomun puolesta se, että kehämme näyttelypöytä oli asetettu huolimattomasti ja se heilui kuin heinämies pellolla!!! Varmasti monellekin koirakolle mätsärit ovat se ensimmäinen paikka harjoitella näyttelyssä käyntiä niin olisi aivan mahtavaa jos näinkin pieniin asioihin kuten pöytään kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Tomulle pöytä ja vieraan ihmisen kosketukset ovat muutenkin jännä paikka, saatika sitten että se vielä huojuu. Sivusta seuranneet sanoivat, että yksi pöydän jaloista oli sentin kaksi ilmassa kun olin Tomun laittanut pöydälle. Että kun suututtaa! Eihän se tottakai juuri heilu kevyillä kääpiöroduilla, mutta kyllä meidän kymmenkilonen sai jo pelkällä painollaan pöydän heilumaan ja kun sitten vielä toinen tärisee jännityksestä niin pöytähän alkaa heilua kahta kauheammin. Hienosti Tomu kuitenkin antoi tutkia itsensä tilanteeseen nähden hyvin. Hampaat erityisesti meni hienosti eikä poika rimpuillut tai laittanut rodeoksi. Edistystä jo sekin siitä mitä muutama kuukausi sitten kirjoittelin meidän näyttelykurssista. Pöydän jälkeen Tomu tietysti halusi kehästä pois, mutta osan aikaa myös ravasi hienosti. Sijoitusta ei saatu, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Päivän päätteeksi nostimme Tomun vielä pöydälle tyhjässä kehässä rauhoittumaan, jotta pöydältä ei tultais aina paniikissa alas vaan vasta sitten kun olo on rauhallinen. Ja tottakai pöydällä saa aina herkkua ;)
 |
| Niitä parhaimpia hetkiä näyttelyssä |
Jotta tästä pöytäjännityksestä päästäisiin hamassa tulevaisuudessa pois, hankimme yhdessä tuumin kasvattajan kanssa näyttelypöydän, jotta voimme treenata tätä jakkaralla jäkittämistä muuallakin kuin vain ja ainoastaan näyttelyissä tai teeskentelemällä ruoka- tai työpöydän kanssa näyttelypöytää. Treenit aloitettiin eilen ja ainakin näin kotioloissa homma toimii hienosti. Kinkun palan kun laitan pöydän päälle niin Tomu oikein loikkaa mun syliin, että NOSTANYTJOMÄHALUUNSENKINKUNNYT!!! :) Oikeastaan seuraava vaihe olisikin kärrätä tämä pöytä jonnekin ulos (onneksi siinä on pyörät ja vetokahva), jotta saitaisiin vähän häiriötekijöitä mukaan. Myös Erja on meitä auttanut ja tulee auttamaan ensitorstaina tämän näyttelypöytä- ja käsittelyharjoituksen kanssa. On kiva kun on joku hieman kokeneempi ihminen mukana treenissä :) Saa itse esimerkkiä siitä kuinka homma pitää tehdä ja mitäs sitten, jos tulee jotain hämminkiä. Kiitos Erjalle jo nyt avusta! Kyllä pojasta saadaan vielä hieno pöydällä seisoja kun vaan kokemuksia saadaan tarpeeksi paljon alle ja pöydästä kiva kaveri pojalle.
 |
| Uusi ystäväkö? |
Tomu on kuitenkin osoittanut, että tilanteeseen kuin tilanteeseen hän pystyy muutaman hankalamman kerran jälkeen sopeutumaan. Bussissa matkaaminen sujuu jo hienosti vaikka alku oksenneltiin ja täristiin jännityksestä. Automatkailu menee myös pahoinvoinnitta. Ja liikenteessä kulkeminen, esim. suurien risteyksien poikki oli kauhistus, mutta nyt poika on jo kuin kala vedessä. Syynä on varmasti se että asiat ovat muuttuneet arkiksiksi eli törmäämme näihin asioihin harva se päivä. Eli kun saamme pöytähommistakin arkiasian niin homman pitäisi sujua.
 |
| Veneessä... |
 |
| ...ja bussissa. Hienostihan se sujuu :) |
Tässä nyt kun on pojan edesottamuksia seuraillut melkein puoli vuotta niin välillä on itketty ja välillä taas naurettu. Silloin keväällä taisin kirjoittaa tai ainakin mielessäni olin ajatellut, että olisi hienoa saada tutustua shiban luonteeseen niin Tomu on tehnyt sen kyllä oikein hyvin. Sanoisin näin, että Tomu on oikein hyvä esimerkki siitä millainen shiban luonne alkukantaisuudessaan on. Shiba siis isolla S:llä. Voipi olla, että poika on keskimääräistä ennakkoluuloisempi kuin monet muut kaltaisensa mutta muutoin löytyy metsästysviettiä, uteliaisuutta, tarkkaavaisuutta, nopeutta ja lähimmille ihmisille uskollisuutta. Tomusta ei ole selälleen heittäytyjäksi jokasen vastaantulijan eteen rapsuttakaa-ilmeellä vaan mieluummin väistää kohti mennessään ja nuuhkii ilmaa ja ottaa muutaman askeleen ohikulkijoiden perään osoittaen kuitenkin ujon uteliasta luonnetta. Kasvotusten poika ei siis halua kohdata oikein ketään tai tekee sen erittäin varoen ja pienikin epävarma liike niin Tomu säpsähtää taaksepäin tai perääntyy. Herkut toki kelpaavat ja siihen olen pyrkinytkin että vierailta saa nameja. Ollaan toki tässäkin menty eteenpäin ja Tomu on huomattavasti rohkeampi tekemään tuttavuutta vieraiden kanssa. Mielenkiintoista on seurata missä ollaan menossa puolen vuoden päästä. Täytyykin silloin muistaa kirjoittaa tilannekatsaus kun vuosi tulee ikää pojalla täyteen :) Kaikessa mahdollisessa olen pojan pitänyt mukanani ja tulen pitämään, jotta rohkeus lisääntyy. Vappuparaatit, venereissut, sukulaisilla vierailut, eläinkaupassa käynnit, näyttelyt ym. koiratapahtumat, oman harrastuksen tapahtumat kuten beach volley -turneet ja Rauman kaupungin keskustassa kävelyt kuuluvat tähän operaatioon SosiaalistusRohkaistus takuulla tulevaisuudessakin kaikkien koirakoulujen lisäksi mitä tulemme käymään.
 |
| Kaikessa mukana ;) |
Seuraava kirjoitus on sitten ikään kuin välikevennys. Mutta siitä sitten hiukan myöhemmin, tottakai kuvien kera ;)
