Teimme treffit Eurajoen abc:lle, josta sitten autoletkassa kohti rantaa. Poikien tapaaminen oli yllätykseksi hieman äreää, mutta kun kumpikin hoksasi että ainiin, velihän se niin homma lähti toimimaan taas niin kuin ennenkin. Leikit ovat kyllä ainakin Rikin osalta muuttuneet äänekkäämiksi ja hetken omistajat jo miettivät onko tämä leikkiä vai jotain muuta. Tomukin muutamia haukahduksia ja ärähdyksiä päästää, mutta yllättävän hiljainen on ollut toistaiseksi Rikin äännellessä enempi.
Sitten kun oltiin taas kavereita niin ei kun uimaan!!! Riki loiskutteli menemään ja Tomu seurasi mielenkiinnolla mitä veli tekee. Tomukin kyllä uskalsi molemmat tassut kastaa ensin siihen asti minne olimme aikaisemmin Tomun kanssa päässeet. Juha-Matti heitteli rikille keppiä matalassa rantavedessä ja Tomu seurasi rannalla menoa. Ehkä mieli tekisi mutta kun ei haluaisi kastua. Itselläni oli vielä herkkujakin mukana, kinkkua ja pihvitikun palasia, josko niillä saisi poikaa hitusen rohkaistua pidemmälle. Kyllähän se kinkun avulla toimi pidemmälle kuin koskaan, puoleen väliin jalkoja. Kun kinkun pala oli syöty niin takas rantahiekalle. Ei siis vielä tällä kertaa pojasta uimamaisteria saatu, mutta saavutettiin taas yksi askel eteenpäin. Ehkei se uiminen ole Tomun juttu, mutta josko sitä vielä yrittäisi rohkaista. Ehkä se kymmenes kerta toden sanoo onko meidän pojasta uimariksi vai ei :) Olisihan se hirmu hyödyllistä jos poika kävisi kuumina kesäpäivinä mielellään vedessä viilentymässä. Vesi oli eilen myös aika aallokkoista ja tyynellä ilmalla veteen meneminen on helpompaa kun aallot ei hyökkää vastaan. Paikkana ranta oli hyvä, koska se oli matala pitkän matkaa, suojaisa isommilta aalloilta ja vesi oli matalassa rannassa hyvin lämmintä. Olisi tehnyt mieli itsekin pulahtaa mukaan ;)
Pojat olivat rannassa aluksi molemmat vapaina, mutta sitten kun pojilta katosi järki ja kirmasivat keskenään rannasta maalaistietä asfaltoidun autotien yli (!!!) toisella maalaistielle niin pistettiin meidän poika sitten jälkihihnan päähän loppuajaksi. Tomun leikkihalut hieman laantuivat sen vuoksi, mutta pakko pitää joku roti pojilla ettei karkuun noin vain lähdetä. Kyllä siinä taisi kaikilta omistajilta pari sydämen lyöntiä jäädä väliin kun pojat lähtivät "seikkailemaan". Onneksi molemmat kääntyivät muutaman sadan metrin jälkeen takaisin päin. Huh, olisi siinä pahemminkin voinut käydä jos olisi ollut hiukankin huonoa tuuria mukana. Kun shibapojat jolkottivat takaisin päin, sujahti asfalttitiellä auto. Muutamaa minuuttia myöhemmin kun tämä karkureissu olisi tapahtunut... Noh, ehkei edes kannata ajatella. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Harmi kun unohdin ottaa kameran mukaan. Olisi saanut kivoja kesäkuvia vettäloiskuttelevasta Rikistä ja hiekkaa kaivavasta Tomusta. Noh ensikerralla sitten. Tässä alla kuva pojista vähän reilu kuukausi sitten koirapuistossa riehumisen jälkeen.
Mutta missä kolmas isomuksista on? Jade-tyttö on asustelee onnellisena Helsingin suunnalla perheensä kanssa. Jade on käynyt muutamia koirakouluja ja on aloittanut näyttelyissä käynnin hienosti menestyen :) Harmi vain, että asuvat sen verran kaukana joten tapaamisia on hankala järjestää niin usein kuin mitä Rikin kanssa pystymme. Kuitenkin kun kaikilla on omat menonsa ja työnsä. Mutta ei hätää, 5.8. sunnuntaina on tiedossa uusi pentutapaaminen, jossa koko konkkaronkka sekä enot ja tädit ovat paikalla :) silloin otan ehdottomasti kameran mukaan. Siitä tapahtumasta kuulette sitten muutamien viikkojen päästä. Ja me näemme Jaden Mäntsälässä ensi sunnuntaina koiranäyttelyssä minne Tomukin myös osallistuu. Sitä ennen pöytätreenaamaan, kirjoittelemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti