Kynäilijä

Kuka?

Olen 24-vuotias suunnitteluhortonomi kaupungista, joka tunnetaan nimellä Rauma. En ole kuitenkaan paljasjalkaisia raumalaisia, vaan ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni olen viettänyt Tampereella ja toiset reilu kymmenen Kangasalla. Perheeseeni kuuluvat tällä hetkellä komeamman puoliskoni Mikan lisäksi vanhemmat sekä pikkuveli Lasse puolisonsa Sannin kanssa. Ja tottakai unohtamatta uusimpia tulokkaita: shibapoika Tomua, pikkuista veljentyttöä Aadaa ja kissaneito Kisua :)

Olen koko pienen ikäni ollut kiinnostunut luonnosta, eläimistä, urheilusta ja käsillä tekemisestä. Eli kaikennäköisestä askartelusta, maalaamisesta ja piirtämisestä aina valokuvaamiseen saakka. Urheilun saralla toteutan itseäni lähinnä lentopallokentällä naisten kakkossarjan parissa liberona/jokapaikanhöylänä. Myös ulkoilu ja lenkkeily sekä satunnainen kuntosalin kulutus kuuluvat tämän likan elämään. Kiinnostus luontoon ja kaikkeen vihreään ympäristöön ohjasi myös ammatinvalintaani. Neljän ja puolen vuoden uurastamisen jälkeen valmistuin vuoden 2011 lopulla Hämeen ammattikorkeakoulusta (Lepaan yksiköstä) maisemasuunnittelun koulutusohjelmasta hortonomiksi. Tulevaisuuden haaveena siintäisi vielä maisema-arkkitehdin opinnot, mutta katsotaan kuinka käy ja mitä huominen tuo tullessaan.

Miksi shiba?

Muistaakseni joskus ala-asteella kun ikäisilleni tyypillisesti haaveilin omasta koirasta ja pyynnöistä huolimatta sitä koskaan saamatta, selailin kirjastosta lainaamaani koirakirjaa. Kävin kirjaa läpi ja mietin, minkä rodun ottaisin, jos saisin. Ja sattumalta yksinäistä roduista oli shiba. Koirainto kuitenkin hieman laantui ajan myötä, mutta en koskaan sitä täysin unohtanut ja luovuttanut. Seuraavan kerran kun lukioikäisenä taas aloin tosissani koirasta unelmoida, muistin tämän ala-astelaisen pienen tytön ja koirakirjan. Marssin kirjastoon mielessäni se samainen pieni pystykorva, jonka olin noin kahdeksan vuotta sitten nähnyt. Shiba se oli. En siis törmännyt rotuun tyypillisellä tavalla katsomalla hopeanuoli-piirrossarjaa, vaikka sekin on tottakai tullut nähtyä.

Shiboissa minua viehättää niiden kiehtova luonne ja tavat, jotka eroavat joiltain osin muista koirista. Shibat, jotka kuuluvat alkukantaisiin rotuihin, ovat juuri niitä "koiran näköisiä koiria", joita ei ole jalostettu niin, että rodulle tyypilliset piirteet olisivat riski koiran hyvinvoinnille. Shiba rotuna onkin pääasiassa terveimpiä rotuja Suomessa. Vaikka rodun luonne ja käyttötarkoitus onkin tärkeä osa, niin tottakai itseäni viehättää myös shiban ulkonäkö pystykorvista aina kippurahäntään saakka. Ei siitä yli eikä ympäri pääse vaikka kuinka yrittäisi :)

Mielenkiinnolla nyt sitten seuraankin miten oma shibani tuo esiin rodulle tyypillistä luonnetta ja tapoja. Toivoa aina sopii, että poika tulisi pääasiassa muiden koirien kuin ihmistenkin kanssa toimeen, olisi iloinen ja tarpeen tullen rauhallinen sekä arvokas.