Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Veljestapaaminen

Päätettiin ekstemporee pitää Isomus-veljesten kanssa Rauman koirapuistossa tapaaminen. Viimeksi nähtiin reipas kuukausi sitten, joten jo oli korkea aikakin :) Tässä vähän kuvasaalista ja video poikien tapaamisesta, antaa kuvien puhua puolestaan ja jaarittelu tällä kertaa vähemmälle. Kyllä pojilla hauskaa oli ja nyt on ainakin täällä toinen veli aivan rättiväsynyt.





sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Leimautumaton?

Eilen lauantaina meillä alkoi eka koirakoulun tunti näyttelykurssilla. Hieman mua alkuun jännitti, että miten Tomu pärjäisi ryhmän mukana kun vieraat koirat, varsinkin isot ovat hiukan pelottavia, tai muka pelottavia. Mutta ihan suotta stressasin sen suhteen. Kurssi järjestettiin Rauman nuorisotalon pihalla, jonne saavuimme ensimmäisten joukossa. Paikalla oli ennen meitä vain Suomenlapinkoiraa muistuttava pystykorva. Tomuhan haukku ja säntäili tämän pystyyn ja niin teki myös lapinkoira. Noh aikansa siinä rähjättyään Tomu lopetti kuin seinään ja niskavillatkin olivat laskeutuneet. Sen jälkeen ei Tomu pitänyt isompia haukkupöhinöitä vaan oli yksi hiljaisimmista tapauksista koko ryhmässä! Jes! Kyllä olisi moni koirista jo leikkikaveriksi kelvannut :) Näitä kokemuksia siis saisi olla paaaljon useammin ja päätinkin, että ainakin osallistumme samaisen koirakoulun ryhmälenkeille aina joka lauantai, jos siis vaan Rauman suunnalla olemme.

Aloitimme näyttelykurssin harjoitukset kävelemällä ympyrässä ja rauhoittamalla koiria. Pyörimällä ympyrää koirat oppivat ryhmäytymään tähän porukkaan ja melukin väheni hiljalleen. Sitten siirryimme kolmen koiravaljakon rivissä kävelyyn ja jatkoimme sitä niin että lopulta ohitimme vastaan tulevat kolme koiravaljakkoa hyvin läheltä. Tomu suoriutui näistä kaikista loistavasti siihen nähden että on vielä nuori. Pikkusen olisi tietysti tehnyt vastaan tulijan kanssa ehkä leikkiä, mutta se ei nyt käynyt päinsä. Tomu ravasi vierellä tai ohjaajan kehotuksesta mieluummin hieman edellä niin ettei mun omat jalat vispaisi Tomun takana tuomarin näkökulmasta ja häiritsisi näin yleisvaikutelmaa. Loppua kohden huomasin ettei Tomu enää aivan täysillä jaksanut keskittyä vaan rupes tekemään muunmuassa laukkapyrähdyksiä silloin kuin meidän oli tarkoitus liitää hölkkäämällä. Onhan yksi tunti tosi pitkä aika pennulle. Olin kyllä tosi ylpeä Tomun käyttäytymisestä tunnin ajan paitsi...

Miksi siis tuollainen otsikko? Tunnin lopulla saimme harjoitella pöydällä seisottamista. Sitä ei Tomun kanssa ole hirveästi treenattu. Muutamia kertoja ollaan jäpitetty joko sohvan, rahin tai laatikon päällä, mutta ei siis ikinä ihan pöydän päällä. Otin ensimmäisen kerran Tomun pöydälle ja ajattelin että kun vilkaisee namiin niin saa sen ja pääsee pöydältä alas. Näin jälkeen päin taisin mokata siinä että olisin antanut vielä toisen ennen alas nostamista, mutta siinä välissä Tomu ehti huomata pöydän toisella puolella seisovan ihmisen joka esitti tuomaria. Siitä alkoi hätä haluta alas. Päätin tässä jo mokatussa tilanteessa pienestäkin namiin vilkaisusta namin ja sitten alas. Onneksi Tomu vilkaisi hetkeksi ja sitten nostin alas. Mutta olisi se pitänyt ekasta jo nostaa alas, tyhmä minä... Nojoo tämä harjoitus saatiin tehdä omassa rauhassa, mutta seuraavassa mentiin ryhmän kanssa yhdessä. Kun tuli meidän vuoro, nostin Tomun uudestaan pöydälle ja tuomaria esittänyt seisoi lähempänä ns. tarkastelu etäisyydellä, Tomu vauhkoontui täysin rimpuilemalla ja painautumalla muhun. Taas olisin mokannut nostamalla koiran alas, mutta ohjaaja sanoi ettei tuossa tilanteessa saa antaa koiran voittaa. Ohjaaja otti Tomun tiukkaan syliotteeseen niin, että pojan jalat olivat edelleen pöydällä. Tarkoituksena oli rauhoittaa poika ja päästää vasta sitten alas. Mun käskettiin mennä pois näkyvistä. Samalla yksi osallistujista heitti, että olisiko Tomu pelästynyt lähellä ohittanutta junaa. Sanoin kuitenkin, että Tomu arastaa liian lähellä olevia vieraita ihmisiä ja heidän kosketuksia. Ja ohjaaja myös sanoi, että tämähän on shiba. Nojoo, kun Tomu rauhoittui otti ohjaaja Tomun kainaloon, jolloin alkoi taas shibakiljunta. Ohjaaja kysyi multa, että onko Tomu leimautunut ihmiseen. Olin aivan äimän käkenä... Miten muka ei olisi kun on kasvanut koko ikänsä ihmisten hyvässä hoidossa. Ohjaaja myös selitti miksei koira pelännyt vaan huijasi pelkäävänsä: koiran häntä ei ollut täysin koipien välissä vaan vain valahtaneena kippurana. Itse mietin, että voiko kippurahäntäinen koira edes saada häntää täysin koipien väliin... Tähän "leimautumattoman" diaknoosiin ohjaaja kuitenkin päätyi ja kertoi, että hänellä on ollut itsellään vastaavanlainen tapaus, eri rotua vaan. Tähän "leimautumattomuuteen" auttaa kuulemma vierihoito. Eli kun Tomu haluaa paeta epämiellyttävästä tilanteesta, on poika otettava kainaloon, otettava niskasta kiinni ja vietävä toiseen suuntain kuin minne koira olisi itse paennut. Ja pitää sylissä niin kauan samassa otteessa kunnes koira on nukahtamispisteessä eli täysin rento. Lisäksi meidän johtajuussuhde ei ole vielä täysin kehittynyt, joten sitä on vahvistettava.

Tilanne tai lähinnä ohjaajan diaknoosin kuuleminen tuntui pahalta. Varsinkin kun mitään pohjaa ei koiran kouluttamisesta ole niin miten ihmeessä toimin "leimautumattoman" kanssa. Sain kyllä ohjeita, että joka ilta otan telkkaria katsellessa Tomun kainaloon ja niskaotteeseen niin kauaksi aikaa, että poika nukahtaa siihen. Tässä on siis tarkoitus saada luottamussuhde siihen malliin, että osoitan Tomulle olevani luotettava ja suojeleva johtaja. Ja että Tomu tietää, että mun päätöksiin voi luottaa ja tilanteet, joihin Tomun vien ei ole vaarallisia.

Ohjaaja lupasi onneksi auttaa ja sanoi että tämä kyllä hoidetaan. Eli siinä mielessä voin olla huojentunut. Mutta silti mielessäni painaa se, että kun nyt tämä tilanne meni vähän erikoiseksi, että vähäisellä kokemuksellani teen jotain väärin Tomun suhteen ja vain pahennan tilannetta. Ja kyllä ohjaaja pätevältä vaikutti ja ainakin mun näkökulmasta tuntui tietävän mistä puhui. Koulutustapojahan on monia ja kaikki eivät halua toimia samalla tavalla, esim. niskasta pitämällä kiinni. Itsekin olen kuullut, ettei niin saisi tehdä.

Ehkä nyt on vain viisainta yrittää itse selkeyttää ajatukset positiivisiksi, osoittaa Tomulle johtajuutta ja tehdä näitä syliharjoituksia iltaisin. Ja jatkamme tottkai näyttelykurssin kaksi viimeistä kertaa loppuun ja aloittamalla maanantaina Eskari-teorian. Toivottavasti näistä on meille apua.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kevät vei, kevät toi hampaita

Sillä välin kun lumet tippuu katolta niin meillä tippuvat hampaat. Hitaasti mutta varmasti. Tomu aloitti hampaiden vaihtamisen pääsiäisenä, tarkalleen pitkäperjantaina. Olimme Kotkassa pääsiäisen vietossa ja satuin perjantai-iltana huomaamaan että jaahas, kaksi hampia puuttuu ylärivistä, edestä, keskeltä. Ja jättisuureksi riemuksi myös ne syntymästä saakka hukassa olleet kaksi hammasta yläkulmurieden vierestä ovat molemmat puhjenneet!!! Nyt vaan toivotaan tassut taivasta kohden että purenta säilyy suorassa hampaiden vaihdoksen jälkeen. Muutoin on kasvu sujunut normaaliin tapaan, pentumainen ilme alkaa hiljalleen kadota ja aikuista sharmia löytyä yhä enemmän ja enemmän. Karvaa tiputellaan myös pikkuhiljaa.

Muistatte varmaan postauksen, jossa kerroin uuden pannan hankinnasta kun Tomu oli meillä ollut sen pari viikkoa. Nyt tämä musta nahkapanta alkaa käydä pieneksi olen innolla katsellut jotain hieman tyylikkäämpää, koko isompaa pantaa niin myymälöistä kuin netistäkin. Sattumalta törmäsin merkkiin nimeltä EzyDog ja ihastuin oitis sen valikoimaan. Merkin normipannat näyttävät ainakin pojille sopivilta ja värejäkin löytyy joka makuun. Pistin huhtikuun alussa pannan sinisen version XS-kokoisena tilaukseen ja toissapäivänä kun pantaa ei vielä ollut kuulunut niin kyselin mistä viivästys johtuu. Vastauksena myyjä oli yrittänyt tavoittaa meitä kun kyseistä väriä ei ollutkaan varastossa, vaikka sain sähköpostia että toimitettu, höh... Noh, nirso kun oon niin mikään muu väri ei kelpaa. Tänään otin yhteyttä kahteen muuhun nettikauppaan, heilläkään ei ollut hyllyssä. Onneksi tilaus heidän kautta onnistui ja nyt sitten toivon, että se panta saapuisi parin viikon sisään. Ja hei, jos jollain on noin 30-senttiselle, hyväkuntoiselle nahkapannalle käyttöä niin viestitelkää ihmeessä. On melkein uuden veroinen.

Kevään merkki on auringon ja lumien sulamisen lisäksi ainakin näillä pienemmillä paikkakunnilla koirakoulujen alkaminen :) Olen ilmoittanut meidät Raumalla Hauvaneuvolan Eskarin teoriatunneille ja näyttelykurssille, jotka alkavat nyt lauantaina näyttely harjoituksilla. Varmistin vetäjältä, että voiko näin nuoren koiran kanssa osallistua näyttelykurssille. Kuulemma nyt on juuri se paras hetki opetella! Käytiin tänään hankkimassa M&M:stä herkkupussi koulutusta varten ja vähän myös pussin täytettä ;) Valmiita siis koulutukseen. Tässä nyt muutaman kuukauden aikana oon todennu, että vaikka vaatimattomalta se kuulostaakin niin pojan motivoimiseksi parhaat herkut on tehty riistalihasta. Viimeksi ostettiin sellaisia pehmeitä riistalihasta valmistettuja namipaloja Racinel original Snacks, joita testattiin kun käytiin Tomua totuttamassa näyttelyhälinään viime sunnuntaina järjestetyssä mätsärissä Tampereen Hakametsässä. Ja hienosti kelpasivat :) Suosittelen! Ja riistaherkuista puheenollen, Tomu juurikin mutustaa hirvennahkalevyä ^^

Viikonloppuna olisi siis luvassa vaikka millaista menoa näyttelyharjoitusten lisäksi. Raumalla Käyttö- ja seurakoirayhdistys avaa kautensa sunnuntaina järjestämällä epävirallista agikisaa ja näyttelyharjoitukset keskustassa, joten sinne voisi harkita menevänsä. Perjantaina on Rauma-viikon kunniaksi myös isot markkinat ja tätä hälinää olisi hyvä viedä poika ihmettelemään. Tänään kauppareissulla rupesin myös miettimään, että kuvittelenko vaan vai onko Tomu oikeasti hitusen rohkeampi vieraita kohtaan kuin esim kuukausi sitten. Tomu menee mielestäni paljon rohkeammin haistamaan vieraita ihmisiä ja haistelee paljon pidemmän aikaa. Ennen se oli muutaman sekunnin nuuskaisu ja se siitä. Nytten menee jo useamman sekunnin ajan ja yksi myyjä sai M&M:ssä pienen pusunkin naamalle ikään kuin kiitokseksi herkuista. Hypin sisäisesti riemusta :) Nojoo pientähän tämä on, mutta silti taas askel eteenpäin. Valitettavasti ei vielä olla päästy asemalle oleskelemaan, mutta huomenna voisi koittaa ehtiä työpäivän jälkeen jolloin Rauman bussiasemalla olisi se ruuhkaisin aika. Ja oikeastaan ei sitä ruuhkaksikaan voisi kutsua, jos vertaa samaan aikaan Tampereen juna-aseman kanssa... Mutta ajaa asiansa tietysti.

Tässä vielä loppukevennyksenä tuoreimpia kuvia jo hieman aikuisemman näköisestä pojasta. Täytyy todellakin sanoa, että on komea! Mutta ainahan se oma koira on ;)


Siis komea niin edestä kuin takaakin ;)

Yksi suosikki harrastus silloin kuin mitään muuta tekemistä ei ole

Oi että...

Ja taas nukutaan

Ja taas, tällä kertaa kylässä Mikan kaverin luona Kotkassa

Ja taas. Automatkat ovat sujuneet hienosti sen jälkeen
kun häkki suoristettiin täysin vaateriin.

Hupsistarallaa. Tämä yllätys löytyi viime viikonloppuna mummolasta.

Plääh

En varmana päästä irti, en!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Luonteen analysointia

Kaksi kuukautta on Tomun kanssa koitettu ymmärtää toisiamme, joten ajattelin kirjoittaa ihan vain muistiin itselleni millaista luonnetta Tomu tällä hetkellä edustaa, miten se on muuttunut siitä kun Tomu meille tuli ja miten se mahdollisesti tulee muuttumaan jatkossa.

Tomu on tällä hetkellä aikas seurallinen oman väen suhteen eli kaipaisi leikki kaveria meistä myös silloin kun mun pitäisi tapittaa työkoneen näyttöä sen kahdeksan tuntia. Ja oletan, että kun huomiota ei ole tarpeeksi tullut poika on marssinut eteisen matolle mielenosoituksellisesti lorottamaan tarpeensa... Se on nimittäin varma tapa saada emäntään ja isäntään vauhtia :D Onneksi näitä ei ole sattunut kuin pariin kertaan.

Tomu osaa olla myös jääräpäinen. Jos häntä ei huvita lähteä ulos niin ulkoiluttajan on käveltävä hänen luokseen laittamaan hihna kiinni. Tämä ulkoilemaan lähtö on muutenkin jännä juttu, nimittäin ulos lähtemisen innossa on ero siinä ollaanko kotona Raumalla vai vanhenpieni kotona Kangasalla. Raumalla joutuu pojan 95 % todennäköisyydellä vetämään perässään ja Kangasalla taas tullaan samalla prosentti osuudella ulko-oven eteen seisomaan "Avaa jo!" Voiko kerrostaloyhteisö ja omakotitaloympäristö vaikuttaa asiaan, vai mistä se kenkä puristaa? Tomu on myös ollut nyt viime aikoina sitä mieltä, että tassujen pyyhkiminen lenkin jälkeen ei oo kivaa. Onneksi mielenosoitus jää vain rimpuiluun ja pyyhkeen metsästämiseen.

Vieraat ihmiset on Tomulle vielä se vaikein kompastuskivi. Rodun ominaisuuksiinkin kuuluu pidättäytyvä asenne vieraita kohtaan, joten en nyt vielä kovin huolissani asian suhteen ole. Kuitenkin kun Tomu käy hyvin varovaisesti, jalkoja venyttäen nuuhkaisemassa ja lähtee sitten omiin oloihinsa. Jos taas vieras lähestyy poikaa liian innokkaasti, Tomu alkaa säntäillä hätääntyneenä loitommalle ja muutamia pieniä haukkuvinkuja pääsee silloin tällöin. Sama pätee liian innokkaisiin koiriin. Vanhemmilleni Tomu oli myös pari kolme ekaa kertaa ennakkoluuloinen ja pidättäytyvä, mutta nyt meidän äidin näkeminen tuottaa jo mitä suurinta riemua ja kumeita urahduksia lentokonekorvin sekä hännänheilautuksin. Eli jos Tomu vain saisi paaaljon kontakteja ja siis hyviä sellaisia vierailta ihmisiltä niin hiljalleen pojasta voisi tulla rohkeampi. Raumalla vaan ei kamalasti tuttuja ihmisiä tule vastaan saatika käy kylässä ketään niin sinänsä hankala juttu. Tämä vierastaminen mua epäilyttää myös näyttelyssä käyntien suhteen. Kuinkahan käy kun Tomu nostetaan pöydälle tarkasteltavaksi... Noh, täytyy yrittää harjoitella kopelointia pikku hiljaa ja antaa herkkuja yllin kyllin sekä pistää sukulaiset tutkimaan myös kun oma käsittely alkaa sujua. Nythän ei vielä malteta pysyä paikoillaan sitten millään ;)

Mitäs muuta... hmm. Tomu on ystävällinen ja leikkisä poika niille koirille, jotka eivät turhia hosu vaan katsovat rauhassa. Niillekin Tomu saattaa kerran pari haukahtaa ettei liian lähelle saa tulla, mutta sitten otetaan jo leikki asentoa. Esimerkiksi meidän naapurin mäyris ois mitä kivoin leikkikaveri, siis nykyään. Pienempänä Tomu arkaili mäyristäkin. Edellä pohditun perusteella ja jo aiemmissa bloggauksissakin olen tainnut todeta, että Tomu on hitaasti lämpiävä. Kyllä se tuntuu pitävän paikkaansa. Kun Tomu on 100 % varma, että tietystä ihmisestä tai koirasta ei ole vaaraa niin poika muuttuu mitä ihanimmaksi kippuraksi.

Näillä pohdinnoilla töitä on siis tehtävä vieraiden olentojen suhteen. Namia, namia, kehuja, kehuja, kun hyvin sujuu. Ja välttää niitä tilanteita, jotka saattaisivat aiheuttaa takapakkia. Jätän siis menemättä esim. koirapuistoon jos siellä on enemmän kuin yksi koira tai Tomua paljon isompi sekä riehakkaalta vaikuttava tapaus. Samoin liian suuria lapsilaumoja pyrkisin välttämään, koska jo muutamaakin lasta Tomu epäröi, koska lasten liikkeet ovat niin arvaamattomia ja nopeita. Tomu ei varmasti pahaa kenellekään tee vaan mieluummin väistää. Eli se on parempi kuin se, että yrittäisi näykkäistä peloissaan. Ja erään ohikulkijan olen myös kuullut sanovan, että mieluummin koira saa olla pidättäytyväisempi ja rauhallinen vieraita kohtaan eikä niin että hyppii jokaisen vastaantulijan päälle, vinkuu, haukkuu ja kiskoo holtittomasti. Tässä ajatuksessa olen samaa mieltä. Tomunkaan ei tarvitse heittäytyä selin jokaisen vastaantulijan kohdalla paijattavaksi, mutta jos edes siihen päästäisiin että antaisi vieraiden koskettaa itseään ja hieman rapsuttaa leuan alta ja kyljestä. Harmikseni täytyy kaikille pienille rapsuttajille toistaiseksi sanoa heidän kysymykseen "Saako sitä rapsuttaa?", että kyllä mä antaisin vaikka kuinka paljon, jos vaan Tomu itse antaisi.

Pääsiäiseksi lähdemme Kotkaan Mikan vanhenpieni luokse, joten siellä nähdään taas uusia enemmän ja vähemmän vieraita ihmisiä sekä koiria niin toivotaan että otettaisiin askel kohti hieman sosiaalisempaa elämää :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kahvitellen ja teetetellen Vainussa

Tomusta jogurtti kuorrutteinen leivos
oli tooosi hyvää. Kuva: Tuire Siikala
Maaliskuun aikana ehdittiin vierailla useampaan otteeseen Tampereen ensimmäisessä koirakahvilassa, Vainussa. Hieno ja tunnelmallinen paikka viettää aikaa. Ja hyvä paikka myös sosiaalistaa pientä ujoa poikaa erinäköisiin koiriin ja ihmisiin ;) Ja vatsansa saa syödä täyteen niin koirat kuin omistajatkin. Herkkuja on tarjolla niin suolaista kuin makeaakin, nams. Myös lounasta saa, jos alkaa työpäivän aikana hiukoon tai muutoin vaan ruoka maistuisi.

Tuiren blogista löytyy hienoja kuvia yhdeltä kahvilavierailulta. Mukana olivat Tuiren, Tomun ja mun lisäksi Mirva ja Tomun emo Saimi :) Tästä hyppäys Tuikun kippurablogiin kuvia katsomaan

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Maaliskuusta huhtikuuhun

Huhui ja heippatihei,

Onpas aika taas mennyt nopsaan. Viimeksi tuli kirjoiteltua noin kuukausi sitten. Kuukauteen on mahtunut paljon kaiken näköistä. Ollaan vietetty 4 kk täyttäneen Tomun kanssa aikaa niin kotona Raumalla kuin vuoroin Kangasalla.

Tänään käytiin ottamassa toinen rokote (tai oikeastaan rokotteet kun edelliskerralla saatujen rokoteaineiden vahvisteen lisäksi saatiin rabies) ja katsomassa kuinka iso poika meillä tällä hetkellä on :) tällä kertaa Tomu taisi jo vähän aavistaa, että tuo täti (eläinlääkäri) ei ollutkaan mukava viimeksi ja pikkusen piti perääntyä sekä pientä murinaa pitää. Käynti sujui kuitenkin nopeasti ja piikin pistäminen sai aikaan vain pienen vingahduksen. Sain pidettyä Tomun huomion osaksi herkkupalassa ja sitten vielä hetken aikaa syötiin herkkuja odotusaulassa ettei jäisi niin paha mieli käynnistä. Kyllä Tomu myös reippaasti nuuski  huonetta jossa eläimiä tutkitaan. Eli taisi olla kiinni vain siitä että vieraat ihmiset ei edelleenkään ole heti ystäviä. Vaaka näytti hienosti 6,4 ja 6,6 kg välillä joten siinä hujakoilla ollaan. Tomun sisko Jade kuulemma painaa tällä hetkellä noin 6 kg joten on pikkuveli kasvanut hiljalleen ohi. Jade kun oli vielä ennen luovutusikää Tomua painavampi. Mutta hienoa, että molemmat menevät painojensa kanssa oikeaan suuntaan. Tomun säkäkorkeuden mittasin illemmalla ja se näytti noin 35 cm. Kasvaa kasvaa :)


Tomulla alkaa energiaa, voimaa ja rohkeutta löytyä siihen malliin, että on alkanut pienet keppostelut kiinnostamaan. Toissa päivänä (omaa syytäni kylläkin) pissasi emännän sängyn puolelle sillä välin kun käytiin isännän kanssa kaupassa. Tomu siis on oppinut hyppäämään sängylle... Ja tänään poika kaatoi (taas mun syystä) vesilasin sänkyyn kun oli jäänyt yöpöydälle. Kävimme Tomun kanssa viimeviikolla jälleen vanhempieni luona Kangasalla ja siellä Tomun jäädessä yksin, tämä keksi että hei, tuosta liukuovestahan pääseekin murtautumaan ulos. Ja kun tulimme vanhempieni kanssa takaisin naisten lentopallon SM-liigan pronssiottelusta, oli kotona yllätyksenä huivit, pipot ja lapaset leviteltynä eteiseen sekä olohuoneessa kolme villalankerää sotkettuna toisiinsa. Ja tottakai Tomu lentokonekorvaisena, silmät sirrillään, häntä iloisena keikkuen ja yksi pipo suussa komeasti urahdellen meitä vastassa "JIPII TE TULITTE TAKAISIN!!!". Eihän siinä oikein voinut muuta kuin nauraa :D Jos ei tästä koiran omistamisesta mitään muuta opi niin kärsivällisyyttä ainakin...

No on sitä jotain hieman positiivisempiakin juttuja tapahtunut. Tomu oli mun Tampereen työreissun aikana lomalla olleiden vanhempieni hoivissa. Yhtenä päivänä Tomu oli aamupäivälenkillä äitini kanssa ja he olivat palaamassa kotiin päin kun äitini huomasi Tomun suussa jotain kummallista. Tomulla kun on juurikin menossa tuo imurivaihe... eli kaikki omistajan mielestä kielletty pitää ottaa suuhun. Noh, äiti otti tietysti Tomulta tämän kummajaisen pois suusta ja yllättyi nähdessään mitä "kiellettyä" tällä kertaa poika oli kahmaissut suuhunsa. Suussa oli viiden euron seteli! Totesinkin tämän jutun kuullessani, että saakin Tomu ruveta tienaamaan omat ruokansa ;) nojoo, ehkei nyt sentään. Mutta taitaa koira rahan tunnistaa. Tämän löydöksen lisäksi oli mukava käydä painimassa opiskelijakaverini Päivin ja hänen perheensä koikeerhondjepennun Pepin kanssa. Tomu hetken ihmetteli kukas pirteä likka siinä edessä viuhtoo, mutta sitten alkoi meidän herra päästä jyvälle asiasta. Kivaksi kaveriksihan se osoittautui :) Tästä kaverusten leikkihetkestä löytyykin pieni klippi:


Ollaan myös alettu harjoitella nätisti paikoillaan jöpöttämistä näyttelyitä varten. Välillä sohvan päällä, välillä rahin päällä ja eilen kokeiltiin muovista postin laatikkoa. Kyllä Tomu aika nopeasti oppi että kun hetken on ihan paikallaan niin pääsee pois ja saa namia :) Eihän se aloillaan oleminen kauan kestä, mutta alku tämäkin. Onneksi ensimmäiseen näyttelyyn on vielä aikaa. Ajattelin, että ensin käydään yhdessä tai kahdessa mätsärissä ihan vain katsomassa turisteina menoa ja sitten 16.5. on Raumalla Noutajayhdistyksen mätsäri niin sinne osallistuttaisiin mukaan kisaan, ihan harjoitusmielellä tietenkin ;)

Lopuksi vielä muutama kuva menneeltä kuukaudelta:

Löytäjä saa pitää, sillä Tomun löytämällä rahalla ostettiin
"mummulaan" uusi pallo

Hoidossa oleminen on rankkaa, opin nimittäin hyppäämään sohvalle ja
kipittämään rappuja myös alaspäin

Kotonakin on rankkaa, tässä muutama tyylinäyte: NÄIPPÄI

NOIPPÄI: Kroooh.....
JA NUIPPÄI: Pyyyh....


Koirapuistossa

Eikö se kuvaaminen jo riitä?

Siinä mun miähet

Kyllä pojalta malttiakin löytyy... ainakin kun tietää saavansa jotain hyvää