Onpas aika taas mennyt nopsaan. Viimeksi tuli kirjoiteltua noin kuukausi sitten. Kuukauteen on mahtunut paljon kaiken näköistä. Ollaan vietetty 4 kk täyttäneen Tomun kanssa aikaa niin kotona Raumalla kuin vuoroin Kangasalla.
Tänään käytiin ottamassa toinen rokote (tai oikeastaan rokotteet kun edelliskerralla saatujen rokoteaineiden vahvisteen lisäksi saatiin rabies) ja katsomassa kuinka iso poika meillä tällä hetkellä on :) tällä kertaa Tomu taisi jo vähän aavistaa, että tuo täti (eläinlääkäri) ei ollutkaan mukava viimeksi ja pikkusen piti perääntyä sekä pientä murinaa pitää. Käynti sujui kuitenkin nopeasti ja piikin pistäminen sai aikaan vain pienen vingahduksen. Sain pidettyä Tomun huomion osaksi herkkupalassa ja sitten vielä hetken aikaa syötiin herkkuja odotusaulassa ettei jäisi niin paha mieli käynnistä. Kyllä Tomu myös reippaasti nuuski huonetta jossa eläimiä tutkitaan. Eli taisi olla kiinni vain siitä että vieraat ihmiset ei edelleenkään ole heti ystäviä. Vaaka näytti hienosti 6,4 ja 6,6 kg välillä joten siinä hujakoilla ollaan. Tomun sisko Jade kuulemma painaa tällä hetkellä noin 6 kg joten on pikkuveli kasvanut hiljalleen ohi. Jade kun oli vielä ennen luovutusikää Tomua painavampi. Mutta hienoa, että molemmat menevät painojensa kanssa oikeaan suuntaan. Tomun säkäkorkeuden mittasin illemmalla ja se näytti noin 35 cm. Kasvaa kasvaa :)
Tomulla alkaa energiaa, voimaa ja rohkeutta löytyä siihen malliin, että on alkanut pienet keppostelut kiinnostamaan. Toissa päivänä (omaa syytäni kylläkin) pissasi emännän sängyn puolelle sillä välin kun käytiin isännän kanssa kaupassa. Tomu siis on oppinut hyppäämään sängylle... Ja tänään poika kaatoi (taas mun syystä) vesilasin sänkyyn kun oli jäänyt yöpöydälle. Kävimme Tomun kanssa viimeviikolla jälleen vanhempieni luona Kangasalla ja siellä Tomun jäädessä yksin, tämä keksi että hei, tuosta liukuovestahan pääseekin murtautumaan ulos. Ja kun tulimme vanhempieni kanssa takaisin naisten lentopallon SM-liigan pronssiottelusta, oli kotona yllätyksenä huivit, pipot ja lapaset leviteltynä eteiseen sekä olohuoneessa kolme villalankerää sotkettuna toisiinsa. Ja tottakai Tomu lentokonekorvaisena, silmät sirrillään, häntä iloisena keikkuen ja yksi pipo suussa komeasti urahdellen meitä vastassa "JIPII TE TULITTE TAKAISIN!!!". Eihän siinä oikein voinut muuta kuin nauraa :D Jos ei tästä koiran omistamisesta mitään muuta opi niin kärsivällisyyttä ainakin...
No on sitä jotain hieman positiivisempiakin juttuja tapahtunut. Tomu oli mun Tampereen työreissun aikana lomalla olleiden vanhempieni hoivissa. Yhtenä päivänä Tomu oli aamupäivälenkillä äitini kanssa ja he olivat palaamassa kotiin päin kun äitini huomasi Tomun suussa jotain kummallista. Tomulla kun on juurikin menossa tuo imurivaihe... eli kaikki omistajan mielestä kielletty pitää ottaa suuhun. Noh, äiti otti tietysti Tomulta tämän kummajaisen pois suusta ja yllättyi nähdessään mitä "kiellettyä" tällä kertaa poika oli kahmaissut suuhunsa. Suussa oli viiden euron seteli! Totesinkin tämän jutun kuullessani, että saakin Tomu ruveta tienaamaan omat ruokansa ;) nojoo, ehkei nyt sentään. Mutta taitaa koira rahan tunnistaa. Tämän löydöksen lisäksi oli mukava käydä painimassa opiskelijakaverini Päivin ja hänen perheensä koikeerhondjepennun Pepin kanssa. Tomu hetken ihmetteli kukas pirteä likka siinä edessä viuhtoo, mutta sitten alkoi meidän herra päästä jyvälle asiasta. Kivaksi kaveriksihan se osoittautui :) Tästä kaverusten leikkihetkestä löytyykin pieni klippi:
Ollaan myös alettu harjoitella nätisti paikoillaan jöpöttämistä näyttelyitä varten. Välillä sohvan päällä, välillä rahin päällä ja eilen kokeiltiin muovista postin laatikkoa. Kyllä Tomu aika nopeasti oppi että kun hetken on ihan paikallaan niin pääsee pois ja saa namia :) Eihän se aloillaan oleminen kauan kestä, mutta alku tämäkin. Onneksi ensimmäiseen näyttelyyn on vielä aikaa. Ajattelin, että ensin käydään yhdessä tai kahdessa mätsärissä ihan vain katsomassa turisteina menoa ja sitten 16.5. on Raumalla Noutajayhdistyksen mätsäri niin sinne osallistuttaisiin mukaan kisaan, ihan harjoitusmielellä tietenkin ;)
Lopuksi vielä muutama kuva menneeltä kuukaudelta:
Löytäjä saa pitää, sillä Tomun löytämällä rahalla ostettiin
"mummulaan" uusi pallo
Hoidossa oleminen on rankkaa, opin nimittäin hyppäämään sohvalle ja
kipittämään rappuja myös alaspäin
Kotonakin on rankkaa, tässä muutama tyylinäyte: NÄIPPÄI
NOIPPÄI: Kroooh.....
JA NUIPPÄI: Pyyyh....
Koirapuistossa
Eikö se kuvaaminen jo riitä?
Siinä mun miähet
Kyllä pojalta malttiakin löytyy... ainakin kun tietää saavansa jotain hyvää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti