Treenipäivyri lupauksella

Kuka?
- Tomu 2v 10kk + emäntä
Mitä?
- Mölliagilitykurssi, 10 krt.
Missä?
- Royal Canin areena, Lattomeri


Perjantai 10.10.2014
Kurssi alkaa. Paikkana meille tuntematon halli Porin kupeessa Lattomerellä. Hallissa myös uusi lattiamateriaali Tomulle, kumirouhetekonurmi. Kurssikavereina bostoninterrieri Nanni, rhodesiankoira Urho, hollanninpaimenkoira Santeri. Tomulle eka kerta meni halliin totutteluun. Muiden koirien ollessa autossa, tilanne hieman hämmensi kun ihmisiä seisoi hiljaa hallin seinustalla. Keskityttiin virittelemään Tomua iloisemmalle fiilikselle tehden helppoja ja kivoja juttuja sekä muutamien esteiden sarjoja. Lopputunnista saatiin poikaan jo huomattavasti lisää reippautta.

Perjantai 17.10.2014
Osa 2. Halli ihmetyttää Tomua vielä jonkin verran, mutta nyt pystyttiin jo treenaamaan paremmin. Harjoiteltiin kontaktiesteistä puomia ja tehtiin rataa pariin otteeseen.  Edistystä saatiin keppien pujottelussa nopeuteen sekä ohjaukseen ja pussin treenaus startattu helpottamalla niin, että pussin suuta pitää avustaja hieman raollaan.


Perjantai 24.10.2014
Osa 3. Hyppytreeniä ja irtoamisharjoitteita. Kouluttajallekin selvisi, ettei shiba kestä toistoja kun Tomun tekemisen riemu pääsi hiukan hyytymään. Todettiin myös, että Tomun iltaruoka tulee jättää väliin edellisenä päivänä, jotta on nälkäinen koira sitten seuraavan illan agitreeneissä. Ja myös koiran huomiointia tulisi vähentää, jotta yhdessä tekemisen riemu siirtyisi agikentälle. Irtoamisharjoitteet menivät muutoin hyvin. Namialusta oli hyvä apu kun otimme harjoitetta aina vain kauempaa estettä. Pitää vain välttää, ettei Tomu opi hyppäämään estettä takaisin palatessaan vaan kulkisi esteen vierestä.


Perjantai 31.10.2014
Osa 4. Sijaiskouluttaja. Harjoiteltiin putkeen irtoamista ja putkisarjan tekemistä valssin kera. Tällä kertaa maltillisin toistokerroin ;) Tomun pieni koko ja vielä maltillinen vauhti helpottaa mun keskittymistä omaan ohjaustyöhön, mikä omasta mielestä on hyvä juttu. Kun alan hallita omaa ohjaustyyliäni niin sitten saa Tomu alkaa kasvattamaan vauhtia. Hyvä tästä tulee :) Tomun motivaatiokin saatiin nyt kaivettua esiin, kun radan varrelle laitettiin useampia namilautaisia "Jack Poteiksi". Löytyi vauhtiakin ihan kivasti jo edellisiin kertoihin verraten! Rata oli myös hauska ja simppeli, mutta kuitenkin hieman jo osaamista vaativa, eli esteen takaa kiertoja sekä juuri tämä putkisarja.


Perjantai 7.11.2014
Osa 5. Vakikouluttaja pääsi taas paikalle ja alettiin testaamaan keinua kukin koira kerrallaan. Tomu jos saisi päättää niin hän ei keinusta perustaisi. Tyhmä liikkuva kapine. Otettiin siis avuksi panta, josta vain minä pidin kiinni hyvin kevyesti ja kannustin Tomua samalla namittaen etenemään keinua pitkin. Muutamia kertoja sama toistaen. Rohkeus lisääntyi kerta kerralta, mutta vielä on sen kanssa tekemistä. Myös siihen kolahdukseen todennäköisesti Tomu tulee totuttaa aivan erikseen. Mutta maltilla ja määrätietoisesti eteenpäin. Kun päästiin tekemään rataa, oli taas Tomu lisännyt vauhtia edelliskertaan nähden. Rengaskin alkaa taas sujua suhteellisen hyvin, alkukerroilla se oli Tomun mielestä läpijuostava väline... Keksittiin myös kouluttajan kanssa, että Tomua ei missään nimessä ainakaan treeneissä saa istuttaa ja odotuttaa lähtökäskyn saamista. Se saa aikaan lamaantumisen ja laiskuuden/haluttomuuden. Temputan ja leikitän poikaa ennen radan tai sen osan aloittamista niin kas, kyllä sieltä hymysuinen ja vauhdikas poika löytyy. Näillä eväillä hyvä jatkaa viimeiset 5 kurssikertaa :)

Viikonloppuna Tomun kasvattajan rohkaisemana päätin, että uudenvuoden jälkeen ilmoitan Tomun esimerkiksi Mynämäellä seuraavan kerran järjestettävään mölliagikisaan, jotta päästään kokeilemaan miltä se kisaaminen tämmöisessä lajissa tuntuu :) Katsotaan siis kuin tämän koirakon silloin sitten käy, treenaamisiin!

Ja niin siinä sitten kävi, etten ehtinyt kirjoitella viimeisistä treenikerroista heti muistiin asioita, joten loput tiivistetyssä muodossa... Yksi kurssikerta jäi myös väliin reissuun lähdön takia.

 Kurssikerroilla treenattiin esteiden takaa kiertoja ja erilaisia käännöksiä sekä sitä keinua, rengasta ja putkeen irtoamista. Kutakin asiaa kerrallaa eri kerroilla, jottei mennä turhan sekaisin. Tuli kyllä laitettua merkille, että jokainen kurssilainen kehittyi hienosti kurssin aikana. Ja kai mekin Tomun kanssa jotain uutta opittiin. Tomu oli kurssilla omalla tahdillaan melko varma suorittaja ja lähes aina pääsimme radan loppuun asti kertalaakista eikä radan osuuksia jääty junnaamaan. Tomun vauhti helpottaa edelleen mun keskittymistä siihen miten ohjaan. Ja tämä siis helpotti radan suorittamista kerrasta oikein :)

Viimeinen kurssikerta jäi erityisesti mieleen. Harjoitus alkoi ihan kivasti, mutta kun pääsimme keinun tykö, ohjaaja päästi inasen liian aikaisin keinun tipahtamaan maahan (noin 10-15 cm korkeudelta) ja kuului rämähdys ja toki se tuntui Tomun tassuissa. Ja siinä se sitten tapahtui... mitä olin pelännyt omassa mielessäni. Ja Tomu teki "Japanilaiset" Poika tuumas, että joo tämä ei ookaan enää kivaa ja että treenaus riitti hänelle tällä erää. Ei vaikka kuinka huutelin. Tomu tepsutteli määrätietoisesti hallin ovelle, että joko lähdettäs. Noh, sitten otettiin suunnitelma B käyttöön. Aina kun poika katsoi kentälle ja minuun päin niin heitin namin jahdattavaksi. Ja aina vaan uudestaan, ja uudestaan. Katse. Namia. Katse. Namia. Saatiin Tomu takaisin kentälle. Heittelin nameja yli perus hyppyesteiden ja riemuitsin Tomun suorittamisesta. Emme siis tehneet rataa vaan ihan random-esteitä suorittaen hieman omintakeiseen tyyliin. Teimme myös varovasti keinun pariin kertaan pojan reipastuttua ja lopulta päästiin myös rata loppuun. Toisella vuorollamme muiden koirakoiden jälkeen otettiin Tomun kanssa rata uudelleen. Tomu arkaili keinua, mutta se otettiin määrätietoisesti, mutta rauhallisesti ja sitten loppu rata läpi. Ja aivan viimeiseksi otimme kaikkien koirien kanssa vielä keinua. Tomu saatiin menemään viimeiset kaksi suorituskertaa menemään keinulle aivan vapaaehtoisesti ja pannasta kiinni pitämättä :) ja näin huono kokemus oli voitettu tällä erää. Ja palkinnoksi mitäpä muutakaan kuin paljon nakkia ja A-esteen kipuamista edestakaisin ^^ On se vaan niin... japanilainen :D

Treenit ovat tällä kertaa ohitse ja varmaan suuntaamme vuonna 2015 sunnuntaisin Turun seudun shibatreeneihin ja joihinkin möllikisoihin. Saapa nähdä mitä vuosi tuo mukanaan, toivottavasti yhtä hienoja hetkiä ja onnistumisen tunnetta sekä haasteista selviämisiä :)

Lopuksi kuvia viimeiseltä kurssikerralta. Kyllä, me selvittiin!

Kesää kohti

Heipsis taas,

voi kun on ollut vauhdikas tää kevät. Ollaan ehditty Tomun kanssa käydä näyttelyissä, rally-toko-kurssilla, agilityä harrastamassa shibatreeneissä Mynämäellä ja ihan kotona pientä treenailua esimerkiksi kosketusalustan kanssa. Tällä hetkellä odotamme, tai no en tiedä Tomusta mutta itse odotan innolla, sillä ilmoittauduin alustavasti mölliagikurssille Rauman Vauhtitassuihin samalla liittyen yhdistyksen jäseneksi. Varmaan muutaman viikon sisään tulee tieto mahdutaanko kurssille mukaan. Ja mikä parasta, harjoituskenttä on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja laji on Tomun suosikkeja :) pitäkää peukkuja! Sain jo sähköpostissa viestejä muutamista epävirallisista agikisoista ja itseasiassa jopa harkitsin lähteväni Tomun kanssa kokeilemaan toiseen niistä. Pahaksi onneksi emme kuitenkaan muiden menojen takia näihin pääse. Mutta katsotaan vaikka kurssin jälkeen josko löytyisi jokin sopiva kisapäivä, jolloin päästäisiin kokeilemaan oikeesti kisaamista. Tähän asti kun ollaan menty ihan harrastuspohjalla. Tomussa kuitenkin ois potentiaalia agilityyn, jos itse vaan onnistun oppimaan ohjauksen ja ylläpitämään pojan motivaatiota :)

No sitten, tuossa helmi-maaliskuun aikoihin olimme taas rally-tokokurssilla Turussa, missäs muuallakaan kuin Tuijan koirakoulussa. Harmittaa tosissaan, että Tuijan koirakoulu on niin kaukana. Muutoin taitaisimme olla Tomun kanssa vakiasiakkaita. Nostan hattua kouluttajille, jotka ymmärtävät shiban päälle ;) Mutta itse kurssista. Kurssilla on joka kerta yksi rallytokorata, joka suoritetaan kahteen kertaan tunnin aikana. Kummallakin kerralla ohjaaja seuraa koirakon tekemistä ja antaa ohjeita seuraaviin kertoihin. Tomun kanssa sujui kyllä kokonaisuutena kurssi hienosti! Muutama kerta pojalla oli ajatukset vähän muualla, mutta suurimmaksi osaksi hienoa työtä Tomulta. Viimeinen kurssikerta pitää kuitenkin mainita erikseen. Aiemmat kurssit ja treenikerrat ollaan aina menty hihnan kanssa radat lävite. Pelkona kun on 5 euron merkkausmaksu, eli jos Tomu keksiikin lorottaa seinille tai kokolattiamatolle (halli on täynnä hajuja ja mahdollisia pentukoirien pissahajuja). Ja toinen syy hihnan käyttöön on tietysti se, että eka luokka rallytokossa suoritetaan hihnan kanssa. Mutta nyt viimeisellä kerralla päätin rohkaistua ja katsoa mitä tulee jos mennään ilman moista. Ja mun ihmetys oli suuri, Tomu oli vielä enempi mukana ja motivoituneempi kuin hihnassa tehdessään rataa. Aivan mahtavaa! Suurin palkinto koko kurssista ^^ <3 ja kun muistan ne aivan ekat rallytokokurssit kun nyin Tomun päätä ylös lattiasta ja hajuista jatkuvasti. Voisinkin siis sanoa kaikille teille siellä, jotka tuskailette shiban harrastamisen ja motivoinnin kanssa: älkää luovuttako. Jos joku kurssi tai kurssikerrat menee penkin alle niin so what. Sinnikkyys palkitaan :)

Mun rally(toko)kuski :)

Mutta nyt siis odotellaan agikurssille pääsyä ja tehdään kotona pieniä temppujuttuja, mm. kosketusalustalla pyörimistä, tassun antoa jalkapöydän päälle sekä takajaloilla seisten pyörähtämistä ympäri.

Viime kuukaudet olen myös ihmetellyt Tomun tassujen nirhemistä. Ei siis polkuanturoista vaan etutassujen ranteiden päältä sekä oikean takajalan polvesta (alhaalla on kuva Tomusta Vesilahden ryhmiksessä ja kuvassa näkyy takajalan nirhetty alue). Ensin nirhentä näkyi vain toisessa etutassussa, seuraavaksi näkyi toisessakin etutassussa ja lopulta samat jäljet siirtyivät takajalkaan. Mietin, että voisiko se olla mahdollista allergiaa vai voisko sen aiheuttaa jokin stressi tai tekemisen puute. Yritin tehdä Tomun kanssa joka ilta normaalia enemmän aktiviteettejä ja pidentää lenkkejä mutta ne eivät ottaneet tehotakseeen. Eläinlääkärissä asioidessamme DNA-näytteenoton merkeissä lääkäri katsoi myös nirhettyjä alueita, mutta ei myöskään osannut sanoa tarkkaan mikä olisi syynä. Arveli joko nivelvaivoja tai sitten stressistä johtuvaa sijaistoimintoa. Saimme lääkäriltä kaksi purkkia Zylkenen -ravintolisäkapseleita, jotka voisivat auttaa mikäli vaiva johtuu stressistä. Samaan aikaan kun aloitimme kuurin tajusin, että nyt täytyy lisätä puruluiden määrää, jotta hampaiden käytön saisi ohjattua niihin. Ja kas, puruluiden lisäämisen jälkeen karvat ovat saaneet kasvaa rauhassa takaisin. Silloin joskus nuorempana kun Tomu nirsosi toden teolla ruokansa kanssa niin otin Tomun muut syötävät herkut ja puruluut minimiin, jottei niillä vatsaansa täyttäisi. Monesti kun kävi niin, että kun annoin kupillisen ruokaa tuttuun aikaan nenän eteen niin poika marssi olkkariin tuhahdettuaan ruokakupille ja rupesi syömään puruluitaan. Noh, nyt tuli sitten tajuttua etten ollut älynnyt lisätä puruluita kun pahimmat nirsoilut ovat ohitse. Toivon, että tällä ahaa-elämyksellä myös nuo nirheämisvaivat pysyisivät poissa.

Tomu on myös saanut uusia ystäviä tästä naapurista ja hiukan kauempaa. Raumalle muuttanut Yara-shibatyttö ja naapurimme Mimmi-sheltti ovat heistä uusimmat. Eilen tehtiin tuttavuutta myös 5 kk ikäiseen kultainennoutaja-uroskoiraan. Hiukan varauksella mietin kuinka Tomu reagoi tähän nuoreenmieheen, mutta ei tullut pörinää. Lähinnä Tomusta huomasi että mietti päänsä puhki, että mitä mallia tämä koira on. Vissiinkään ei ihan vielä urokselle tuoksahtanut. Vieraita uroksia emme nokakkain enää tervehdi, sillä jonkin verran tuota isotteluhalua kuitenkin löytyy. Onneksi ei kuitenkaan remmiräyhää eikä tarpeetonta haastamista ole. Jos esimerkiksi juttelemme naapurimme kanssa (hänellä kaksi uros koiraa) niin pojat ottavat tilanteen tyynesti sen kummemmin välittämättä toisistaan :) Ollaan me myös vanhoja tuttuja nähty, mm. Ilo on edelleen Tomun hyvä kaveri vaikkei uskoi kun molemmat ovat poikia.

Vanhat tutut kaverit, pojat Ilo (Seon Duudson) ja Tomu :) juttuun tulevat edelleen!

Ja tässä Tomun uusi tuttavuus, pieni Yara-neiti (Blackroyal's Fable).
Tomun ilme kertoo kaiken :D

Uroskoirista puheenollen, meille sattui ikävä tilanne viime viikolla. Suomenlapinkoirauros oli kevyenliikenteenväylän vieressä olevan talon pihassa vapaana ollessamme lenkillä ohittamassa tätä taloa. Tomu huomasi uroksen joka vaani tätä kohti. Ennen kuin ehdin kiskaista Tomun pois tilanteesta niin rähähti. Lappariuros puri Tomua selästä ja Tomu yritti päästä tilanteesta pois. Onneksi koiran emäntä tuli apuun nopeasti ja ennen kuin itse pääsin ottamaan poikia nutuista kiinni. Tilanne oli ohi nopeasti, mutta Tomu näytti kyllä tyrmistyneeltä ja hiukan pelokkaalta hetken tilanteen jälkeen. Onneksi mitään ei sattunut sen pahemmin, taisi vain itsetunnolle tulla kolaus kummallekin pojista. Päätin, etten sen koommin noteeraa tapausta. Katsoin vain, että Tomusta ei tullut neulatyynyä eikä arista mitään niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Toki olisihan sitä voinut koiran vapaanapidosta huomauttaa (vilkas tie kevyenliikenteenväylän vieressä), mutta ehkä se olisi vain pahentanut Tomunkin oloa. Näin jälkeenpäin ei lenkeillä ja muiden koirien kohtaamisissa ole ollut poikkeavaa käytöstä, joten eipä Tomu sitä hyökkäystä liian vakavasti onneksi ottanut. Täytyy kyllä nostaa pojalle sinänsä hattua, sillä nyt kun tarkkaan lasken niin Tomu on joutunut vieraan koiran hyökkäyksen kohteeksi 4-5 kertaa elämänsä aikana. On pojalla siis jossain määrin rohkeuttakin oltava kun ei ole näistä kerroista ottanut liiaksi itseensä. Mutta toki olisivat saaneet jäädä kyllä tapahtumattakin. Mutta tekeville sattuu :/

Ensiviikonloppuan onkin sitten taas näyttelyt meillä. Rauman KR-näyttelyyn on ilmoittautunut 7 shibaa. Ainakin uroksia tiedän olevan tulossa Tomun lisäksi neljä. Kova kisa siis tulossa :) Tomulla oli juuri karvanlähtö, joka on nyt ohitsepäin menossa, mutta jos tuomari toivoo turkkia niin sitä meillä ei kyllä ole ainakaan liiaksi. Noh katsotaan mitä tulee. Tuntuu, että Tomun hampaatkin tai lähinnä purenta on ollut tuomareille kynnyskysymys. Ja ymmärrän hyvin. Jostain syystä, ehkä kasvamisen lomassa, purennan "suoruus" tai "leikkaavuus" on hiukan huonompi kuin ennen. Muutama hammas on yläkulmureiden välissä taempana kuin alakulmureiden välissä olevat hampaat. Harmi sinänsä, mutta onneksi ei tämä ei vaikuta edelleenkään pojan elämänlaatuun. Siispä katsomme mitä tulevan pitää ja mitä tuomarit jatkossa sanoo.

Koira ja koiran karvat :D

Viimeksi olimme Vesilahden ryhmänäyttelyssä kehässä tuomari Perttu Ståhlbergin arvosteltavana. Kehässä meni hienosti ja Tomu meni suht mallikkaasti. Pikkasen kun sais semmosta intoa ja ryhtiä vielä mukaan niin sit ois asiat kohdallaan. Ståhlberg oli erittäin mukava ja kauniisti koiraa käsittelevä tuomari. Menisin siis hänelle uusiksi ellei olisi Tomun kohdalla ollut niin tarkka purennan suhteen. Varmaankin sitten joskus jos talossa asuu Tomun lisäksi toinen shiba. Mutta arvostelu oli kuitenkin hyvä:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, maskuliininen pää ja hyvä ilme, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja runko, purenta ei aivan täydellinen, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä, hyvä urajiro, liikkuu hyvällä askelpituudella, esitetään hyvin."

Eli saimme ERIn, mutta SA jäi purennan ja karvanlähdön päähän. Kokonaisuutena kuitenkin kiva reissu :)

Vesilahden RN 18.4.2014 ERI AVK1

Ilmoitin Tomun myös elokuussa järjestettävään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyyn :) emme odottele näyttelystä liikoja vaan pääasiassa lähdetään osallistumisen ilosta mukaan. Paikalla varmasti on ehkä suurin määrä shiboja samassa näyttelyssä kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt. No ei välttämättä, mutta mahdollista se on. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä osaksi jotain noinkin suurta tapahtumaa. Kennelliitto jopa uskoo vahvasti siihen, että Suomen MV:ssä tehdään osallistujamääräennätys mikäki ilmoittautuminen jatkuu samaa tahtia :) tällä hetkellä mukana on jo 12 000 koiraa. Kannattaa siis lähteä ilman muuta mukaan joko turistiksi tai oman koiran kanssa!

Kesällä on luvassa taas saaristossa kesäloman (lyhyen sellaisen) viettoa, Tomun luonnetestiä sekä Porin KV-näyttely. Lisäksi koitetaan päästä isoihin shibatapaamisiin Helsinkiin ja Tampereelle sekä tottakai Shiba yhdistyksen kesäpäiville. Eli kaikenkaikkiaan mukava kesä tulossa koiraympyröissä. Kirjoittelemisiin!

Arkitottista, verijälkeä, näyttelytreeniä, sisaruksia...

Ja mitä vielä. On ollut touhukasta aikaa täällä meillä Raumalla sekä sen lähiseudulla viimekertaisen kirjoituksen jälkeen. Tomu täytti viime viikonloppuna jo 9 kuukautta, alkaa siis olla hyvässä vaiheessa teini-iässä. Siispä on oikea aika aloittaa arkitottis ;) Päätin, että kokeillaan muiden shibaomistajien kehumaa turkulaista koirakoulua ja hyväksi se on osoittautunut. Todella pätevä kouluttaja, joka osaa nähdä shiban shibana eikä kultaisenanoutajana. Joka kerralla olen saanut hyviä vinkkejä ja faktaa meidän "ongelmiin" ja kehitystä kaipaaviin asioihin. Tänään oli kurssin kolmanneksi viimeinen kerta ja kävimme läpi reagointia ovikelloon ja sisälle tuleviin ihmisiin sekä luoksetuloa. Oikein hävettää tunnustaa, että meillä tuo luoksetulo on aikalailla retuperällä... Ja tuollakin sen huomasi kun koiraa liinassa pitämällä yritin saada pojan houkuteltua tulemaan luo. Okei no kyllä Tomu tuli, mutta hänellä oli ne omat juttunsa siinä matkan varrella kun kuono maassa kevyellä ravilla tuli kierrellen ja kaarrellen luokse. Verrattuna siihen kuinka muut koirat oikein ryntäsivät omistajiensa luo... Täytys vaan yrittää treenata tätäkin. Eli yksi asia taas jo pitkälle listalle mitä tarvisi harjoitella. Käytin Tomun koirakoulun jälkeen Raumalla koirapuistossa, jossa päätin kokeilla miten luoksetulo toimisi kouluttajan antamalla kaninkarvahiirellä. Voi kyllä, se toimi! Tomua kun ei oikein nakin palat tai vetolelu saa innostumaan. Riistaviettiselle ja nirsohkolle koiralle siis kaninkarvalelu on oiva keino tähän probleemaan :) Tämä lelukokeilu oli siis eka kerta, joten toivottavasti saan tästä puhtia niin itseeni kuin Tomuunkin. Eron kyllä huomasi, sillä poitsu oikein puhkui intoa ja keskittymistä!

Mitäs sitten. Noin kuukausi takaperin aloitettiin raumalla verijälki. Opeteltiin A:sta Ö:hön verijäljen teko ja sehän tarkoitti sitten askartelutuokiota. Pyykkipoikia sprayailin luonnosta erottuvilla väreillä ja kiinnitin niihin sinistä puunmerkkausnauhaa. Niitä sitten vaan metsään ripotellen verisellä sienellä vedetyn reitin varrelle. Päästiin ajamaan Tomun kanssa yhteensä kaksi lyhkäistä jälkeä. Tomu on todennäköisesti vielä niin nuori, että keskittymistä ei vain vielä yksinkertaisesti riitä pelkkään jälkeen vaan kaikki kortteet, heinät ja oksat on nakerrettava ja haisteltava. Lisäksi kaikki hirvet, hiiret, jänikset ja muut olennot, jotka ovat jälkensä reitin varrelle jättäneet, on nuuhkittava. Ja tottakai täytyy välillä pysähtyy kuuntelemaan. Ja nyt tajusin myös sen, että metsilläkin on eroa. On täysin eriasia lähteä tuohon meidän lähimetsään kuin tuonne monen kymmenen kilometrin päähän niinsanottuun erämettään. Hajut, äänet ja ympäristö ovat todella erilaisia näiden kahden välillä. Kaikkea sitä koira mullekin opettaa :) Ja ne hirvikärpäset... yäk!

Nyt viikonloppuna meillä alkaa sitten ihan viralliset näyttelyt kun osallistutaan ekaa kertaa junnuluokkaan Heinolan erkkariin, 90-vuotis juhlanäyttelyyn. Meillä oli viime lauantaina näyttelytreenit muiden Turun seudun kippuroiden kanssa Mynämäellä. Siellä kyllä huomasi taas, että kuinka vaiheessa meillä koulutus vielä on kontaktinkin suhteen. Kotonahan homma toimii hienosti, mutta kyllä se vielä toistaiseksi tahtoo olla niin, että kun lähdetään neljän seinän sisäpuolelta ulos niin kontaktia on tosi hankala saada semmoisessa paikassa missä on paljon tapahtumaa ympärillä: ihmisiä, koiria, autoja jne. Näyttelytreeneissä kun Tomu ei nakinpaloista ollut kiinnostunut juurikaan muuten kuin jos ne oikein nokan eteen työnsi. Muutoin kaikki koirat oli kivempia katsella. Noh, olihan ne narttuja suurimmaksi osaksi :D Ei siis ihme, mutta kyllä nyt joku roti pitäisi olla. Voisin ehkäpä kokeillä tätä kaninkarvahiirtä myös tähän touhuun, mutta ehkä täytyy harjoitella tosiaan ensin sen kanssa. Mennään nyt Heinolaan vielä namien avulla ja katsotaan mitä Tomun pidättyväisyydestä yhdistettynä mun jännitykseen tuomari sanoo.

Ainiin. Ollaanhan me ehditty näkemäänkin isomus-sisarusten kanssa. Ensin koko kolmikko, Jade, Riki ja Tomu tapasivat Mynämäellä heidän äitinsä kasvattajan luona. Rikin ja isäntäperheen kanssa ollaan myös keskimäärin noin muutaman viikon välein nähty Raumalla koirapuistossa. Veljekset tulevat hienosti toimeen keskenään edelleen :) Riki vain pitää aluksi hieman mötäkkää ärräämällä kylkikyljessä juosten luimukorvaisen ja jalkoja näykkivän Tomun rinnalla ikään kuin sanoakseen, että minä olen edelleen se isoveli ja sinä pikkuveli. Kun asia on kerrottu alkaa leikkiminen, merkkailu, taas leikkiminen, spurttailu, merkkailu, spurttailu, koirapuiston ulkopuolella tapahtuvien asioiden seuraaminen ja niin edelleen. :) Kyllä pojat ovat aina puhki ja hiekkaisia noin tunnin tohinoinnin jäljiltä. Yllättävää kyllä nyt Tomu on se, joka oikeastaan on painileikeissä niskan päällä ja energisempi kun aluksi se taisi olla toisin päin. On kuitenkin hienoa, että pojat näkevät näinkin usein, joten mahdollisuus elinikäiseen ystävyyteen on hyvinkin todennäköistä. Mutta katsotaan sitä ystävyyttä sitten vuoden päästä uudelleen. Ehkä siinä voi vielä jossain kohtaa tulla ristiriitoja, mutta toivottavasti ei. Kyllä pojilla vaan niin hauskaa on yhdessä. Todennäköisesti Jaden kanssa ystävyys jatkuu pitkästä välimatkasta huolimatta. Ovathan nartut poikien mielestä aivan ihania muutenkin :)

Pentutapaaminen Mynämäellä

Ja veljekset koirapuistoilemassa

Tomun aikuistumisen on alkanut huomata juuri tuossa. Nartut ovat aivan ihania ja huomion arvoisia, mutta muille vieraille uroksille ollaan alettu pärisemään ja tosiaan näin teini-iässä halutaan vähän näyttää "kyllä täältä pesee" -tyylillä. Tästä lähin pyrin välttämään hihnassa minkä tahansa vieraan koiran kohtaamista, jotta ikäviltä pärinäkohtauksilta vältyttäisiin. Pojat on aina poikia, joten onhan se ihan luonnollistakin kilpailla ja "omalla tontilla" vieraan uroksen näkeminen saa kiukustumaan. Mutta josko päästäisiin siihen, että annettaisiin muiden kulkea omassa arvossaan nätisti ohittamalla. Onneksi tuo pärrääminen tapahtuu vain ihan nokatusten eikä monien metrien päästä. Saapa nähdä kuin tämä tästä kehittyy jatkossa.

Huomenna lähdetään pojan kanssa bussilla taas kohti Tamperetta ja Kangasalaa, missä Tomu näkee Saimia ja Mirvaa sekä vanhempiani. Mukava viikonloppu siis kaikin tavoin tiedossa :) Taidan vielä päivittää Tomu tänhetkiset mitat, 41,5 cm ja 10,9 kg, pojan omalle sivulle ja mennä sitten nukkumaan. Hyvää yötä!

Ja ongelma(t) ratkaistu!

Kuvat katosivat siksi, että olin poistanut omalla puhelimellani kansiot, jotka sisälsivät kaikki blogiin lataamani kuvat... Tyhmästä päästä kärsii siis koko likka. Noh, kun on sateinen ja tylsä päivä eikä keksi mitään parempaa tekemistä niin latailen kuvat juttuihin takaisin. Siinä vaan on hommaa...

Mitäs muuta. Ollaan Tomun kanssa käyty tosiaan näyttelykurssilla, tänään on viimeinen kerta sen suhteen ja huomenna mennään ihmettelemään Rauma Show-koiranäyttelyyn vähän isomman näyttelyn ilmapiiriä :) Ja tapaamaan muita shiboja, jotka ovat näyttelyyn saapuneet.

Eilen kirosin kun huomasin illalla noin yhdeksän aikaan, että Rauman käyttö- ja seurakoiran tokokursseihin ilmoittautuminen oli alkanut 3 tuntia sitten. Noh ajattelin että meni jo. Tänään kuitenkin ajattelin, että soitanpa ja kysyn onko paikkoja pentuluokassa vielä jäljellä. Kannatti kerrankin! Saatiin paikka jo kaks kertaa täynnä olevasta ryhmästä ja ohjaaja sanoi että porukka jaetaan kahtia. Eli aloitamme tokoilun alkeet ensiviikon tiistaina :)

Tämmöistä tällä erää.

Leimautumaton?

Eilen lauantaina meillä alkoi eka koirakoulun tunti näyttelykurssilla. Hieman mua alkuun jännitti, että miten Tomu pärjäisi ryhmän mukana kun vieraat koirat, varsinkin isot ovat hiukan pelottavia, tai muka pelottavia. Mutta ihan suotta stressasin sen suhteen. Kurssi järjestettiin Rauman nuorisotalon pihalla, jonne saavuimme ensimmäisten joukossa. Paikalla oli ennen meitä vain Suomenlapinkoiraa muistuttava pystykorva. Tomuhan haukku ja säntäili tämän pystyyn ja niin teki myös lapinkoira. Noh aikansa siinä rähjättyään Tomu lopetti kuin seinään ja niskavillatkin olivat laskeutuneet. Sen jälkeen ei Tomu pitänyt isompia haukkupöhinöitä vaan oli yksi hiljaisimmista tapauksista koko ryhmässä! Jes! Kyllä olisi moni koirista jo leikkikaveriksi kelvannut :) Näitä kokemuksia siis saisi olla paaaljon useammin ja päätinkin, että ainakin osallistumme samaisen koirakoulun ryhmälenkeille aina joka lauantai, jos siis vaan Rauman suunnalla olemme.

Aloitimme näyttelykurssin harjoitukset kävelemällä ympyrässä ja rauhoittamalla koiria. Pyörimällä ympyrää koirat oppivat ryhmäytymään tähän porukkaan ja melukin väheni hiljalleen. Sitten siirryimme kolmen koiravaljakon rivissä kävelyyn ja jatkoimme sitä niin että lopulta ohitimme vastaan tulevat kolme koiravaljakkoa hyvin läheltä. Tomu suoriutui näistä kaikista loistavasti siihen nähden että on vielä nuori. Pikkusen olisi tietysti tehnyt vastaan tulijan kanssa ehkä leikkiä, mutta se ei nyt käynyt päinsä. Tomu ravasi vierellä tai ohjaajan kehotuksesta mieluummin hieman edellä niin ettei mun omat jalat vispaisi Tomun takana tuomarin näkökulmasta ja häiritsisi näin yleisvaikutelmaa. Loppua kohden huomasin ettei Tomu enää aivan täysillä jaksanut keskittyä vaan rupes tekemään muunmuassa laukkapyrähdyksiä silloin kuin meidän oli tarkoitus liitää hölkkäämällä. Onhan yksi tunti tosi pitkä aika pennulle. Olin kyllä tosi ylpeä Tomun käyttäytymisestä tunnin ajan paitsi...

Miksi siis tuollainen otsikko? Tunnin lopulla saimme harjoitella pöydällä seisottamista. Sitä ei Tomun kanssa ole hirveästi treenattu. Muutamia kertoja ollaan jäpitetty joko sohvan, rahin tai laatikon päällä, mutta ei siis ikinä ihan pöydän päällä. Otin ensimmäisen kerran Tomun pöydälle ja ajattelin että kun vilkaisee namiin niin saa sen ja pääsee pöydältä alas. Näin jälkeen päin taisin mokata siinä että olisin antanut vielä toisen ennen alas nostamista, mutta siinä välissä Tomu ehti huomata pöydän toisella puolella seisovan ihmisen joka esitti tuomaria. Siitä alkoi hätä haluta alas. Päätin tässä jo mokatussa tilanteessa pienestäkin namiin vilkaisusta namin ja sitten alas. Onneksi Tomu vilkaisi hetkeksi ja sitten nostin alas. Mutta olisi se pitänyt ekasta jo nostaa alas, tyhmä minä... Nojoo tämä harjoitus saatiin tehdä omassa rauhassa, mutta seuraavassa mentiin ryhmän kanssa yhdessä. Kun tuli meidän vuoro, nostin Tomun uudestaan pöydälle ja tuomaria esittänyt seisoi lähempänä ns. tarkastelu etäisyydellä, Tomu vauhkoontui täysin rimpuilemalla ja painautumalla muhun. Taas olisin mokannut nostamalla koiran alas, mutta ohjaaja sanoi ettei tuossa tilanteessa saa antaa koiran voittaa. Ohjaaja otti Tomun tiukkaan syliotteeseen niin, että pojan jalat olivat edelleen pöydällä. Tarkoituksena oli rauhoittaa poika ja päästää vasta sitten alas. Mun käskettiin mennä pois näkyvistä. Samalla yksi osallistujista heitti, että olisiko Tomu pelästynyt lähellä ohittanutta junaa. Sanoin kuitenkin, että Tomu arastaa liian lähellä olevia vieraita ihmisiä ja heidän kosketuksia. Ja ohjaaja myös sanoi, että tämähän on shiba. Nojoo, kun Tomu rauhoittui otti ohjaaja Tomun kainaloon, jolloin alkoi taas shibakiljunta. Ohjaaja kysyi multa, että onko Tomu leimautunut ihmiseen. Olin aivan äimän käkenä... Miten muka ei olisi kun on kasvanut koko ikänsä ihmisten hyvässä hoidossa. Ohjaaja myös selitti miksei koira pelännyt vaan huijasi pelkäävänsä: koiran häntä ei ollut täysin koipien välissä vaan vain valahtaneena kippurana. Itse mietin, että voiko kippurahäntäinen koira edes saada häntää täysin koipien väliin... Tähän "leimautumattoman" diaknoosiin ohjaaja kuitenkin päätyi ja kertoi, että hänellä on ollut itsellään vastaavanlainen tapaus, eri rotua vaan. Tähän "leimautumattomuuteen" auttaa kuulemma vierihoito. Eli kun Tomu haluaa paeta epämiellyttävästä tilanteesta, on poika otettava kainaloon, otettava niskasta kiinni ja vietävä toiseen suuntain kuin minne koira olisi itse paennut. Ja pitää sylissä niin kauan samassa otteessa kunnes koira on nukahtamispisteessä eli täysin rento. Lisäksi meidän johtajuussuhde ei ole vielä täysin kehittynyt, joten sitä on vahvistettava.

Tilanne tai lähinnä ohjaajan diaknoosin kuuleminen tuntui pahalta. Varsinkin kun mitään pohjaa ei koiran kouluttamisesta ole niin miten ihmeessä toimin "leimautumattoman" kanssa. Sain kyllä ohjeita, että joka ilta otan telkkaria katsellessa Tomun kainaloon ja niskaotteeseen niin kauaksi aikaa, että poika nukahtaa siihen. Tässä on siis tarkoitus saada luottamussuhde siihen malliin, että osoitan Tomulle olevani luotettava ja suojeleva johtaja. Ja että Tomu tietää, että mun päätöksiin voi luottaa ja tilanteet, joihin Tomun vien ei ole vaarallisia.

Ohjaaja lupasi onneksi auttaa ja sanoi että tämä kyllä hoidetaan. Eli siinä mielessä voin olla huojentunut. Mutta silti mielessäni painaa se, että kun nyt tämä tilanne meni vähän erikoiseksi, että vähäisellä kokemuksellani teen jotain väärin Tomun suhteen ja vain pahennan tilannetta. Ja kyllä ohjaaja pätevältä vaikutti ja ainakin mun näkökulmasta tuntui tietävän mistä puhui. Koulutustapojahan on monia ja kaikki eivät halua toimia samalla tavalla, esim. niskasta pitämällä kiinni. Itsekin olen kuullut, ettei niin saisi tehdä.

Ehkä nyt on vain viisainta yrittää itse selkeyttää ajatukset positiivisiksi, osoittaa Tomulle johtajuutta ja tehdä näitä syliharjoituksia iltaisin. Ja jatkamme tottkai näyttelykurssin kaksi viimeistä kertaa loppuun ja aloittamalla maanantaina Eskari-teorian. Toivottavasti näistä on meille apua.

Kevät vei, kevät toi hampaita

Sillä välin kun lumet tippuu katolta niin meillä tippuvat hampaat. Hitaasti mutta varmasti. Tomu aloitti hampaiden vaihtamisen pääsiäisenä, tarkalleen pitkäperjantaina. Olimme Kotkassa pääsiäisen vietossa ja satuin perjantai-iltana huomaamaan että jaahas, kaksi hampia puuttuu ylärivistä, edestä, keskeltä. Ja jättisuureksi riemuksi myös ne syntymästä saakka hukassa olleet kaksi hammasta yläkulmurieden vierestä ovat molemmat puhjenneet!!! Nyt vaan toivotaan tassut taivasta kohden että purenta säilyy suorassa hampaiden vaihdoksen jälkeen. Muutoin on kasvu sujunut normaaliin tapaan, pentumainen ilme alkaa hiljalleen kadota ja aikuista sharmia löytyä yhä enemmän ja enemmän. Karvaa tiputellaan myös pikkuhiljaa.

Muistatte varmaan postauksen, jossa kerroin uuden pannan hankinnasta kun Tomu oli meillä ollut sen pari viikkoa. Nyt tämä musta nahkapanta alkaa käydä pieneksi olen innolla katsellut jotain hieman tyylikkäämpää, koko isompaa pantaa niin myymälöistä kuin netistäkin. Sattumalta törmäsin merkkiin nimeltä EzyDog ja ihastuin oitis sen valikoimaan. Merkin normipannat näyttävät ainakin pojille sopivilta ja värejäkin löytyy joka makuun. Pistin huhtikuun alussa pannan sinisen version XS-kokoisena tilaukseen ja toissapäivänä kun pantaa ei vielä ollut kuulunut niin kyselin mistä viivästys johtuu. Vastauksena myyjä oli yrittänyt tavoittaa meitä kun kyseistä väriä ei ollutkaan varastossa, vaikka sain sähköpostia että toimitettu, höh... Noh, nirso kun oon niin mikään muu väri ei kelpaa. Tänään otin yhteyttä kahteen muuhun nettikauppaan, heilläkään ei ollut hyllyssä. Onneksi tilaus heidän kautta onnistui ja nyt sitten toivon, että se panta saapuisi parin viikon sisään. Ja hei, jos jollain on noin 30-senttiselle, hyväkuntoiselle nahkapannalle käyttöä niin viestitelkää ihmeessä. On melkein uuden veroinen.

Kevään merkki on auringon ja lumien sulamisen lisäksi ainakin näillä pienemmillä paikkakunnilla koirakoulujen alkaminen :) Olen ilmoittanut meidät Raumalla Hauvaneuvolan Eskarin teoriatunneille ja näyttelykurssille, jotka alkavat nyt lauantaina näyttely harjoituksilla. Varmistin vetäjältä, että voiko näin nuoren koiran kanssa osallistua näyttelykurssille. Kuulemma nyt on juuri se paras hetki opetella! Käytiin tänään hankkimassa M&M:stä herkkupussi koulutusta varten ja vähän myös pussin täytettä ;) Valmiita siis koulutukseen. Tässä nyt muutaman kuukauden aikana oon todennu, että vaikka vaatimattomalta se kuulostaakin niin pojan motivoimiseksi parhaat herkut on tehty riistalihasta. Viimeksi ostettiin sellaisia pehmeitä riistalihasta valmistettuja namipaloja Racinel original Snacks, joita testattiin kun käytiin Tomua totuttamassa näyttelyhälinään viime sunnuntaina järjestetyssä mätsärissä Tampereen Hakametsässä. Ja hienosti kelpasivat :) Suosittelen! Ja riistaherkuista puheenollen, Tomu juurikin mutustaa hirvennahkalevyä ^^

Viikonloppuna olisi siis luvassa vaikka millaista menoa näyttelyharjoitusten lisäksi. Raumalla Käyttö- ja seurakoirayhdistys avaa kautensa sunnuntaina järjestämällä epävirallista agikisaa ja näyttelyharjoitukset keskustassa, joten sinne voisi harkita menevänsä. Perjantaina on Rauma-viikon kunniaksi myös isot markkinat ja tätä hälinää olisi hyvä viedä poika ihmettelemään. Tänään kauppareissulla rupesin myös miettimään, että kuvittelenko vaan vai onko Tomu oikeasti hitusen rohkeampi vieraita kohtaan kuin esim kuukausi sitten. Tomu menee mielestäni paljon rohkeammin haistamaan vieraita ihmisiä ja haistelee paljon pidemmän aikaa. Ennen se oli muutaman sekunnin nuuskaisu ja se siitä. Nytten menee jo useamman sekunnin ajan ja yksi myyjä sai M&M:ssä pienen pusunkin naamalle ikään kuin kiitokseksi herkuista. Hypin sisäisesti riemusta :) Nojoo pientähän tämä on, mutta silti taas askel eteenpäin. Valitettavasti ei vielä olla päästy asemalle oleskelemaan, mutta huomenna voisi koittaa ehtiä työpäivän jälkeen jolloin Rauman bussiasemalla olisi se ruuhkaisin aika. Ja oikeastaan ei sitä ruuhkaksikaan voisi kutsua, jos vertaa samaan aikaan Tampereen juna-aseman kanssa... Mutta ajaa asiansa tietysti.

Tässä vielä loppukevennyksenä tuoreimpia kuvia jo hieman aikuisemman näköisestä pojasta. Täytyy todellakin sanoa, että on komea! Mutta ainahan se oma koira on ;)

Siis komea niin edestä kuin takaakin ;)

Yksi suosikki harrastus silloin kuin mitään muuta tekemistä ei ole

Oi että...

Ja taas nukutaan

Ja taas, tällä kertaa kylässä Mikan kaverin luona Kotkassa

Ja taas. Automatkat ovat sujuneet hienosti sen jälkeen
kun häkki suoristettiin täysin vaateriin.

Hupsistarallaa. Tämä yllätys löytyi viime viikonloppuna mummolasta.

Plääh

En varmana päästä irti, en!