Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

lauantai 3. tammikuuta 2015

Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2015!

Tomu, jo iso 3-vuotias kippura!
Toivotamme Tomun kanssa kaikille hyvää tätä vuotta, 2015, ja iloisia hetkiä omien ja tulevien koiruuksien kanssa.

Taas oli itsellä jännitystä ilmassa kuinka Tomu suhtautuisi rakettien ammuntaan, mutta kyllä tuo poika jaksaa vaan yllättää, uudestaan ja uudestaan. Paukuttelun ajan pysyimme sisätiloissa ja olin valmistautunut rakentamalla Tomulle suojaisan sopen portaidemme alapuolelta. Mutta Tomu päätti viihtyä meidän seurasamme yläkerrassa, välillä nukkuen, välillä leikkien ja seuraillen touhujamme. Esimerkillisesti yritin itse olla piittaamasta raketeista ja rennosti makoilimme Mikan kanssa sohvilla. Ja näin teki Tomu perässä. Ei stressiä. Kovimmat paukut kuulosteli, mutta mitään läähättelyä ja tärinöitä ei ollut missään vaiheessa.

 On se vaan jotenkin niin ainutlaatuinen tapaus <3

Treenipäivyri lupauksella

Kuka?
- Tomu 2v 10kk + emäntä
Mitä?
- Mölliagilitykurssi, 10 krt.
Missä?
- Royal Canin areena, Lattomeri


Perjantai 10.10.2014
Kurssi alkaa. Paikkana meille tuntematon halli Porin kupeessa Lattomerellä. Hallissa myös uusi lattiamateriaali Tomulle, kumirouhetekonurmi. Kurssikavereina bostoninterrieri Nanni, rhodesiankoira Urho, hollanninpaimenkoira Santeri. Tomulle eka kerta meni halliin totutteluun. Muiden koirien ollessa autossa, tilanne hieman hämmensi kun ihmisiä seisoi hiljaa hallin seinustalla. Keskityttiin virittelemään Tomua iloisemmalle fiilikselle tehden helppoja ja kivoja juttuja sekä muutamien esteiden sarjoja. Lopputunnista saatiin poikaan jo huomattavasti lisää reippautta.

Perjantai 17.10.2014
Osa 2. Halli ihmetyttää Tomua vielä jonkin verran, mutta nyt pystyttiin jo treenaamaan paremmin. Harjoiteltiin kontaktiesteistä puomia ja tehtiin rataa pariin otteeseen.  Edistystä saatiin keppien pujottelussa nopeuteen sekä ohjaukseen ja pussin treenaus startattu helpottamalla niin, että pussin suuta pitää avustaja hieman raollaan.


Perjantai 24.10.2014
Osa 3. Hyppytreeniä ja irtoamisharjoitteita. Kouluttajallekin selvisi, ettei shiba kestä toistoja kun Tomun tekemisen riemu pääsi hiukan hyytymään. Todettiin myös, että Tomun iltaruoka tulee jättää väliin edellisenä päivänä, jotta on nälkäinen koira sitten seuraavan illan agitreeneissä. Ja myös koiran huomiointia tulisi vähentää, jotta yhdessä tekemisen riemu siirtyisi agikentälle. Irtoamisharjoitteet menivät muutoin hyvin. Namialusta oli hyvä apu kun otimme harjoitetta aina vain kauempaa estettä. Pitää vain välttää, ettei Tomu opi hyppäämään estettä takaisin palatessaan vaan kulkisi esteen vierestä.


Perjantai 31.10.2014
Osa 4. Sijaiskouluttaja. Harjoiteltiin putkeen irtoamista ja putkisarjan tekemistä valssin kera. Tällä kertaa maltillisin toistokerroin ;) Tomun pieni koko ja vielä maltillinen vauhti helpottaa mun keskittymistä omaan ohjaustyöhön, mikä omasta mielestä on hyvä juttu. Kun alan hallita omaa ohjaustyyliäni niin sitten saa Tomu alkaa kasvattamaan vauhtia. Hyvä tästä tulee :) Tomun motivaatiokin saatiin nyt kaivettua esiin, kun radan varrelle laitettiin useampia namilautaisia "Jack Poteiksi". Löytyi vauhtiakin ihan kivasti jo edellisiin kertoihin verraten! Rata oli myös hauska ja simppeli, mutta kuitenkin hieman jo osaamista vaativa, eli esteen takaa kiertoja sekä juuri tämä putkisarja.


Perjantai 7.11.2014
Osa 5. Vakikouluttaja pääsi taas paikalle ja alettiin testaamaan keinua kukin koira kerrallaan. Tomu jos saisi päättää niin hän ei keinusta perustaisi. Tyhmä liikkuva kapine. Otettiin siis avuksi panta, josta vain minä pidin kiinni hyvin kevyesti ja kannustin Tomua samalla namittaen etenemään keinua pitkin. Muutamia kertoja sama toistaen. Rohkeus lisääntyi kerta kerralta, mutta vielä on sen kanssa tekemistä. Myös siihen kolahdukseen todennäköisesti Tomu tulee totuttaa aivan erikseen. Mutta maltilla ja määrätietoisesti eteenpäin. Kun päästiin tekemään rataa, oli taas Tomu lisännyt vauhtia edelliskertaan nähden. Rengaskin alkaa taas sujua suhteellisen hyvin, alkukerroilla se oli Tomun mielestä läpijuostava väline... Keksittiin myös kouluttajan kanssa, että Tomua ei missään nimessä ainakaan treeneissä saa istuttaa ja odotuttaa lähtökäskyn saamista. Se saa aikaan lamaantumisen ja laiskuuden/haluttomuuden. Temputan ja leikitän poikaa ennen radan tai sen osan aloittamista niin kas, kyllä sieltä hymysuinen ja vauhdikas poika löytyy. Näillä eväillä hyvä jatkaa viimeiset 5 kurssikertaa :)

Viikonloppuna Tomun kasvattajan rohkaisemana päätin, että uudenvuoden jälkeen ilmoitan Tomun esimerkiksi Mynämäellä seuraavan kerran järjestettävään mölliagikisaan, jotta päästään kokeilemaan miltä se kisaaminen tämmöisessä lajissa tuntuu :) Katsotaan siis kuin tämän koirakon silloin sitten käy, treenaamisiin!

Ja niin siinä sitten kävi, etten ehtinyt kirjoitella viimeisistä treenikerroista heti muistiin asioita, joten loput tiivistetyssä muodossa... Yksi kurssikerta jäi myös väliin reissuun lähdön takia.

 Kurssikerroilla treenattiin esteiden takaa kiertoja ja erilaisia käännöksiä sekä sitä keinua, rengasta ja putkeen irtoamista. Kutakin asiaa kerrallaa eri kerroilla, jottei mennä turhan sekaisin. Tuli kyllä laitettua merkille, että jokainen kurssilainen kehittyi hienosti kurssin aikana. Ja kai mekin Tomun kanssa jotain uutta opittiin. Tomu oli kurssilla omalla tahdillaan melko varma suorittaja ja lähes aina pääsimme radan loppuun asti kertalaakista eikä radan osuuksia jääty junnaamaan. Tomun vauhti helpottaa edelleen mun keskittymistä siihen miten ohjaan. Ja tämä siis helpotti radan suorittamista kerrasta oikein :)

Viimeinen kurssikerta jäi erityisesti mieleen. Harjoitus alkoi ihan kivasti, mutta kun pääsimme keinun tykö, ohjaaja päästi inasen liian aikaisin keinun tipahtamaan maahan (noin 10-15 cm korkeudelta) ja kuului rämähdys ja toki se tuntui Tomun tassuissa. Ja siinä se sitten tapahtui... mitä olin pelännyt omassa mielessäni. Ja Tomu teki "Japanilaiset" Poika tuumas, että joo tämä ei ookaan enää kivaa ja että treenaus riitti hänelle tällä erää. Ei vaikka kuinka huutelin. Tomu tepsutteli määrätietoisesti hallin ovelle, että joko lähdettäs. Noh, sitten otettiin suunnitelma B käyttöön. Aina kun poika katsoi kentälle ja minuun päin niin heitin namin jahdattavaksi. Ja aina vaan uudestaan, ja uudestaan. Katse. Namia. Katse. Namia. Saatiin Tomu takaisin kentälle. Heittelin nameja yli perus hyppyesteiden ja riemuitsin Tomun suorittamisesta. Emme siis tehneet rataa vaan ihan random-esteitä suorittaen hieman omintakeiseen tyyliin. Teimme myös varovasti keinun pariin kertaan pojan reipastuttua ja lopulta päästiin myös rata loppuun. Toisella vuorollamme muiden koirakoiden jälkeen otettiin Tomun kanssa rata uudelleen. Tomu arkaili keinua, mutta se otettiin määrätietoisesti, mutta rauhallisesti ja sitten loppu rata läpi. Ja aivan viimeiseksi otimme kaikkien koirien kanssa vielä keinua. Tomu saatiin menemään viimeiset kaksi suorituskertaa menemään keinulle aivan vapaaehtoisesti ja pannasta kiinni pitämättä :) ja näin huono kokemus oli voitettu tällä erää. Ja palkinnoksi mitäpä muutakaan kuin paljon nakkia ja A-esteen kipuamista edestakaisin ^^ On se vaan niin... japanilainen :D

Treenit ovat tällä kertaa ohitse ja varmaan suuntaamme vuonna 2015 sunnuntaisin Turun seudun shibatreeneihin ja joihinkin möllikisoihin. Saapa nähdä mitä vuosi tuo mukanaan, toivottavasti yhtä hienoja hetkiä ja onnistumisen tunnetta sekä haasteista selviämisiä :)

Lopuksi kuvia viimeiseltä kurssikerralta. Kyllä, me selvittiin!