Retuperällä

Mikähän siinä on, että blogin kirjoittaminen tuppaa nyt jäämään vähemmälle. Emme suinkaan ole hiljaiseloa elelleet Tomun kanssa, vaikka blogissa voisikin kulla bittirattaiden raksutuksen hiljaisuuden keskellä.

Viimeksi olikin puhetta terveystutkimuksista ja hienosta näyttelymenestyksestä, mutta ei tämä elo aina ole yhtä juhlaa ja ruusuilla tanssimista. Ainakin nyt on hiukan mieli maassa. Kerron siitä myöhemmin miksi.

Syksyllä ostimme avomieheni kanssa kaksikerroksisen rivitalokolmion Rauman keskustan laitamilta ja olemme siis kuluttaneet aikaa pintaremonttien yhteydessä (ehkä tämä on osasyy siihen työreissukiireiden lisäksi, miksi blogi on jäänyt mappi Ö:hön.) Tomu on saanu myös uudet, monipuolisemmat ja hajurikkaammat lenkkeilyympäristöt sekä reipas 100 m2:tä omaa, aidattua pihaa :) voi sitä riemua kun saa riekkua menemään pallon perässä tai hepuloida ikiomalla pihalla!

Hepuli alkakoon omalla pihalla :)

Perushepuli-ilme ja -asento ;)

Ja sit voi välillä vähän rauhoittukain viileellä nurtsilla. Mun komeus <3

Harrastusrintamalle kuuluu kanssa hiukan hiljaisempaa. Työ vie kesäisin mehut ja ajan, joten raumalaistarjonta ei oikein sovi meidän aikatauluihin painoittuen kesäajalle, juuri siihen kiireisimpään aikaan. Ollaan kuitenkin jonkin verran treenailtu agilityä. Aloitimme Mynämäellä alkeisagikurssin, joista kaksi viimeistä kertaa jäi, ylläripylläri, töiden takia väliin. Tomu nautti suunnattomasti radalla menemisestä, mutta toistoja Tomu ei kovin montaa kertaa jaksa. Maks. 15 minuuttia ja sitten treenit on siinä. Sen todisti viimeisin alkeisagitreenikerta. Meillä oli jokaisella koirakolla 2 x n. 15-20 minuuttia aikaa olla radalla ohjattavana. Eka 15 minuuttia meni oikein hyvin, mutta se toinen kerta oli kyllä ikimuistoinen. Tarkoituksena oli lähettää koira radalle matalan pöydän päältä niin, että koira istuu pöydällä, omistaja menee parin esteen taakse ja lähettää koiran matkaan sanalla "Tule!" tms. Noh, tällä toisella kierroksella istutin Tomun toiseen kertaa pöydälle ja kuljin parin perusesteen taakse ja kutsuin "Tule!" Toinen jäpittää vaan pöydällä istuen ja katsoo mua kuin hullu puuroo, että en tosiaan enää jaksa mihinkään. Ei, Tomu ei hievahtanutkaan vaan katseli vaan mun yrityksiä houkutella liikkeelle. Vieläkin naurattaa ajatuskin tilanteesta :D ja vieläpä siksi, että muilla osallistujilla taas oli täys työ saada pysymään koira edes hetki aloillaan pöydällä. Shibat ;) Tekisi kyllä mieli jatkaa harjoituksia, mutta Mynämäelle matka on pitkä ja taas Raumalla kurssit ei pyöri kuin kesäaikaan. Tässä meidän uuden kodin lähellä, noin 10 minuutin kävalymatkan päässä löytyy yhden koirakerhon aidattu agikenttä, mutta täytyy nyt katsoo riittääkö taloudelliset rahkeet lähtee leikkiin mukaan. Katsotaan siis keväämmällä, intoa olisi kyllä molemmilla :)

Muuta häppeninkejä joihin osallistuimme Tomun kanssa osallistuneet loppuvuonna, olivat mm. Koira2013-tapahtuman koulutuskurssit Helsingin messukeskuksessa ja Tampereen jouluparaati marraskuun lopulla. Hienoja kokemuksia kumpainenkin näistä ja olen ylpeä pojasta, joka jaksoi keskittyä messarihallissa, jossa on vilinää ja melskettä. Jouluparaatissakaan ei väentungos, torvisoittokunnat tai kävelevät joulukuuset häirinneet yhtään.

Tomu punavalkoisessa huivissaan jouluparaatissa. Oli hieno tapahtuma!

Koira2013 -tapahtumassa temppukurssilla
Helsingin messukeskuksessa. Kuva: Nikita Tikka.

Mutta sitten se mistä lupasin kertoa aikaisemmin. Asia tai tapahtuma, joka tuskin koskaan katoaa mielestä täysin. Loppukesästä Raumalla on tapana juhlia loppukesästä venetsialaistyyliin kesäkauden loppumista. Juhlaan kuuluu myös ilotuliterakettien myynti, samaan tapaan kuin uutenavuotenakin, mutta ampumisaika on hiukan rajallisempi kuin vuodenvaihteessa. Noh, päätimme lähteä Tomun kanssa normitapaan hihnalenkille. Ja ikäväkyllä juuri sinä kertana kohdalle osui useampi lähes kohdalle osunut pauke... Tomu ei ensimmäisestä posahduksesta välittänyt, seuraavan kanssa hermostus nousi ja kolmanesta alkoi pelkääminen. Noh, käännyimme pois paikasta, jossa raketit ammuttiin, menimme kilometrin päässä olevaan koirapuistoon. Pauke kuului puistoon vähän, mutta siellä ei enää ollut pojalla paniikkia, toki hiukan kuunteli tarkemmin. En voi sanoin oikein kuvailla sitä tunnetta kun kävelin Tomun kanssa kyyneleet silmäkulmassa. Olin todella pettynyt lähinnä itseeni, miksi en tajunnut ettei siihen aikaan olisi pitänyt lähteä alueelle, jossa tuohon aikaan ammutaan... Tomu oli edellisenä uutena vuotena todella rauhallinen rakettien suhteen, ei välittänyt niistä ulkona eikä sisällä, toki ihan päällä ne eivät jysähtäneetkään silloin.

Voitte siis hyvin arvata, että tämäkin uuden vuoden pauke ei ollut Tomulle mieluinen tapahtuma. Päätin, että käydään pitkä lenkki mahdollisimman aikaisin ennen kuutta, jolloin rytinä saa alkaa. Lähdimme kolmelta ulos ja puoli viiden maissa pääsimme kotiin. Kiitos heille, joilla rahaa on kuin roskaa ja raketit suorastaan polttelee näpeissä kun pauke on aloitettava jo klo 16... Tulimme siis 1/4 lenkkimatkasta nelivetoa sisälle ja poikaparka tärisi ja läähätti pelosta ekan tunnin. Ennen kuin pauke siis sai edes virallisesti alkaakaan!! Itse yritin olla rauhallinen, normaaleita rutiineita tehden ja olemaan huomioimatta toisen hermostuneisuutta. En tiedä oliko siitä apua, mutta suurimman osan illasta Tomu ei enää läähättänyt, makoili rappusten alla rauhassa. Varmistin vain, että Tomu juo vähän vettä ja sai hiukan myös ruokaa. Normiruoka ei maistunut mutta pienet palat mureketta ja joitain kanakierreherkkuja meni. Ei siis ollu aivan täyspaniikki koko iltaa, mutta selvästi ei tykännyt ollenkaan paukkeesta. Yläkerrassa, joihin paukkeet kuului selvimmin, Tomu ei viihtynyt. Tuli välillä katsomaan mitä teemme yläkerrassa, mutta muutaman jysähdyksen jälkeen häntä valahti ja poika katsoi parhaaksi lähteä takaisin alakertaan rappusten alle maate. Seuraavan kerran kävimme ulkona vasta seuraavana aamuna, sillä pojalla ei tuntunut yölläkään olevan hätä, enkä halunnut ottaa riskiä, että joku törttö vielä kertaalleen posauttaa jostain raketin niskaamme. Itselleni ilta oli aika rankka myös. Tuntui todella pahalta katsoa toisen pelkoa ja kun vielä mielessä painaa se, että itse olen tämän Tomulle aiheuttanut. Tomu tuskin olisi vauhkonnut rakettien kanssa, jos venetsialaisten aikaan ei olisi mitään tapahtunut. Pahinta juuri tuo kun tietää, että asiat olisivat olleet toisin. Kun voisikin kääntää kelloa ajassa taaksepäin ja korjata virheensä.

Tomu kuuntelee vieläkin tarkkaan pamaukset, jotka joko ovat mattimyöhäis-ampujia tai muita kolauksia, mutta ei ihan paniikiksi lyö kuin mitä se oli silloin tiistaina. En tiedä olisiko tässä siis nyt mikä parhaimmaksi neuvoksi. Siedätystä varmaankin. Mietin, onko hui kauhistus-cd:stä apua? Onko mahdollista enää koskaan saada toisen pelkoa vähennettyä tai kenties poistettua? Olenko pilannut ihanan shiban typeryydelläni? Pystynköhän koskaan enää iloitsemaan vuodenvaihteista... Olisi ihanaa saada kommentteja ja kokemuksia sekä vertaistukea asian kanssa...

Ehkä ensikerralla on taas hiukan iloisempaa kerrottavaa. Kaikesta huolimatta:

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014 KAIKILLE!

Toivottavat Tomu & Katja

Kesäkuumia ja kesäpuuhia

Kesäleikkejä

Lääh...puuh...lääh...puuh... Raumaa ovat hellineet ihanat aurinkoiset ilmat niin viikolla kuin nyt osan viikonlopustakin. Tomun aivastelut ovat tosiaan helpottaneet, joten vahvasti näyttää lääke purevan oletettuun nenäpunkkiin. Ja todennäköisesti se sitä olikin. Myös takapään arasteluja ei enää ole ollut, joten toivoen parasta ettei nyt uusiutuisi. Ei ole mitenkään edullista piipahtaa lääkärissä kerran viikkoon, mutta mitäpä sitä tekisi toisen terveyden eteen <3

Itsellä alkaa häämöttää parin viikon päässä kahden viikon kesäloma, mutta sitä ennen meillä onkin kivoja juttuja tiedossa. Ilmoitin Tomun nimittäin kahdeksan muun shibakaverin lisäksi joka vuonna Hyvinkäällä järjestettävään Roturaceen, eli koirien joukkuejuoksukilpailuun :) Joukkueen neljä koiraa juoksevat kukin kerrallaan 80 metrin matkan joko oman lelun tai vieheen perässä. Nopein ja hitain aika hylätään, kaksi keskimmäistä aikaa lasketaan yhteen ja näin saadaan joukkueen tulos. Niitä sitten vertaillaan muiden joukkueiden/rotujen kesken. Kaikki rodut eivät juokse samassa luokassa vaan osallistujat on jaettu mineihin, mideihin, maxeihin ja jätteihin. Ja myös vinttikoirille, koiramaailman pikajuoksijoille, on oma sarjansa reiluuden vuoksi ;) Mukavaa lähteä katsomaan kuinka shibat suoriutuvat kisassa. Nyt tiistaina saatamme lähteä Turun Vättiin kokeilemaan ekaa kertaa tuota juoksua, jotta ei aivan ummikkona lähdetä itse kisaan. Katsotaan lähteekö Tomu kuin rusakko puskasta vieheen perään vai päädynkö itse Hyvinkäälläl juoksemaan pojan sijaan :D (omistaja siis juoksee kisassa tämän matkan, mikäli koira kieltäytyy juoksemasta).

Ainakin hepulissa vauhtia löytyy!

Ja mihin suuntaan vaan. NIUUUUUUU!!!

Toinen mukava juttu on Kotka Ruusu-näyttely, toki myös jännä sellainen. Mutta kiva on kuitenkin nähdä muita shibakkoja paikalla ja erityisesti Viivua ja Iloa, joiden kanssa meinaamme tehdä joko samana päivänä kuin näyttely tai seuraavana maanantaina kierroksen Kotkan Karhulassa Viivun kotikulmilla. Toivottavasti säät suosivat. Kameran akku latinkiin ja muistikortti tyhjennykseen! :)

Kesän aikana tulee myös muutamia muita kivoja tapahtumia kuten Suomen Shiba -yhdistyksen kesäpäivät sekä joskus taannoin mainitsemani Kukkaisviikot Tampereella. Kukkaisviikkojen paraatiin oli joskus kevät talvella puhetta, että josko pääsisimme esittelemään japanilaisia rotuja (Akita, Kishu, Shikoku, Hokkaido, Kai ja Shiba) paraatiin. Nämä rodut kun monelle ovat tuikituntemattomia tai sitten rakkaita hahmoja "Hopea Nuoli" -piirrossarjasta. Voi se olisi mukavaa! Mutta tosiaan paraatiin osallistumisesta ei ole vielä päätetty eikä mitään ja mahtavatko kaikki olla lomalla ja reissuissa juuri tuolloin. Katsotaan siis kuinka käy. Toivotaan kuitenkin, että vielä joku kerta pääsisimme mukaan paraatiin :) Niin upeita nämä kaikki rodut ovat ja tosiaan ihmisille tutustuttamisen arvoisia.

Tänään tajusin, että kuinka mukavalta tuntuukaan esitellä oman koiransa rotua muille rotua harkitseville tai rodusta muuten vain kiinnostuneille ihmisille, joita esimerkiksi näyttelyissä tapaa tai kulkee kadulla vastaan pysähtyen juttelemaan. Tänään kerroin eräälle pariskunnalle iltapäivälenkillämme shiboista ja vertailimme luonteita basenjeihin, joita pariskunnalla oli mukanaan kaksi. Totesimme molemmat, että näitä rotuja tulee ymmärtää ihan omanaan eikä voi verrata esim. kultaiseennoutajaan, ei mitenkään vaikka koiria ovat kummatkin :) Viikko takaperin taas muutama ulkomaalaisnuori pysäyttivät autonsa tienlaitaan ja kysyivät lenkillä ollessamme tietä lähimmälle uimarannalle. Valitettavasti kieleni meni solmuun ja en osannut neuvoa melko mutkikasta reittiä heille englanniksi, mutta heitä se ei haitannut sillä ihastuivat niin paljon Tomuun, että melkein jopa unohtivat koko rannan. Ottivat valokuvia ja tekivät hienovaraisesti Tomun tyylillä tuttavuutta. "He looks like a beautiful baby fox!" Pieni ketunpoikahan tämä, Rauman nähtävyys ;) Raumalla nimittäin ei kovin montaa shibaa ole. Keskustassa tiettävästi asuu yksi meidän lisäksi ja hiukan kauempana yksi sekä naapurikunnassa useamnpia kasvattajan luona. Tänään tapaamani pariskunta sanoi, että eivät ole nähneet ennen Tomun rotuisia koira Raumalla, vaikka hekin asuvat meidän tapaan melkein keskustassa. Sattumaa siis ettemme olleet aiemmin törmänneet. Mutta todellakin tykkään esitellä ja kertoa rodusta, mikäli joku uskaltautuu kysymään :) Saa siis nykäistä hihasta jos meidät jossain päin näkee ;)

Mukava kesä siis tulossa kaiken kaikkiaan. Menoa riittää ja mukaan mahtuu varmasti koirakavereita, auringonpaistetta ja vesisadetta. Hyvää kesää kaikille :)

Toivottavasti näitä kelejä ei ole liikaa ;)

VALKOISTA!!!

Päivää ennen Seinäjoen KV:ta Raumalle saapui jotain mikä on todella kylmää, tarpeeksi lauhalla kelillä erittäin märkää ja jopa vetistä, tarttuu neuletakkiin kuin takiainen, saa aikaan minulla hymyn korviin saakka ja Tomulle hepulin, valaisee ja piristää harmaat syyskelit ja on luonnon oma veistosaine. Varmaan arvaattekin.

Lumi.

Sepä se. Oi että oli aivan ihana katsella torstai-iltana kun pikkuruiset hiutaleet leijailivat Rauman maisemiin. Ja heti illalla ulos Tomun kanssa nauttimaan pikku pyrystä. Sekä heti seuraavana aamuna koirapuistoon juoksentelemaan puhtaan valkeassa lumipeitteessä. Iltapäivälenkillä pyryttikin sitten jo oikein tosissaan. Emännän loistoidea laittaa villakangastakkia vastaava takki päälle lenkille ja kotiin päästyämme muistutin kyllä enemmän lumiukkoa, tai siis -akkaa :D Enskerralla sitten se toppatakki.

Tomulle ei onneksi ole tosiaan traumoja jäänyt pikkupentuajoilta lumesta kun ensimmäisiä pissalenkkejä uudessa kodissaan tehtiin - 30 asteen pakkasessa. Päinvastoin, Tomu tykkää lumesta edelleen ja mennä töpsytteli kaikki alla missä oli lunta. Ja jos oli tosiaan varaa valita, puhdas asfaltti vai lumen peittämä nurmikko niin kyllä se lumi veti meidän poikaakin puoleensa.

Se vaan on se meidän vuodenaika :) Tässä muutama otos talvisilta keleiltä. Nyt kun ulos katsoo, ei lumesta ole enää tietoakaan. Edellisyön sateet veivät lumen mennessään. Kunpa se valkoinen peitto tulisi pian takaisin niin ulkoilussakin on muutakin kuin vain neljä kuraista tassua ja pari jalkoja. Siihen asti, nautin lumesta näiden kuvien välityksellä. Nauttikaa tekin!

Lumikuononi

Tässä kuvassa, nuo silmät! Aivan mielettömän nätit!

Yritin saada seisotuskuvan, mutta yksin se on hiukan haasteellista :D

Pyryttää, vaikka vielä syksykään ei ole tehnyt lähtöään.

Lumiturkki Rauman kanaalin varrella lenkillä pyrykelillä :)

Syyssään ajatuksia

Sieltä ne sitten tupsahti. Keltaiset lehdet. Kirpakat aamut. Sadepisarat jos toisetkin. Lätäköt. Palelevat kädet. Villasukat. Kynttilät. Kumisaappaat. Tassupyyhkeen jatkuva käyttö.

Syksy siis näin lyhykäisyydessään :)

Tässä iltojen pimetessä tajusin, että herttileeri! Kohta meidän pieni shibapallero on vuoden ikäinen miehen alku. Alkuviikosta tuli pojalle 10 kk täyteen ja kovaa vauhtia ollaan menossa kohti seuraavia pyöreitä kuukausia. Ajattelinpa siis tämän lähestyvän vuosipäivän kunniaksi ihan vaan heitellä taas ilmoille ajatuksia ja havaintoja siitä millaiseksi, komeaksi pojaksi Tomu on tässä kuukausien aikana kehittynyt. Taidanpa tehdä niin, että listaan asioita, joihin suurin osa koirista törmää elämässää ja sitten kerron miten Tomu suhtautuu näihin. Aloitetaanpa...

Emäntä
Suhtautuu emäntään suht. hienosti. Uskoo kyllä kun kieltää. Kontaktissa parantamisen varaa ulkosalla. Vielä ei ole ehkä aivan selvää kumpi tässä on se numero yksi laumassa, mutta töitä sen eteen on emäntä tehnyt koko yhteiselon ajan. Tervehtii todella riemukkaasti. Antaa käsitellä, kynsien leikkaus vielä vähän haparoi mutta eiköhän se siitä.

Isäntä
Pojat on poikia. Tykkäävät kumpikin härnätä toistaan, joten se ns. johtajuussuhde ei välttämättä ole selvä, vielä... Tervehtii samaan tapaan kuin emäntääkin. Antaa käsitellä.

Läheiset ihmiset (omat ja avokin vanhemmat, sisarukset ja muut tutut)
Ovat tärkeitä. Riemukkaasti tervehditään erityisesti naispuolisia.

Vieraat ihmiset
Ei luota vieraisiin ihmisiin täysin tai ei oikein piittaa heistä, mutta on kyllä utelias. Väistää kosketusta ja silitysyrityksiä, mutta antaa rapsutella mikäli vieras ihminen on muutaman minuutin samassa tilassa pojan kanssa ja osoittaa välinpitämättömyytensä herraa kohtaan. Ei ole agressiivinen, vaan ujo ja harkitsevainen.

Auto
Aluksi oksenteli autoon pienenä jonkin verran, mutta ei ole koskaan pelännyt autossa saati autoon menemistä. Nykyään pahoinvointi on historiaa ja matkat taittuvat hienosti nukkuen tai katselleen tiemaisemaa kevythäkin suojista. Puruluuta myös järsii joskus.

Bussi
Pahoinvointia ja jännitystä oli ekoilla kerroilla, mutta nyt on mies kuin kotonaan bussissa. Jos bussi joskus keikkuu liikaa niin saattaa oksentaa, mutta harvoin sitäkään enää on koettu. Nukkuu suurimmaksi osaksi matkan. Hereillä seuraa uteliaana muiden matkustajien liikkeitä ja haluaisi tutkia bussia tarkemmin, mikä taas emäntää pitää hereillä :D

Juna
Tomu on ollut vain kerran junassa ja se on sujunut hienosti. Maaten ja possunsaparoa syöden. Turhaan ei stressaillut mistään kolinoista tai muista matkaajista. Lunki poika :)

Liikenneympäristö
Pentuna se oli uusi ja hirveä paikka. Suojatiet ylitettiin aluksi emännän tarjoamassa sylikyydissä. Nykyään ei ole moksiskaan mistään, ei hälytysajoneuvoista, tunneleistä, autoruuhkista, ihmispaljoudesta. Kelpo city-koira ;)

Tutut koirat
Ovat kivoja kavereita. Leikkimään! Ja korvat pitää puhdistaa, tottakai!

Vieraat koirat
Pentuna ei ollut kovin rohkea tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Nykyisin urokset eivät ole enää kovin kivoja (pojat, pojat), mutta nartut taas sitäkin kivempia. Ohitus sujuu hyvin niin, että emäntä palkitsee aina kun pojan huomio on muualla kuin koirassa. Katsoa saa vastaantulijaa, mutta ei pöhinöintiä tai sitä suurempaa. Suuressa koirajoukossa pärjää toistaiseksi, vieraan uroksen kanssa ei voi oikein päästää nokakkain. Remmirähjäystä ei ole esiintynyt, pelkästään pientä huohotusta ja sitäkin kitketään pois parhaillaan.

Emä
Rakas äiti!

Isä
Eivät ole tiettävästi tavanneet, mutta voi olla ettei kohtaaminen välttämättä olisi niin lämmin kuin äidillä ja pojalla.

Sisko
Rakas sisko ja yksi parhaista leikkikavereista!

Veli
Rakas veli ja yksi parhaista leikkikavereista heti kun on ensin tehty selväksi, että Riki on se johtava osapuoli, hehe ;) Tulevat siis uroksina hienosti juttuun edelleen!

Suihku/kylpy/pesu
Pesty kerran pesästä lennon jälkeen. Ei nauttinut, mutta ei pistänyt hirveästi hanttiin. Kiipesi kerran emännän syliin kun shampoot pestiin pois, jolloin emäntäkin oli läpimärkä. Kiltisti kuitenkin oli koko toimituksen ja ikään kuin alistui kohtaloonsa.

Fööni
Ei ole niitä nautinnollisimpia asioita, mutta ei kovinkaan paljon vastaan laita. Kaikesta ei ole pakko tykätä, mutta kaikkea tulee sietää ;)

Imuri
Ei ole koskaan pelännyt. Jopa nukkuu keskellä olohuonetta vaikka emäntä höylää lattiaa muutaman metrin päässä.

Ruohonleikkuri
Hassu pörinäkone, mikähän se oikein on??? Parempi pysyä hiukan etäällä seuraillen mielenkiinnolla.

Ruoka
Ei ole ruokahullu. Syö kun on nälkä ja muutoin on tarkka linjoistaan. Suurinta herkkua ovat meetvursti ja lätyt. Antaa emännän ottaa ruuan pois, vaikka se olisikin kesken. Sama pätee luihin ym. herkkuihin. Toivottavasti tähän ei tule jatkossa muutosta. Toki ruoka saisi maistua ehkä inasen paremminkin, mutta ei nykyinen tilanne huono ole. Lihomaan Tomua ei kyllä saa varsinaisella ruualla, herkuilla kylläkin :D Tykkää että ruuassa on vaihtelua. Kuiva nappula ei maistu.

Koulutus
Tykkää touhuta, jos palkka on tarpeeksi hyvää. Kuuntelee kun emäntä on se mielenkiintoisin asia ympäristössä. Toistaseksi koulutussaldossa on näyttelykurssi, verijälkikurssi, arkitoko sekä satunnaiset teemakurssit.

Näyttelyt
Ei vielä se kivoin paikka. Pärjää kyllä hälinässä, mutta kehässä itsevarmuus katoaa (saattaa johtua hyvinkin emännän jännityksestä) Kaipaa vielä harjoittelua pöydällä. Hihnassa kulku menee hienommin, mikä osaltaan tulee Tomun rauhallisesta luonteesta. Vieraan ihmisen kosketus, eli tuomareiden kopeloinnit ovat se akileen kantapää. Treeniä siis!

Kaupunkiympäristö
Pärjää loistavasti ja ei arastele yhtään. On utelias seurailemaan muiden menoa.

Eläinlääkäri
Jännä paikka, mutta hyvin on toistaiseksi mennyt rokotuskäynnit sekä hampaiden poisto. Emännä jännitys saattaa vaikuttaa asiaan...

Lääkkeet
Syö jos ne on kätketty ovelasti esim. jauhelihan sisään.

Kynsienleikkuu/punkin poisto/ym. hoitotoimenpide
Hieman aristelee tassujaan joten kynsien leikkuuta mennään edelleen herkkujen voimin. Punkit antaa nipata pois tai haravoida ne turkista. Selälleen kääntäminen ei ole miehen mielestä kivointa, varsinkaan sen jälkeen kun takajalan nivusesta poistettiin yksi punkinpunkero. Antaa katsoa hampaat.

Hihna
Ei vedä hirmuisesti kurkku koristen, mutta jonkin verran kuitenkin. Tällä hetkellä työn alla on kytkeä veto pois taktiikalla "hihna kiristyy-emäntä pysähtyy-Tomu ottaa kontaktia-meno jatkuu". Valjaissa ei juurikaan vedä. Ja nykyään on siirryttykin pääasiassa valjaslenkkeihin.

Kakka
Se täydellinen kykkypaikka on löydyttävä!!! Hätätilanteessa kelpaa huonompikin paikka paremman puutteessa. 

Harjaus
En tiedä nauttiiko, mutta ei laita hanttiin. Odottaa rauhallisesti kunnes emäntä saa projektin päätökseensä.

Yksinolo
Pärjää hienosti jopa 10 tuntia yksin. Pääasiassa taitaa nukkua. Lisäksi emäntä askartelee ajankuluksi vessapaperikääröjä, kong-lelun herkuilla sekä muita ajanvietejuttuja. Ei ole tuhonnut yksinollessaan juuri mitään.

Sisäsiisteys
Tsek!

Nukkuminen
Vanhetessaan muuttunut aamu-uniseksi. Nukkuu aamupäivät ja huhtoo illat :D

Vesi
Kiertää lätäköt, mutta laahustaa yli jos on aivan pakko eikä pysty hyppäämään yli. Ei nauti vesisadekeleistä, mutta lähtee kyllä ulos. Ei ui saati mene veteen vapaaehtoisesti. Tyypillinen kippura ;)

Kissat
Ihmettelee kummia luiruhäntiä. Omistaa yhden kissaystävän naapurista, jonka korvat on pakko pestä. On siis sinut kissojen kanssa ja mielellään kiertää ne kaukaa mikäli kissa näyttää siltä ettei nyt juuri kaipaa koirakaveria.

Muut eläimet
Jänikset ja linnut ovat oikein haluttua riistaa. Samoin kärpäset. Hevoset ovat vaan ihmettelemisen arvoisia. Muita eläimiä ei ole päässyt läheltä näkemään.

Voimakkaat äänet
Ei juuri hätkähdä. Ainoa mitä nyt on säikähtänyt hiukan niin on äkkinäiset liukastumisäänet jäällä tai soralla (emännän syy kun kompuroi) ja maatessaan lattialla korva lattiassa kiinni kallioräjähdyksen kumahdus. Mutta on näistäkin palautunut muutamassa sekunnissa. Ei ole testattu vielä laukausvarmuutta.

Uusivuosi
Ei ole kokenut kuin yhden ja senkin jo muutaman viikon iässä, joten selvinnee muutaman kuukauden päästä mitä Tomu tuumaa paukuista.

Leikki
Aina valmis touhuamaan monta tuntia. Leikkii myös jonkin verran itsenäisesti, mutta suurimmaksi osaksi kaipaa jonkun kaverin mukaan leikkiin. Lempilelu taitaa olla pallot ja kaninkarvahiiret sekä pehmolelut.

Vapaana olo
Emäntä ei ole uskaltanut ja pystynyt päästämään kovin paljon vapaaksi, joten toistaikseksi ei ole varmaa pysyykö näköpiirissä. Harvat kerrat irti ollessaan tai irti hihnan kuitenkin roikkuessa kaulassa on pysynyt suht hyvin lähettyvillä. Veljensä kanssa kerran päässyt karkaamaan turhan kauas, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy.

Juoksut
Tarkoittaa siis narttujen juoksuja. Ei ole vielä uikutellut perään, mutta saa nähdä iän karttuessa mitä tapahtuu. Aika rauhallisesti on toistaiseksi ottanut ja tyytynyt vain nuoleskelemaan pissoja, jota emäntä ei lenkillä salli. Juoksuisen nartun läsnäolo kuitenkin aiheuttaa pientä ryhdin kohotusta ja tarmokkuutta ;)

Tavarat
Kaikki siis mikä ei ole Tomun. Ei ole tuhonnut mitään isompaa. Yhden johdon, kaksi kengänpohjallista, vähän yhtä sängynjalkaa, tapettia, ikkunanpokaa, minikirjan ja muutaman vaatekappaleen on järsinyt. Voisi siis sanoa, että ihana pentu :) On siis vältytty suuremmilta ja kalleimmilta vahingoilta. Teini-ikää jatkaessa...

Tässä siis jotain mitä nyt mieleeni juolahti arkisia asioita. Näistä voisin päätellä, että aivan mahtava koira meillä perheessä asustaa :)

Persoonallinen, iloinen ja hassu tapaus, jolla on pikkusen myös omaa tahtoa ja pilkettä silmäkulmassa.

Uusi ystävä(kö?)

Heippahei, kuukausi meni että heilahti. Tai oikeastaan vähän enemmänkin viime kirjoittamisesta. Mukamas on olevinaan niin kiire ja parempaa tekemistä, että on täysi mahdottomuus kirjoittaa tänne kuulumisia. Enempiä selittelemättä voisi jotain kuukauden aikana tapahtuneesta kirjoitella nyt kun olen lomalla ja oikein keksimällä pitää keksiä tekemistä ;) Uskokaa tai älkää, mutta nautin tästä keksimällä keksimisestä!

Tomu on venähtänyt jo komeisiin ja suht. hyviin shibapojan mittoihin. Pituus on pysynyt hienosti 40,5 cm hujakoilla ja painoa on kertynyt 10,2 kg. Totesin yksi ilta kun bussissa saavuimme pojan kanssa Tampereelle ja kannoin pojan bussista henkilöauton kyytiin, jotta tassut eivät sateella kastuisi ja näin ollen kastelisi sylissä ollessaan minua, että ihan tarpeeksi jötikkä Tomu on jo sylikoiraksi. Ja yhtään pidenpää matkaa en enää poikaa kovin mielelläni kanniskelisi ellei ole pakko. Ulkomuodoltaan Tomu on omaan silmääni hyvin sopusuhtainen ja kaunis shibaksi. Turkkia ehkä saisi olla hiukan enemmän, mutta en halua noin pienestä valittaa. Ja lievähkö puruvika löytyy etuhampaista, mutta sillä ei koiran hyvinvoinnille ole merkitystä. Laitoin uuden asentokuvan Tomusta jokin aika sitten Tomun omalle sivulle tähän blogiin, joten käykää kurkkaamassa, jos ette ole sitä vielä huomanneet.

Pientä uhmaikäilyyn viittaavaa käytöstä on myös ilmennyt niin kotona kuin sen ulkopuolellakin. Jos puemme vaatteita päälle, Tomu koittaa napata hihan tai puntin suusta kiinni ja sitten kun kielletään, ei asia aina mene perille kerrasta. Eli pientä kokeilua on ilmassa, että josko sittenkin saisin nypätä puntista. Ja sängylle hypitään, vaikka olemme sen koittaneet kieltää aina kun vaan mahdollista. Ulkona taas merkkailu on lisääntynyt huomattavasti ja varsinkin silloin kun joku vieras koira on ohitettu niin äkkiääkkiääkkiä merkkaamaan ja kuopsuttamaan maata. Suurimmaksi osaksi Tomu on suhtautunut koirakoulussa käydessämme koiriin hienosti eikä ole haastanut riitaa. Koirapuistossa käydessämme ja siellä kohtaamamme koirat ovat osoittautuneet mukaviksi juoksu- ja leikkikavereiksi alkuihmettelyn jälkeen.

Nyt kesän aikana olemme yrittäneet rohkaista meidän hienohelmaa uimaan tai ainakin kahlaamaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Se vaan on niin hirmukamalapaikka kun takatassut kastuvat ja sen jälkeen ei vesi enää kiinnosta. Täytyisi tähän hommaan saada kyllä joku kaveri, joka hiukan rohkaisisi menemään veteen. Noh, Tomulla on tapana epäröidä ja miettiä sen monta kymmentä kertaa ennen kuin toimii, heh.

Keppi kiinnostaa niin kauan kunnes takajalat kastuu :)
Tämä ei ole paras paikka uimiseen ja siihen rohkaisuun ja rohkaisua on
tehtykin vain hiekkarannoilla/veneenlaskupaikoilla.

Olemme pojan kanssa ehtineet avata myös näyttely"uran" viime viikonloppuna Tampereella järjestetyssä mätsärissä. Tomulle koirapaljous ja ihmishälinä ei ole uusi asia ollenkaan, mutta jostain syystä kun kehään mentiin niin iski pupu pöksyyn. Tottakai eka kerta on aina jännä paikka. Mutta eniten itseäni kismittää Tomun puolesta se, että kehämme näyttelypöytä oli asetettu huolimattomasti ja se heilui kuin heinämies pellolla!!! Varmasti monellekin koirakolle mätsärit ovat se ensimmäinen paikka harjoitella näyttelyssä käyntiä niin olisi aivan mahtavaa jos näinkin pieniin asioihin kuten pöytään kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Tomulle pöytä ja vieraan ihmisen kosketukset ovat muutenkin jännä paikka, saatika sitten että se vielä huojuu. Sivusta seuranneet sanoivat, että yksi pöydän jaloista oli sentin kaksi ilmassa kun olin Tomun laittanut pöydälle. Että kun suututtaa! Eihän se tottakai juuri heilu kevyillä kääpiöroduilla, mutta kyllä meidän kymmenkilonen sai jo pelkällä painollaan pöydän heilumaan ja kun sitten vielä toinen tärisee jännityksestä niin pöytähän alkaa heilua kahta kauheammin. Hienosti Tomu kuitenkin antoi tutkia itsensä tilanteeseen nähden hyvin. Hampaat erityisesti meni hienosti eikä poika rimpuillut tai laittanut rodeoksi. Edistystä jo sekin siitä mitä muutama kuukausi sitten kirjoittelin meidän näyttelykurssista. Pöydän jälkeen Tomu tietysti halusi kehästä pois, mutta osan aikaa myös ravasi hienosti. Sijoitusta ei saatu, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Päivän päätteeksi nostimme Tomun vielä pöydälle tyhjässä kehässä rauhoittumaan, jotta pöydältä ei tultais aina paniikissa alas vaan vasta sitten kun olo on rauhallinen. Ja tottakai pöydällä saa aina herkkua ;)

Niitä parhaimpia hetkiä näyttelyssä

Jotta tästä pöytäjännityksestä päästäisiin hamassa tulevaisuudessa pois, hankimme yhdessä tuumin kasvattajan kanssa näyttelypöydän, jotta voimme treenata tätä jakkaralla jäkittämistä muuallakin kuin vain ja ainoastaan näyttelyissä tai teeskentelemällä ruoka- tai työpöydän kanssa näyttelypöytää. Treenit aloitettiin eilen ja ainakin näin kotioloissa homma toimii hienosti. Kinkun palan kun laitan pöydän päälle niin Tomu oikein loikkaa mun syliin, että NOSTANYTJOMÄHALUUNSENKINKUNNYT!!! :) Oikeastaan seuraava vaihe olisikin kärrätä tämä pöytä jonnekin ulos (onneksi siinä on pyörät ja vetokahva), jotta saitaisiin vähän häiriötekijöitä mukaan. Myös Erja on meitä auttanut ja tulee auttamaan ensitorstaina tämän näyttelypöytä- ja käsittelyharjoituksen kanssa. On kiva kun on joku hieman kokeneempi ihminen mukana treenissä :) Saa itse esimerkkiä siitä kuinka homma pitää tehdä ja mitäs sitten, jos tulee jotain hämminkiä. Kiitos Erjalle jo nyt avusta! Kyllä pojasta saadaan vielä hieno pöydällä seisoja kun vaan kokemuksia saadaan tarpeeksi paljon alle ja pöydästä kiva kaveri pojalle.

Uusi ystäväkö?

Tomu on kuitenkin osoittanut, että tilanteeseen kuin tilanteeseen hän pystyy muutaman hankalamman kerran jälkeen sopeutumaan. Bussissa matkaaminen sujuu jo hienosti vaikka alku oksenneltiin ja täristiin jännityksestä. Automatkailu menee myös pahoinvoinnitta. Ja liikenteessä kulkeminen, esim. suurien risteyksien poikki oli kauhistus, mutta nyt poika on jo kuin kala vedessä. Syynä on varmasti se että asiat ovat muuttuneet arkiksiksi eli törmäämme näihin asioihin harva se päivä. Eli kun saamme pöytähommistakin arkiasian niin homman pitäisi sujua.

Veneessä...

 ...ja bussissa. Hienostihan se sujuu :)

Tässä nyt kun on pojan edesottamuksia seuraillut melkein puoli vuotta niin välillä on itketty ja välillä taas naurettu. Silloin keväällä taisin kirjoittaa tai ainakin mielessäni olin ajatellut, että olisi hienoa saada tutustua shiban luonteeseen niin Tomu on tehnyt sen kyllä oikein hyvin. Sanoisin näin, että Tomu on oikein hyvä esimerkki siitä millainen shiban luonne alkukantaisuudessaan on. Shiba siis isolla S:llä. Voipi olla, että poika on keskimääräistä ennakkoluuloisempi kuin monet muut kaltaisensa mutta muutoin löytyy metsästysviettiä, uteliaisuutta, tarkkaavaisuutta, nopeutta ja lähimmille ihmisille uskollisuutta. Tomusta ei ole selälleen heittäytyjäksi jokasen vastaantulijan eteen rapsuttakaa-ilmeellä vaan mieluummin väistää kohti mennessään ja nuuhkii ilmaa ja ottaa muutaman askeleen ohikulkijoiden perään osoittaen kuitenkin ujon uteliasta luonnetta. Kasvotusten poika ei siis halua kohdata oikein ketään tai tekee sen erittäin varoen ja pienikin epävarma liike niin Tomu säpsähtää taaksepäin tai perääntyy. Herkut toki kelpaavat ja siihen olen pyrkinytkin että vierailta saa nameja. Ollaan toki tässäkin menty eteenpäin ja Tomu on huomattavasti rohkeampi tekemään tuttavuutta vieraiden kanssa. Mielenkiintoista on seurata missä ollaan menossa puolen vuoden päästä. Täytyykin silloin muistaa kirjoittaa tilannekatsaus kun vuosi tulee ikää pojalla täyteen :) Kaikessa mahdollisessa olen pojan pitänyt mukanani ja tulen pitämään, jotta rohkeus lisääntyy. Vappuparaatit, venereissut, sukulaisilla vierailut, eläinkaupassa käynnit, näyttelyt ym. koiratapahtumat, oman harrastuksen tapahtumat kuten beach volley -turneet ja Rauman kaupungin keskustassa kävelyt kuuluvat tähän operaatioon SosiaalistusRohkaistus takuulla tulevaisuudessakin kaikkien koirakoulujen lisäksi mitä tulemme käymään.

Kaikessa mukana ;)

Seuraava kirjoitus on sitten ikään kuin välikevennys. Mutta siitä sitten hiukan myöhemmin, tottakai kuvien kera ;)

Näyttelyn täyteinen viikonloppu

Ihana mikä viikonloppu takana. Perjantai-iltana käytiin Tomun kanssa viimeisissä näyttelytreeneissä ja kivaa oli. Poika on ruvennut selvästi huomaamaan, että nyt tapahtuu jotain kivaa ja erikoista kun pistän lenkkarit jalkaan. Käytän Tomun yleensä lyhkäisellä pissalenkillä ennen kuin lähdemme ajamaan kohti treenipaikkaa, mutta nyt Tomu alkaa vetämään autolle päin heti kun ovesta ulos pääsee :) Ai että sitä innostusta kun auton ovi vihdoin avataan ja saa hypätä kyytiin. Tomu näyttää nauttivan siitä, että mennään paikkaan, jossa on paljon koiria ja tekemistä. Toiminnan miehiä ;)

Sama autoinnostus oli yllä myös viikonloppuna kun kävimme Rauma Showssa Mikan ja Tomun kanssa turisteina. Lauantaina oli shibojen vuoro esiintyä, joten sen näkeminen oli pojan sosiaalistamisen ja totuttamisen lisäksi tavoitteena. Harmi, että kehään oli ilmoittautunut vain neljä shibaa. Mieluusti olisi pitempäänkin katsonut kippuroiden menoa. Muutoin kuljeskelimme aluetta ympäri, välillä laitoimme Tomun kevythäkkiin huilaamaan vilskeeltä ja taas välillä menimme hieman syrjemmälle suurimmasta hälinästä ettei poika parka stressaantuisi liikaa. Komeasti meni niin lauantaina ja sunnuntainakin. Pojan häntä pysyi terhakkaasti kippuralla ja vain ahtaimmat paikat saivat pikkusen väistöliikkeitä aikaan. Rohkea ja utelias tapaus :) Ja eiköhän se luottamus vieraisiin ihmisiinkin vielä synny kun annetaan paljon samantapaisia kokemuksia alle ja ajan tehdä tehtävänsä. Kärsivällisyys on tässä hommassa varmaankin se tärkein ominaisuus mitä emännältä ja isännältä vaaditaan. Itsekin tykkään tuosta näyttelyhulinasta, ainakin silloin kun ulkonäyttelyssä kelit on suotuisat. Lauantaina nimittäin satoi ja tihutti vettä melkein koko näyttelypäivän. Vielä kylmä tuuli siihen päälle niin ei kiva, ei yhtään. Onneksi shibat ovat suht. sään kestäviä ;) omistajilla olikin haastavampaa, heh. Sunnuntaina paistoi sitten aurinko. Onneksi, sillä päivän arvosteltavissa roduissa oli mm. kiinanharjakoiraa ja muita niukkaturkkisia rotuja. Halusin viedä Tomun uudelleen myös sunnuntaina paikan päälle ihmettelemään ja katsoa oliko lauantailta jäänyt jännitystä moisesta hälinästä. Pyh ja Pah tuhahtaisi Tomu varmasti tuossa lattialla jos tietäisi mitä nyt kirjoitan. Poika ei ollut moksiskaan edellispäivästä ja jopa kulki rohkeammin mukanamme. Suuren suuret rodut saivat vielä pienen aristusvaihteen päälle. Mutta mietippä omalle kohdallesi puolen metrin päässä jököttäisi Irlanninsusikoirauros (rauhallinen kuin mikä) ja itse olisit pikkuruinen shiba, joka ei ole moista ilmestystä koskaan nähnytkään. Ihan siis ymmärrettävää. Mutta näistä sitä kokemusta kartutetaan. Hieno viikonloppu siis tämän osalta takana ja mitä olisikaan näyttelyissä käyminen ilman pientä shoppailua. Mukaan tarttui Dogsterin harmaa puolikuristava nahkapanta, johon oli ommeltu hieno hopeanhohtoinen koristenauha. Varoiksi otin pannan kasvunvaralla kun tuntuu, että poika kasvaa silmissä ja että pantaa voisi käyttää enemmänkin kuin pelkät kuukauden päivät.

Muutoin viikonloppu meni päiväunia ottaen ja autonrenkaatkin tuli vaihdettua. Mitä sitä nyt sisällä istumaan kun kevät aurinko lämmittää ulkona niin mukavasti. Ensiviikolla on luvassa taas kaikkea kivaa, uutta ja jännää. Aloitamme Tokokokeilun Tomun kanssa tiistaina RKS:n vetämässä penturyhmässä eli Taso 0:n suoritus alkaa. Loppuviikosta lähden Tomun kanssa varmaankin keskiviikkoiltana Kangasalle vanhempieni tykö viikonlopuksi ja torstaina lähdetään yhteislenkille muiden tamperelaisshibojen kanssa. Toivottavasti tokon toinen kurssikerta ei satu samaan aikaan kun ollaan Kangasalla. Noh, sit vaan täytyy opetella itsekseen kotona, kun en halua enää siirtää Kangasalle menoakaan.

Kotikuulumisia

Reissujen jälkeen on mukava palata taas hetkeksi aloilleen. Tomulle se ei kuitenkaan tiennyt kaikkein kivoimpia juttuja. Nimittäin matolääkitystä ja rokotusajan varaamista. Kävimme lääkitystä varten tutustumiskäynnillä ja punnituksessa eläinlääkärissä Rauman vanhassa kaupungissa Knowhaussa :) ihanan tunnelmallinen eläinlääkäripaikka. Vanhassa puisessa talossa ja sisätilatkin sisustettu sen mukaan. Tomu painoi meille tullessaan noin 2,3 kg ja nyt vaaka näytti tasan 4 kg. Hyvin on poika kasvanut kun 11 vko tulee juuri täyteen. Rokotukseen päästään ensiviikon torstaina heti aamusta. Täytyy muistaa varata paljon herkkua mukaan :)

Matolääkkeen anto sujui joten kuten lihapullan avulla. Urhoollisesti poika kaiken söi vaikka ei se lihapulla enää niin hyvältä maistunutkaan. Mutta pääasia on että lääkkeet meni alas :)

Muutoin ollaan vaan oltu tässä pihapiirissä ja pikku hiljaa käyty uusilla ja pidemmillä lenkkireiteillä. Pahimmilta tuhoiltakin ollaan toistaiseksi vältytty. Mitä nyt muutamaan otteeseen olen pojan yllättänyt runkopatjan kulmaa tai jalkaa näykkimässä. Rappukäytävän meteleitä ja etenkin postinkantajaa haukutaan edelleen. Tänään harjoittelin Tomun kanssa postiluukkua renkkaamalla ja herkkua antamalla positiivisen mielikuvan tulemista kyseisestä äänestä. Tää tarvii kuitenkin useampia toistoja, joten uskon että vielä huomennakin postinjakaja saa raikuvan tervehdyksen meiltä :D

Mutta nyt ulkoilemaan ennen illan viimeistä ruokahetkeä. Kirjoittelemisiin!