Kesää kohti

Heipsis taas,

voi kun on ollut vauhdikas tää kevät. Ollaan ehditty Tomun kanssa käydä näyttelyissä, rally-toko-kurssilla, agilityä harrastamassa shibatreeneissä Mynämäellä ja ihan kotona pientä treenailua esimerkiksi kosketusalustan kanssa. Tällä hetkellä odotamme, tai no en tiedä Tomusta mutta itse odotan innolla, sillä ilmoittauduin alustavasti mölliagikurssille Rauman Vauhtitassuihin samalla liittyen yhdistyksen jäseneksi. Varmaan muutaman viikon sisään tulee tieto mahdutaanko kurssille mukaan. Ja mikä parasta, harjoituskenttä on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja laji on Tomun suosikkeja :) pitäkää peukkuja! Sain jo sähköpostissa viestejä muutamista epävirallisista agikisoista ja itseasiassa jopa harkitsin lähteväni Tomun kanssa kokeilemaan toiseen niistä. Pahaksi onneksi emme kuitenkaan muiden menojen takia näihin pääse. Mutta katsotaan vaikka kurssin jälkeen josko löytyisi jokin sopiva kisapäivä, jolloin päästäisiin kokeilemaan oikeesti kisaamista. Tähän asti kun ollaan menty ihan harrastuspohjalla. Tomussa kuitenkin ois potentiaalia agilityyn, jos itse vaan onnistun oppimaan ohjauksen ja ylläpitämään pojan motivaatiota :)

No sitten, tuossa helmi-maaliskuun aikoihin olimme taas rally-tokokurssilla Turussa, missäs muuallakaan kuin Tuijan koirakoulussa. Harmittaa tosissaan, että Tuijan koirakoulu on niin kaukana. Muutoin taitaisimme olla Tomun kanssa vakiasiakkaita. Nostan hattua kouluttajille, jotka ymmärtävät shiban päälle ;) Mutta itse kurssista. Kurssilla on joka kerta yksi rallytokorata, joka suoritetaan kahteen kertaan tunnin aikana. Kummallakin kerralla ohjaaja seuraa koirakon tekemistä ja antaa ohjeita seuraaviin kertoihin. Tomun kanssa sujui kyllä kokonaisuutena kurssi hienosti! Muutama kerta pojalla oli ajatukset vähän muualla, mutta suurimmaksi osaksi hienoa työtä Tomulta. Viimeinen kurssikerta pitää kuitenkin mainita erikseen. Aiemmat kurssit ja treenikerrat ollaan aina menty hihnan kanssa radat lävite. Pelkona kun on 5 euron merkkausmaksu, eli jos Tomu keksiikin lorottaa seinille tai kokolattiamatolle (halli on täynnä hajuja ja mahdollisia pentukoirien pissahajuja). Ja toinen syy hihnan käyttöön on tietysti se, että eka luokka rallytokossa suoritetaan hihnan kanssa. Mutta nyt viimeisellä kerralla päätin rohkaistua ja katsoa mitä tulee jos mennään ilman moista. Ja mun ihmetys oli suuri, Tomu oli vielä enempi mukana ja motivoituneempi kuin hihnassa tehdessään rataa. Aivan mahtavaa! Suurin palkinto koko kurssista ^^ <3 ja kun muistan ne aivan ekat rallytokokurssit kun nyin Tomun päätä ylös lattiasta ja hajuista jatkuvasti. Voisinkin siis sanoa kaikille teille siellä, jotka tuskailette shiban harrastamisen ja motivoinnin kanssa: älkää luovuttako. Jos joku kurssi tai kurssikerrat menee penkin alle niin so what. Sinnikkyys palkitaan :)

Mun rally(toko)kuski :)

Mutta nyt siis odotellaan agikurssille pääsyä ja tehdään kotona pieniä temppujuttuja, mm. kosketusalustalla pyörimistä, tassun antoa jalkapöydän päälle sekä takajaloilla seisten pyörähtämistä ympäri.

Viime kuukaudet olen myös ihmetellyt Tomun tassujen nirhemistä. Ei siis polkuanturoista vaan etutassujen ranteiden päältä sekä oikean takajalan polvesta (alhaalla on kuva Tomusta Vesilahden ryhmiksessä ja kuvassa näkyy takajalan nirhetty alue). Ensin nirhentä näkyi vain toisessa etutassussa, seuraavaksi näkyi toisessakin etutassussa ja lopulta samat jäljet siirtyivät takajalkaan. Mietin, että voisiko se olla mahdollista allergiaa vai voisko sen aiheuttaa jokin stressi tai tekemisen puute. Yritin tehdä Tomun kanssa joka ilta normaalia enemmän aktiviteettejä ja pidentää lenkkejä mutta ne eivät ottaneet tehotakseeen. Eläinlääkärissä asioidessamme DNA-näytteenoton merkeissä lääkäri katsoi myös nirhettyjä alueita, mutta ei myöskään osannut sanoa tarkkaan mikä olisi syynä. Arveli joko nivelvaivoja tai sitten stressistä johtuvaa sijaistoimintoa. Saimme lääkäriltä kaksi purkkia Zylkenen -ravintolisäkapseleita, jotka voisivat auttaa mikäli vaiva johtuu stressistä. Samaan aikaan kun aloitimme kuurin tajusin, että nyt täytyy lisätä puruluiden määrää, jotta hampaiden käytön saisi ohjattua niihin. Ja kas, puruluiden lisäämisen jälkeen karvat ovat saaneet kasvaa rauhassa takaisin. Silloin joskus nuorempana kun Tomu nirsosi toden teolla ruokansa kanssa niin otin Tomun muut syötävät herkut ja puruluut minimiin, jottei niillä vatsaansa täyttäisi. Monesti kun kävi niin, että kun annoin kupillisen ruokaa tuttuun aikaan nenän eteen niin poika marssi olkkariin tuhahdettuaan ruokakupille ja rupesi syömään puruluitaan. Noh, nyt tuli sitten tajuttua etten ollut älynnyt lisätä puruluita kun pahimmat nirsoilut ovat ohitse. Toivon, että tällä ahaa-elämyksellä myös nuo nirheämisvaivat pysyisivät poissa.

Tomu on myös saanut uusia ystäviä tästä naapurista ja hiukan kauempaa. Raumalle muuttanut Yara-shibatyttö ja naapurimme Mimmi-sheltti ovat heistä uusimmat. Eilen tehtiin tuttavuutta myös 5 kk ikäiseen kultainennoutaja-uroskoiraan. Hiukan varauksella mietin kuinka Tomu reagoi tähän nuoreenmieheen, mutta ei tullut pörinää. Lähinnä Tomusta huomasi että mietti päänsä puhki, että mitä mallia tämä koira on. Vissiinkään ei ihan vielä urokselle tuoksahtanut. Vieraita uroksia emme nokakkain enää tervehdi, sillä jonkin verran tuota isotteluhalua kuitenkin löytyy. Onneksi ei kuitenkaan remmiräyhää eikä tarpeetonta haastamista ole. Jos esimerkiksi juttelemme naapurimme kanssa (hänellä kaksi uros koiraa) niin pojat ottavat tilanteen tyynesti sen kummemmin välittämättä toisistaan :) Ollaan me myös vanhoja tuttuja nähty, mm. Ilo on edelleen Tomun hyvä kaveri vaikkei uskoi kun molemmat ovat poikia.

Vanhat tutut kaverit, pojat Ilo (Seon Duudson) ja Tomu :) juttuun tulevat edelleen!

Ja tässä Tomun uusi tuttavuus, pieni Yara-neiti (Blackroyal's Fable).
Tomun ilme kertoo kaiken :D

Uroskoirista puheenollen, meille sattui ikävä tilanne viime viikolla. Suomenlapinkoirauros oli kevyenliikenteenväylän vieressä olevan talon pihassa vapaana ollessamme lenkillä ohittamassa tätä taloa. Tomu huomasi uroksen joka vaani tätä kohti. Ennen kuin ehdin kiskaista Tomun pois tilanteesta niin rähähti. Lappariuros puri Tomua selästä ja Tomu yritti päästä tilanteesta pois. Onneksi koiran emäntä tuli apuun nopeasti ja ennen kuin itse pääsin ottamaan poikia nutuista kiinni. Tilanne oli ohi nopeasti, mutta Tomu näytti kyllä tyrmistyneeltä ja hiukan pelokkaalta hetken tilanteen jälkeen. Onneksi mitään ei sattunut sen pahemmin, taisi vain itsetunnolle tulla kolaus kummallekin pojista. Päätin, etten sen koommin noteeraa tapausta. Katsoin vain, että Tomusta ei tullut neulatyynyä eikä arista mitään niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Toki olisihan sitä voinut koiran vapaanapidosta huomauttaa (vilkas tie kevyenliikenteenväylän vieressä), mutta ehkä se olisi vain pahentanut Tomunkin oloa. Näin jälkeenpäin ei lenkeillä ja muiden koirien kohtaamisissa ole ollut poikkeavaa käytöstä, joten eipä Tomu sitä hyökkäystä liian vakavasti onneksi ottanut. Täytyy kyllä nostaa pojalle sinänsä hattua, sillä nyt kun tarkkaan lasken niin Tomu on joutunut vieraan koiran hyökkäyksen kohteeksi 4-5 kertaa elämänsä aikana. On pojalla siis jossain määrin rohkeuttakin oltava kun ei ole näistä kerroista ottanut liiaksi itseensä. Mutta toki olisivat saaneet jäädä kyllä tapahtumattakin. Mutta tekeville sattuu :/

Ensiviikonloppuan onkin sitten taas näyttelyt meillä. Rauman KR-näyttelyyn on ilmoittautunut 7 shibaa. Ainakin uroksia tiedän olevan tulossa Tomun lisäksi neljä. Kova kisa siis tulossa :) Tomulla oli juuri karvanlähtö, joka on nyt ohitsepäin menossa, mutta jos tuomari toivoo turkkia niin sitä meillä ei kyllä ole ainakaan liiaksi. Noh katsotaan mitä tulee. Tuntuu, että Tomun hampaatkin tai lähinnä purenta on ollut tuomareille kynnyskysymys. Ja ymmärrän hyvin. Jostain syystä, ehkä kasvamisen lomassa, purennan "suoruus" tai "leikkaavuus" on hiukan huonompi kuin ennen. Muutama hammas on yläkulmureiden välissä taempana kuin alakulmureiden välissä olevat hampaat. Harmi sinänsä, mutta onneksi ei tämä ei vaikuta edelleenkään pojan elämänlaatuun. Siispä katsomme mitä tulevan pitää ja mitä tuomarit jatkossa sanoo.

Koira ja koiran karvat :D

Viimeksi olimme Vesilahden ryhmänäyttelyssä kehässä tuomari Perttu Ståhlbergin arvosteltavana. Kehässä meni hienosti ja Tomu meni suht mallikkaasti. Pikkasen kun sais semmosta intoa ja ryhtiä vielä mukaan niin sit ois asiat kohdallaan. Ståhlberg oli erittäin mukava ja kauniisti koiraa käsittelevä tuomari. Menisin siis hänelle uusiksi ellei olisi Tomun kohdalla ollut niin tarkka purennan suhteen. Varmaankin sitten joskus jos talossa asuu Tomun lisäksi toinen shiba. Mutta arvostelu oli kuitenkin hyvä:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, maskuliininen pää ja hyvä ilme, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja runko, purenta ei aivan täydellinen, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä, hyvä urajiro, liikkuu hyvällä askelpituudella, esitetään hyvin."

Eli saimme ERIn, mutta SA jäi purennan ja karvanlähdön päähän. Kokonaisuutena kuitenkin kiva reissu :)

Vesilahden RN 18.4.2014 ERI AVK1

Ilmoitin Tomun myös elokuussa järjestettävään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyyn :) emme odottele näyttelystä liikoja vaan pääasiassa lähdetään osallistumisen ilosta mukaan. Paikalla varmasti on ehkä suurin määrä shiboja samassa näyttelyssä kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt. No ei välttämättä, mutta mahdollista se on. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä osaksi jotain noinkin suurta tapahtumaa. Kennelliitto jopa uskoo vahvasti siihen, että Suomen MV:ssä tehdään osallistujamääräennätys mikäki ilmoittautuminen jatkuu samaa tahtia :) tällä hetkellä mukana on jo 12 000 koiraa. Kannattaa siis lähteä ilman muuta mukaan joko turistiksi tai oman koiran kanssa!

Kesällä on luvassa taas saaristossa kesäloman (lyhyen sellaisen) viettoa, Tomun luonnetestiä sekä Porin KV-näyttely. Lisäksi koitetaan päästä isoihin shibatapaamisiin Helsinkiin ja Tampereelle sekä tottakai Shiba yhdistyksen kesäpäiville. Eli kaikenkaikkiaan mukava kesä tulossa koiraympyröissä. Kirjoittelemisiin!

Tokorallia

Uusi päivitys rallytokoharrastuksestamme. Joko kyllästytte? ;) Lähestulkoon olen nyt kolme juttua papattanut aiheesta. Hupsista :)

Pitää todellakin paikkansa se mitä raumalainen koirakouluttaja sanoi yhdellä kurssikerralla kun oltiin Tomun kanssa: "Koira on välineurheilija." Sepä se. Kun pakkaan koulutusvyön, matkajuomakupin ja vesipullon sekä namit vaaleanpunaiseen (voi kuinka miehekästä!!!) kangaskassiin sekä laitan Tomulle tietyn pannan kaulaan ja hihnan mukaan niin, johan rupee oleen pojassa vauhtia :D Varsinkin tuo kangaskassi on se, joka tarkoitta Tomulle kahta asiaa. Joko "KOIRAPUISTOON!" (Otan kesäisin mukaan vesikupin ja juomapullon jos mentiin esim. veljeksien kesken sinne riehumaan) tai "KOIRAKOULUUN! MUITA KOIRIA!" (Niin kuin äsken kuvailin niin suoritan edellämainitun pakkaamisrituaalin ennen kuin lähdemme ajelemaan hallille Turkuun).

Tällä kolmannella aloittelijoiden rally-toko -kurssikerralla lisättiin taas hieman vaikeustasoa lisää, mm. vasenta täyskäännöstä (=saksalainen käännös), sivulle menosta ilman istumista jatkamalla eteenpäin seuraavalle rastille sekä lisäämällä radan pituutta. Mutta ennen kun aloitettiin itse harjoitukset, kouluttaja ilmoitti, että heti tämän kurssin päätyttyä alkaa jatkokurssi rally-tokosta ja siellä olisi nelisen paikkaa vapaana. Jei! Mehän saimme paikan kurssille, joten ralliharrastuksemme jatkuu tämän kurssin jälkeen ALO-AVO-kurssilla. Hmm, pitäisiköhän sitä kenties kesällä ilmoittautua, jonnekin kisoihin katsomaan kuinka se sujuisi :D Noh katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Voi kuinka mahtavaa ja ennen kaikkea kivaa oli taas harjoitella uusia liikkeitä. Tomu on aika hyvin motivoitunut (pojaksi, jota niin houkuttelisi ne miljoonat erilaiset hajut lattiassa ja muualla hallissa) tekemään liikkeitä. "Mennään!" Ja Tomu tietää, että nyt tehdään jotain emännän kanssa :) Aika mahtavaa! Huomattavasti ollaan menty parempaan suuntaan siinä, että Tomu jaksaa keskittyä minuun. Okei, ei tämä nyt tosiaan vielä täydellisesti mene ja joskus Tomu jää liian taakse köpöttämään ja joskus taas kulkee liian kaukana minusta, mutta nämä jutut varmasti hioutuvat aikaa myöten ja treenauksen lomassa.

Tuo saksalainen täyskäännös kuulosti selitettynä todella vaikealta ja sekavalta, mutta ohjaajan demonstroidessa liikkeen, ei se ollutkaan niin paha kuin luulin. Tosin tuolla pitäisi varmaan keksiä jokin muu käsky sana kuin "Kierrä", sillä käytän sitä jo Tomulla siinä kohtaa kun pojan pitäisi kiertää minut (en itse liiku) oikealta puolelta tullen vasemmalle puolelleni istumaan. Täytyypi kehitellä. Mutta siis ekat kerrat kun kokeiltiin niin hienosti sujui :)

Tunnin lopuksi otimme sitä mainitsemaani lisähaastetta radan pituuteen, jossa oli (en laskenut) noin seitsemän eri liikettä. Pujottelua, eteenmenoa, 270 asteen käännös oikealle, nopea vauhti (koirakko juoksee/liikkuu normaalia vauhtia nopeammin). Yllätyin kuinka hyvin Tomu keskittyi koko radan. Vau! Itse sähläsin viimeisellä pujottelu-rastilla innokkaana  ja Tomu siis meinasi mennä kartion väärältä puolelta. Mutta se olin mun moka ja osittain kartiot olivat myös liian lähekkäin. Mutta sanotaanko kouluarvosanana omaan silmään ja meidän tasoon nähde 8+ suoritus ;)

Kotiläksyksi saatiin harjoiteltavaksi hidas vauhti, normaali vauhti ja kova vauhti. Ja vanhoja kotiläksyjä tottakai pitää vahvistaa ja kerrata. Näillä siis jatkamme kotioloissa ja lenkeillä. Ensisunnuntaina on taas jännä paikka: Turun Top Dog Show -koiranäyttely. Toivottavasti saisin oman jännityksen minimiin ja pitäisimme hauskaa siellä kehässä :) Silloin myös suoritus on parempi kuin tiukkapipoisena tärisemässä. Tästä sitten kuulumisia sunnuntaipäivän jälkeen.

Rallia ja rallytokoa

Taas ajeltiin Tomun kanssa kohti Turkua keskiviikkoiltapäivänä rally-tokokurssille. Lähdinpä taas aika viimetippaan liikkeelle, muutamia autoja tuli matkalla ohiteltua ja Tomuhan kertoi moisesta mielipiteensä perillä oksentamalla :( Tyhmä emäntä! Enskerralla lähden niin hyvissä ajoin ettei toisen tarvitse tulla matkapahoinvoivaksi. Harvemmin kun enää Tomu on pahoinvoinut autossa.

Ajattelin, että siinä meni sitten maahan meidän parhaat draivit tältä kerralta. Mutta eipäs mennytkään! Tomu oli edelleen innokkaana kuono maassa, mutta nyt otin asenteen että maatahan ei haistella siellä missä treenataan. Kiitos Jaana tsemppauksesta ja vinkeistä :) Homma alkoi sujua paljon paremmin ja liikkeitä tehdessä keskittyminen oli edelliskertaan huomattavasti paljon parempaa. Hyvä me! Ja hyvä Tomu! Tottakai poika vinkui välillä suuntaan taikka toiseen, mutta palkkasin aina kun huomio kiinnittyi meikäläiseen. Kyllä ne nakit maistuivat. Nyt oli todella hauskaa itellänikin, vaikkei täydellisiä vielä pitkään aikaan ollakaan. Paras kiitos on kuitenkin se, että toinen jaksaa ottaa kontaktia ja että tehdään yhdessä näitä juttuja pitäen hauskaa :) Emäntä on edelleen joidenkin kylttien kanssa hukassa, mutta eiköhän se tästä. Kun tiedän itse mitä tehdä niin eiköhän se Tomukin osaa hommat hienosti.

Kotiin opeteltavaksi tuli pitää koira joko istumassa tai maassa makaamassa ja itse kiertäen koira sillä välin. Tässä on harjoitusta kerrakseen. Ja edelliskerralla läksyksi tulleita juttuja tottakai tarvii harjoitella näiden lisäksi. Itseäni ihan nauratti kun kotona purin treenitaskuvyön, jossa oli yli puolet nakinpaloista vielä jäljellä. Noh eipä ainakaan namit kesken loppuneet ja hyvällä omalla tunnolla sai poikaa palkata. Innolla tästä siis eteenpäin ja kurssia jatkamaan. Vielä on kaksi kertaa jäljellä kahden viikon sisään. Kurssin jälkeen täytyy harkita jatkaisiko uudella kurssilla tai sitten kenties ilmoittautuisi vakiryhmään ;) Noh, katsotaan sitä sitten. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!

Voihan murkku!

Aloitimme eilen keskiviikkona Tomun kanssa rally-tokon treenauksen Turussa Tuijan koirakoulussa. Ehdin tutustua Tomun kanssa tähän lajiin jo aiemmin shibatreeneissä Mynämäellä, mutta sanotaanko näin että ihan ummikkoina kurssille kuitenkin mentiin. Laji on mielestäni hauska kun siinä tullaan tekemään monenlaisia juttuja, kuten pyörähdyksiä, keppien pujottelua sekä tietenkin tokoliikkeitä. Lajihan on yhdistelmä tokosta, agilitystä ja koiratanssista.

Meidän ensimmäinen kerta ei menny niin kuin strömsöössä :( Eihän sen pidäkään mennä, mutta Tomun keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi minussa ja nameissa/kaninkarvalelussa. Namit piti olla niitä mistä Tomu on aina innostunut ja kaninkarva saa pojan heti vireeseen, mutta ei tänään. Noin viisi minuuttia Tomu jaksoi tehdä kunnolla itse rally-tokoliikkeitä ja osaksi jaksoi tehdä muita istu, maahan, katso käskyjä kun odoteltiin radalle vuoroamme. Muutoin noin 50 minuuttia tunnin rally-tokoilusta pojan kuono oli maassa tai muihin koiriin päin. *huokaus*

Tässä nyt yritin parin tutun kanssa spekuloida, että miten sais pojan paremmin huomioimaan emäntäänsä ja nauttimaan yhdessä tekemisestä. Osaksi pojan murkkuikä vaikuttaa asiaan ja toiseksi puoleksi se, kuinka itse teen asiat. Päätettiin ruveta toiminaan siten, että annan Tomulle huomiotani vain silloin kun on aikuisten oikeesti asiaa tai tarkoitus on leikkiä/treenata. Ja tottakai yrittää saada siihen harjoitteluun hauskuutta lisää mukaan :) Sanokaa ihmeessä te viisaammat vinkkejä millä luonteeltaan rauhallisen ja hiukan murkkuikäisen, pilke silmäkulmassa olevan shibapojan kanssa saataisiin yhteistyö sujumaan entistä paremmin. Millaisia konsteja kannattaa arjessa käyttää ja mitä silloin kun astutaan treenihalliin.

Ensimmäiseltä kerralta saimme kotiläksyksi harjoitella koiran eteen istumaan ohjaamista ja takaa takaisin sivulle kiertämistä. Ollaan tänään pari kolme kertaa otettu lyhyitä harjoituksia näiden parissa vaihdellen namia ja paikkaa. Suht hyvin oikeastaan homma sujui eiliseen verrattuna, mutta kotona Tomu jaksaakin keskittyä paljon paremmin. Pitäisi varmaan lähteä ulos treenaamaan seuraavaksi, jolloin altistaisin hiljalleen poikaa häiriötekijöille.

Huomenna onkin luvassa huisin hauska päivä :) Aamusta mennään moikkaamaan Tomun uutta kaveria Siru-shibaa Ylöjärvelle, jolloin kaksikko saa riehua vapaammin ja ilman hihnoja. Siru ja Tomu tapasivat yhteislenkillä viimeviikolla Tampereella ja kaksikolla tuntui sujuvan yhteisleikki. Niin kuin edellisestä kirjoituksestani ja kuvista voitte päätellä. Huomenna siis kaksikko pääsee taas vauhtiin. Iltapäivällä tapaamme jälleen Mirvan ja Saimin lenkkeilyn ja rallytokotreenailun merkeissä. Kaksin tai ryhmässä on mielestäni paljon kivempi harjoitella kuin yksin :) Nimimerkillä Joukkuepelaaja.

Mutta en lannistu, EN VARMANA! Shibat eivät ole siitä helpoimmasta päästä kouluttaa ja sen tiesin tätä rotua harkitessani. Ei muuta kuin härkää sarvista ja shibaa hihnasta :) Huomenna pidetään hauskaa niin treenaillen kuin leikkien. Kuulumisiin!