Treeniä luvassa

Hiphurraa, tänään sain mailia, että mahdumme mukaan Rauman Vauhtitassujen järjestemälle mölliagikurssille. Kurssi alkaa kesäkuussa, on tauolla heinäkuun ja jatkuu taas elokuussa. Yhteensä kurssi kestää kahdeksan kertaa. Tämä heinäkuun tauko on varmasti Tomulle hyvä, jotta voi hengähtää ja tehdä ajatusharjoituksia. Lisäksi meidän pitäisi saada jäseninä avain tuohon agilitykentän porttiin, joten pystytään treenaamaan omalla vapaa-ajalla. Toivon kurssilta, että Tomun innostun ja kontakti tekemiseen syventyisi entisestään ja oppisi kulkemaan rataa hieman etäämmällä minusta. Tarkoitan siis sitä, että mun ei tarvitsisi ihan niin konkreettisesti näyttää jokaista estettä vaan että pelkkä ohitse kulkeminen ja esteen näyttäminen ohjaavalla kädellä riittäisi.

Väsyttävää patsastelua koko touhu

Viikonloppuna sunnuntaina oltiin Rauman KR-näyttelyssä. Tuomarina shiboilla toimi Antonio Di Lorenzo Norjasta. Hyvin ilmeetön, mutta asiallinen tuomari sekä aika harvasanainen. Arvostelussakaan ei oltu rönsyilty, mutta kertoi oleellisimman. Shiboja oli paikalla kuusi yhden avoimen luokan uroksen ollessa poissa. Tomu siis sai taas kunnian avata rotukehän. Kehässä Tomu meni taas ihan hyvin kuumuudesta huolimatta. Juostessa kehää ympäri poika aloitti peitsaamalla ja tuomarin huomauttaessa asiasta, otettiin vähän lisää vauhtia ja yksi ylimääräinen kierros ympäri, jotta saatiin liikkeet paremmin esiin. Sitten pöydälle, jossa taas hiukan niiattiin. Tuomari pyysi tämän vuoksi näyttämään hampaat vaikka tiesin, että Tomu olisi kyllä antanut katsoa pienestä niiauksesta huolimatta. Arvostelu oli nopeasti ohi ja saimme sen tutun värin, sinisen EH-nauhan ja luokkavoiton kun olimme ainoa koirakko avoimessa luokassa. Arvostelu oli myös ihan ok, mutta tällä kertaa tuomari löysikin uusia asioita missä olisi parantamisen varaa:

"Masculin, very good type, too large size, tall on the legs, bad condition of coat, excellent eyes & muzzle, could have a better earcarriage, good movement."

Ensimmäistä kertaa Tomua sanottiin liian isoksi shibaksi :) myös korvien asennosta muistaakseni ei ole sanottu aikaisemmin mitään. Samaa mieltä olen osin korvien kanssa, mutta asentoon vaikutti varmasti myös Tomun fiilis kehässä. Kun sais vaikka sähköjäniksen loikkimaan meidän eelle niin kyllä olis ryhti ja korvienkin asento parempi :D Korkeista jaloista muistaakseni on sanottu aiemminkin, mutta monestikin tuo karvattomuus teettää hiukan kepposensa ja näin näyttää pitkäjalkaisemmalta kuin karvassaollessaan. Lihaksista tuli ekaa kertaa maininta ja vieläpä erinomainen semmoinen :) kyllä kun tota shibamiestä katsoo niin omaankin silmään on ehkä mittaa leveyssuunnassa tullut lisää. Ei näytä niin onnettomalta kuin silloin kun oli viimeksi karvaton. Vaakakin kertoi viimeksi ihan mukavan luvun, 11,8 kg. Ja joo karvahan oli näyttelyssä mitä oli... Mut ei mittään, se viimeinen sertti on tiukassa. Jonain päivänä se kuitenkin vielä saadaan ja sitten onkin riemun paikka :) Seuraava näyttely onkin sitten Porin KV Nakkilassa kesäkuun lopussa, jossa tuomariksi on alustavasti merkattu Marja Talvitie.

Pidettäisiinköhän minusta enemmän, jos sonnustautuisin orvokein? :)

Kesää kohti

Heipsis taas,

voi kun on ollut vauhdikas tää kevät. Ollaan ehditty Tomun kanssa käydä näyttelyissä, rally-toko-kurssilla, agilityä harrastamassa shibatreeneissä Mynämäellä ja ihan kotona pientä treenailua esimerkiksi kosketusalustan kanssa. Tällä hetkellä odotamme, tai no en tiedä Tomusta mutta itse odotan innolla, sillä ilmoittauduin alustavasti mölliagikurssille Rauman Vauhtitassuihin samalla liittyen yhdistyksen jäseneksi. Varmaan muutaman viikon sisään tulee tieto mahdutaanko kurssille mukaan. Ja mikä parasta, harjoituskenttä on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja laji on Tomun suosikkeja :) pitäkää peukkuja! Sain jo sähköpostissa viestejä muutamista epävirallisista agikisoista ja itseasiassa jopa harkitsin lähteväni Tomun kanssa kokeilemaan toiseen niistä. Pahaksi onneksi emme kuitenkaan muiden menojen takia näihin pääse. Mutta katsotaan vaikka kurssin jälkeen josko löytyisi jokin sopiva kisapäivä, jolloin päästäisiin kokeilemaan oikeesti kisaamista. Tähän asti kun ollaan menty ihan harrastuspohjalla. Tomussa kuitenkin ois potentiaalia agilityyn, jos itse vaan onnistun oppimaan ohjauksen ja ylläpitämään pojan motivaatiota :)

No sitten, tuossa helmi-maaliskuun aikoihin olimme taas rally-tokokurssilla Turussa, missäs muuallakaan kuin Tuijan koirakoulussa. Harmittaa tosissaan, että Tuijan koirakoulu on niin kaukana. Muutoin taitaisimme olla Tomun kanssa vakiasiakkaita. Nostan hattua kouluttajille, jotka ymmärtävät shiban päälle ;) Mutta itse kurssista. Kurssilla on joka kerta yksi rallytokorata, joka suoritetaan kahteen kertaan tunnin aikana. Kummallakin kerralla ohjaaja seuraa koirakon tekemistä ja antaa ohjeita seuraaviin kertoihin. Tomun kanssa sujui kyllä kokonaisuutena kurssi hienosti! Muutama kerta pojalla oli ajatukset vähän muualla, mutta suurimmaksi osaksi hienoa työtä Tomulta. Viimeinen kurssikerta pitää kuitenkin mainita erikseen. Aiemmat kurssit ja treenikerrat ollaan aina menty hihnan kanssa radat lävite. Pelkona kun on 5 euron merkkausmaksu, eli jos Tomu keksiikin lorottaa seinille tai kokolattiamatolle (halli on täynnä hajuja ja mahdollisia pentukoirien pissahajuja). Ja toinen syy hihnan käyttöön on tietysti se, että eka luokka rallytokossa suoritetaan hihnan kanssa. Mutta nyt viimeisellä kerralla päätin rohkaistua ja katsoa mitä tulee jos mennään ilman moista. Ja mun ihmetys oli suuri, Tomu oli vielä enempi mukana ja motivoituneempi kuin hihnassa tehdessään rataa. Aivan mahtavaa! Suurin palkinto koko kurssista ^^ <3 ja kun muistan ne aivan ekat rallytokokurssit kun nyin Tomun päätä ylös lattiasta ja hajuista jatkuvasti. Voisinkin siis sanoa kaikille teille siellä, jotka tuskailette shiban harrastamisen ja motivoinnin kanssa: älkää luovuttako. Jos joku kurssi tai kurssikerrat menee penkin alle niin so what. Sinnikkyys palkitaan :)

Mun rally(toko)kuski :)

Mutta nyt siis odotellaan agikurssille pääsyä ja tehdään kotona pieniä temppujuttuja, mm. kosketusalustalla pyörimistä, tassun antoa jalkapöydän päälle sekä takajaloilla seisten pyörähtämistä ympäri.

Viime kuukaudet olen myös ihmetellyt Tomun tassujen nirhemistä. Ei siis polkuanturoista vaan etutassujen ranteiden päältä sekä oikean takajalan polvesta (alhaalla on kuva Tomusta Vesilahden ryhmiksessä ja kuvassa näkyy takajalan nirhetty alue). Ensin nirhentä näkyi vain toisessa etutassussa, seuraavaksi näkyi toisessakin etutassussa ja lopulta samat jäljet siirtyivät takajalkaan. Mietin, että voisiko se olla mahdollista allergiaa vai voisko sen aiheuttaa jokin stressi tai tekemisen puute. Yritin tehdä Tomun kanssa joka ilta normaalia enemmän aktiviteettejä ja pidentää lenkkejä mutta ne eivät ottaneet tehotakseeen. Eläinlääkärissä asioidessamme DNA-näytteenoton merkeissä lääkäri katsoi myös nirhettyjä alueita, mutta ei myöskään osannut sanoa tarkkaan mikä olisi syynä. Arveli joko nivelvaivoja tai sitten stressistä johtuvaa sijaistoimintoa. Saimme lääkäriltä kaksi purkkia Zylkenen -ravintolisäkapseleita, jotka voisivat auttaa mikäli vaiva johtuu stressistä. Samaan aikaan kun aloitimme kuurin tajusin, että nyt täytyy lisätä puruluiden määrää, jotta hampaiden käytön saisi ohjattua niihin. Ja kas, puruluiden lisäämisen jälkeen karvat ovat saaneet kasvaa rauhassa takaisin. Silloin joskus nuorempana kun Tomu nirsosi toden teolla ruokansa kanssa niin otin Tomun muut syötävät herkut ja puruluut minimiin, jottei niillä vatsaansa täyttäisi. Monesti kun kävi niin, että kun annoin kupillisen ruokaa tuttuun aikaan nenän eteen niin poika marssi olkkariin tuhahdettuaan ruokakupille ja rupesi syömään puruluitaan. Noh, nyt tuli sitten tajuttua etten ollut älynnyt lisätä puruluita kun pahimmat nirsoilut ovat ohitse. Toivon, että tällä ahaa-elämyksellä myös nuo nirheämisvaivat pysyisivät poissa.

Tomu on myös saanut uusia ystäviä tästä naapurista ja hiukan kauempaa. Raumalle muuttanut Yara-shibatyttö ja naapurimme Mimmi-sheltti ovat heistä uusimmat. Eilen tehtiin tuttavuutta myös 5 kk ikäiseen kultainennoutaja-uroskoiraan. Hiukan varauksella mietin kuinka Tomu reagoi tähän nuoreenmieheen, mutta ei tullut pörinää. Lähinnä Tomusta huomasi että mietti päänsä puhki, että mitä mallia tämä koira on. Vissiinkään ei ihan vielä urokselle tuoksahtanut. Vieraita uroksia emme nokakkain enää tervehdi, sillä jonkin verran tuota isotteluhalua kuitenkin löytyy. Onneksi ei kuitenkaan remmiräyhää eikä tarpeetonta haastamista ole. Jos esimerkiksi juttelemme naapurimme kanssa (hänellä kaksi uros koiraa) niin pojat ottavat tilanteen tyynesti sen kummemmin välittämättä toisistaan :) Ollaan me myös vanhoja tuttuja nähty, mm. Ilo on edelleen Tomun hyvä kaveri vaikkei uskoi kun molemmat ovat poikia.

Vanhat tutut kaverit, pojat Ilo (Seon Duudson) ja Tomu :) juttuun tulevat edelleen!

Ja tässä Tomun uusi tuttavuus, pieni Yara-neiti (Blackroyal's Fable).
Tomun ilme kertoo kaiken :D

Uroskoirista puheenollen, meille sattui ikävä tilanne viime viikolla. Suomenlapinkoirauros oli kevyenliikenteenväylän vieressä olevan talon pihassa vapaana ollessamme lenkillä ohittamassa tätä taloa. Tomu huomasi uroksen joka vaani tätä kohti. Ennen kuin ehdin kiskaista Tomun pois tilanteesta niin rähähti. Lappariuros puri Tomua selästä ja Tomu yritti päästä tilanteesta pois. Onneksi koiran emäntä tuli apuun nopeasti ja ennen kuin itse pääsin ottamaan poikia nutuista kiinni. Tilanne oli ohi nopeasti, mutta Tomu näytti kyllä tyrmistyneeltä ja hiukan pelokkaalta hetken tilanteen jälkeen. Onneksi mitään ei sattunut sen pahemmin, taisi vain itsetunnolle tulla kolaus kummallekin pojista. Päätin, etten sen koommin noteeraa tapausta. Katsoin vain, että Tomusta ei tullut neulatyynyä eikä arista mitään niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Toki olisihan sitä voinut koiran vapaanapidosta huomauttaa (vilkas tie kevyenliikenteenväylän vieressä), mutta ehkä se olisi vain pahentanut Tomunkin oloa. Näin jälkeenpäin ei lenkeillä ja muiden koirien kohtaamisissa ole ollut poikkeavaa käytöstä, joten eipä Tomu sitä hyökkäystä liian vakavasti onneksi ottanut. Täytyy kyllä nostaa pojalle sinänsä hattua, sillä nyt kun tarkkaan lasken niin Tomu on joutunut vieraan koiran hyökkäyksen kohteeksi 4-5 kertaa elämänsä aikana. On pojalla siis jossain määrin rohkeuttakin oltava kun ei ole näistä kerroista ottanut liiaksi itseensä. Mutta toki olisivat saaneet jäädä kyllä tapahtumattakin. Mutta tekeville sattuu :/

Ensiviikonloppuan onkin sitten taas näyttelyt meillä. Rauman KR-näyttelyyn on ilmoittautunut 7 shibaa. Ainakin uroksia tiedän olevan tulossa Tomun lisäksi neljä. Kova kisa siis tulossa :) Tomulla oli juuri karvanlähtö, joka on nyt ohitsepäin menossa, mutta jos tuomari toivoo turkkia niin sitä meillä ei kyllä ole ainakaan liiaksi. Noh katsotaan mitä tulee. Tuntuu, että Tomun hampaatkin tai lähinnä purenta on ollut tuomareille kynnyskysymys. Ja ymmärrän hyvin. Jostain syystä, ehkä kasvamisen lomassa, purennan "suoruus" tai "leikkaavuus" on hiukan huonompi kuin ennen. Muutama hammas on yläkulmureiden välissä taempana kuin alakulmureiden välissä olevat hampaat. Harmi sinänsä, mutta onneksi ei tämä ei vaikuta edelleenkään pojan elämänlaatuun. Siispä katsomme mitä tulevan pitää ja mitä tuomarit jatkossa sanoo.

Koira ja koiran karvat :D

Viimeksi olimme Vesilahden ryhmänäyttelyssä kehässä tuomari Perttu Ståhlbergin arvosteltavana. Kehässä meni hienosti ja Tomu meni suht mallikkaasti. Pikkasen kun sais semmosta intoa ja ryhtiä vielä mukaan niin sit ois asiat kohdallaan. Ståhlberg oli erittäin mukava ja kauniisti koiraa käsittelevä tuomari. Menisin siis hänelle uusiksi ellei olisi Tomun kohdalla ollut niin tarkka purennan suhteen. Varmaankin sitten joskus jos talossa asuu Tomun lisäksi toinen shiba. Mutta arvostelu oli kuitenkin hyvä:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, maskuliininen pää ja hyvä ilme, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja runko, purenta ei aivan täydellinen, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä, hyvä urajiro, liikkuu hyvällä askelpituudella, esitetään hyvin."

Eli saimme ERIn, mutta SA jäi purennan ja karvanlähdön päähän. Kokonaisuutena kuitenkin kiva reissu :)

Vesilahden RN 18.4.2014 ERI AVK1

Ilmoitin Tomun myös elokuussa järjestettävään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyyn :) emme odottele näyttelystä liikoja vaan pääasiassa lähdetään osallistumisen ilosta mukaan. Paikalla varmasti on ehkä suurin määrä shiboja samassa näyttelyssä kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt. No ei välttämättä, mutta mahdollista se on. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä osaksi jotain noinkin suurta tapahtumaa. Kennelliitto jopa uskoo vahvasti siihen, että Suomen MV:ssä tehdään osallistujamääräennätys mikäki ilmoittautuminen jatkuu samaa tahtia :) tällä hetkellä mukana on jo 12 000 koiraa. Kannattaa siis lähteä ilman muuta mukaan joko turistiksi tai oman koiran kanssa!

Kesällä on luvassa taas saaristossa kesäloman (lyhyen sellaisen) viettoa, Tomun luonnetestiä sekä Porin KV-näyttely. Lisäksi koitetaan päästä isoihin shibatapaamisiin Helsinkiin ja Tampereelle sekä tottakai Shiba yhdistyksen kesäpäiville. Eli kaikenkaikkiaan mukava kesä tulossa koiraympyröissä. Kirjoittelemisiin!