Kesää kohti

Heipsis taas,

voi kun on ollut vauhdikas tää kevät. Ollaan ehditty Tomun kanssa käydä näyttelyissä, rally-toko-kurssilla, agilityä harrastamassa shibatreeneissä Mynämäellä ja ihan kotona pientä treenailua esimerkiksi kosketusalustan kanssa. Tällä hetkellä odotamme, tai no en tiedä Tomusta mutta itse odotan innolla, sillä ilmoittauduin alustavasti mölliagikurssille Rauman Vauhtitassuihin samalla liittyen yhdistyksen jäseneksi. Varmaan muutaman viikon sisään tulee tieto mahdutaanko kurssille mukaan. Ja mikä parasta, harjoituskenttä on tuossa 5 minuutin kävelymatkan päässä ja laji on Tomun suosikkeja :) pitäkää peukkuja! Sain jo sähköpostissa viestejä muutamista epävirallisista agikisoista ja itseasiassa jopa harkitsin lähteväni Tomun kanssa kokeilemaan toiseen niistä. Pahaksi onneksi emme kuitenkaan muiden menojen takia näihin pääse. Mutta katsotaan vaikka kurssin jälkeen josko löytyisi jokin sopiva kisapäivä, jolloin päästäisiin kokeilemaan oikeesti kisaamista. Tähän asti kun ollaan menty ihan harrastuspohjalla. Tomussa kuitenkin ois potentiaalia agilityyn, jos itse vaan onnistun oppimaan ohjauksen ja ylläpitämään pojan motivaatiota :)

No sitten, tuossa helmi-maaliskuun aikoihin olimme taas rally-tokokurssilla Turussa, missäs muuallakaan kuin Tuijan koirakoulussa. Harmittaa tosissaan, että Tuijan koirakoulu on niin kaukana. Muutoin taitaisimme olla Tomun kanssa vakiasiakkaita. Nostan hattua kouluttajille, jotka ymmärtävät shiban päälle ;) Mutta itse kurssista. Kurssilla on joka kerta yksi rallytokorata, joka suoritetaan kahteen kertaan tunnin aikana. Kummallakin kerralla ohjaaja seuraa koirakon tekemistä ja antaa ohjeita seuraaviin kertoihin. Tomun kanssa sujui kyllä kokonaisuutena kurssi hienosti! Muutama kerta pojalla oli ajatukset vähän muualla, mutta suurimmaksi osaksi hienoa työtä Tomulta. Viimeinen kurssikerta pitää kuitenkin mainita erikseen. Aiemmat kurssit ja treenikerrat ollaan aina menty hihnan kanssa radat lävite. Pelkona kun on 5 euron merkkausmaksu, eli jos Tomu keksiikin lorottaa seinille tai kokolattiamatolle (halli on täynnä hajuja ja mahdollisia pentukoirien pissahajuja). Ja toinen syy hihnan käyttöön on tietysti se, että eka luokka rallytokossa suoritetaan hihnan kanssa. Mutta nyt viimeisellä kerralla päätin rohkaistua ja katsoa mitä tulee jos mennään ilman moista. Ja mun ihmetys oli suuri, Tomu oli vielä enempi mukana ja motivoituneempi kuin hihnassa tehdessään rataa. Aivan mahtavaa! Suurin palkinto koko kurssista ^^ <3 ja kun muistan ne aivan ekat rallytokokurssit kun nyin Tomun päätä ylös lattiasta ja hajuista jatkuvasti. Voisinkin siis sanoa kaikille teille siellä, jotka tuskailette shiban harrastamisen ja motivoinnin kanssa: älkää luovuttako. Jos joku kurssi tai kurssikerrat menee penkin alle niin so what. Sinnikkyys palkitaan :)

Mun rally(toko)kuski :)

Mutta nyt siis odotellaan agikurssille pääsyä ja tehdään kotona pieniä temppujuttuja, mm. kosketusalustalla pyörimistä, tassun antoa jalkapöydän päälle sekä takajaloilla seisten pyörähtämistä ympäri.

Viime kuukaudet olen myös ihmetellyt Tomun tassujen nirhemistä. Ei siis polkuanturoista vaan etutassujen ranteiden päältä sekä oikean takajalan polvesta (alhaalla on kuva Tomusta Vesilahden ryhmiksessä ja kuvassa näkyy takajalan nirhetty alue). Ensin nirhentä näkyi vain toisessa etutassussa, seuraavaksi näkyi toisessakin etutassussa ja lopulta samat jäljet siirtyivät takajalkaan. Mietin, että voisiko se olla mahdollista allergiaa vai voisko sen aiheuttaa jokin stressi tai tekemisen puute. Yritin tehdä Tomun kanssa joka ilta normaalia enemmän aktiviteettejä ja pidentää lenkkejä mutta ne eivät ottaneet tehotakseeen. Eläinlääkärissä asioidessamme DNA-näytteenoton merkeissä lääkäri katsoi myös nirhettyjä alueita, mutta ei myöskään osannut sanoa tarkkaan mikä olisi syynä. Arveli joko nivelvaivoja tai sitten stressistä johtuvaa sijaistoimintoa. Saimme lääkäriltä kaksi purkkia Zylkenen -ravintolisäkapseleita, jotka voisivat auttaa mikäli vaiva johtuu stressistä. Samaan aikaan kun aloitimme kuurin tajusin, että nyt täytyy lisätä puruluiden määrää, jotta hampaiden käytön saisi ohjattua niihin. Ja kas, puruluiden lisäämisen jälkeen karvat ovat saaneet kasvaa rauhassa takaisin. Silloin joskus nuorempana kun Tomu nirsosi toden teolla ruokansa kanssa niin otin Tomun muut syötävät herkut ja puruluut minimiin, jottei niillä vatsaansa täyttäisi. Monesti kun kävi niin, että kun annoin kupillisen ruokaa tuttuun aikaan nenän eteen niin poika marssi olkkariin tuhahdettuaan ruokakupille ja rupesi syömään puruluitaan. Noh, nyt tuli sitten tajuttua etten ollut älynnyt lisätä puruluita kun pahimmat nirsoilut ovat ohitse. Toivon, että tällä ahaa-elämyksellä myös nuo nirheämisvaivat pysyisivät poissa.

Tomu on myös saanut uusia ystäviä tästä naapurista ja hiukan kauempaa. Raumalle muuttanut Yara-shibatyttö ja naapurimme Mimmi-sheltti ovat heistä uusimmat. Eilen tehtiin tuttavuutta myös 5 kk ikäiseen kultainennoutaja-uroskoiraan. Hiukan varauksella mietin kuinka Tomu reagoi tähän nuoreenmieheen, mutta ei tullut pörinää. Lähinnä Tomusta huomasi että mietti päänsä puhki, että mitä mallia tämä koira on. Vissiinkään ei ihan vielä urokselle tuoksahtanut. Vieraita uroksia emme nokakkain enää tervehdi, sillä jonkin verran tuota isotteluhalua kuitenkin löytyy. Onneksi ei kuitenkaan remmiräyhää eikä tarpeetonta haastamista ole. Jos esimerkiksi juttelemme naapurimme kanssa (hänellä kaksi uros koiraa) niin pojat ottavat tilanteen tyynesti sen kummemmin välittämättä toisistaan :) Ollaan me myös vanhoja tuttuja nähty, mm. Ilo on edelleen Tomun hyvä kaveri vaikkei uskoi kun molemmat ovat poikia.

Vanhat tutut kaverit, pojat Ilo (Seon Duudson) ja Tomu :) juttuun tulevat edelleen!

Ja tässä Tomun uusi tuttavuus, pieni Yara-neiti (Blackroyal's Fable).
Tomun ilme kertoo kaiken :D

Uroskoirista puheenollen, meille sattui ikävä tilanne viime viikolla. Suomenlapinkoirauros oli kevyenliikenteenväylän vieressä olevan talon pihassa vapaana ollessamme lenkillä ohittamassa tätä taloa. Tomu huomasi uroksen joka vaani tätä kohti. Ennen kuin ehdin kiskaista Tomun pois tilanteesta niin rähähti. Lappariuros puri Tomua selästä ja Tomu yritti päästä tilanteesta pois. Onneksi koiran emäntä tuli apuun nopeasti ja ennen kuin itse pääsin ottamaan poikia nutuista kiinni. Tilanne oli ohi nopeasti, mutta Tomu näytti kyllä tyrmistyneeltä ja hiukan pelokkaalta hetken tilanteen jälkeen. Onneksi mitään ei sattunut sen pahemmin, taisi vain itsetunnolle tulla kolaus kummallekin pojista. Päätin, etten sen koommin noteeraa tapausta. Katsoin vain, että Tomusta ei tullut neulatyynyä eikä arista mitään niin lähdettiin jatkamaan matkaa. Toki olisihan sitä voinut koiran vapaanapidosta huomauttaa (vilkas tie kevyenliikenteenväylän vieressä), mutta ehkä se olisi vain pahentanut Tomunkin oloa. Näin jälkeenpäin ei lenkeillä ja muiden koirien kohtaamisissa ole ollut poikkeavaa käytöstä, joten eipä Tomu sitä hyökkäystä liian vakavasti onneksi ottanut. Täytyy kyllä nostaa pojalle sinänsä hattua, sillä nyt kun tarkkaan lasken niin Tomu on joutunut vieraan koiran hyökkäyksen kohteeksi 4-5 kertaa elämänsä aikana. On pojalla siis jossain määrin rohkeuttakin oltava kun ei ole näistä kerroista ottanut liiaksi itseensä. Mutta toki olisivat saaneet jäädä kyllä tapahtumattakin. Mutta tekeville sattuu :/

Ensiviikonloppuan onkin sitten taas näyttelyt meillä. Rauman KR-näyttelyyn on ilmoittautunut 7 shibaa. Ainakin uroksia tiedän olevan tulossa Tomun lisäksi neljä. Kova kisa siis tulossa :) Tomulla oli juuri karvanlähtö, joka on nyt ohitsepäin menossa, mutta jos tuomari toivoo turkkia niin sitä meillä ei kyllä ole ainakaan liiaksi. Noh katsotaan mitä tulee. Tuntuu, että Tomun hampaatkin tai lähinnä purenta on ollut tuomareille kynnyskysymys. Ja ymmärrän hyvin. Jostain syystä, ehkä kasvamisen lomassa, purennan "suoruus" tai "leikkaavuus" on hiukan huonompi kuin ennen. Muutama hammas on yläkulmureiden välissä taempana kuin alakulmureiden välissä olevat hampaat. Harmi sinänsä, mutta onneksi ei tämä ei vaikuta edelleenkään pojan elämänlaatuun. Siispä katsomme mitä tulevan pitää ja mitä tuomarit jatkossa sanoo.

Koira ja koiran karvat :D

Viimeksi olimme Vesilahden ryhmänäyttelyssä kehässä tuomari Perttu Ståhlbergin arvosteltavana. Kehässä meni hienosti ja Tomu meni suht mallikkaasti. Pikkasen kun sais semmosta intoa ja ryhtiä vielä mukaan niin sit ois asiat kohdallaan. Ståhlberg oli erittäin mukava ja kauniisti koiraa käsittelevä tuomari. Menisin siis hänelle uusiksi ellei olisi Tomun kohdalla ollut niin tarkka purennan suhteen. Varmaankin sitten joskus jos talossa asuu Tomun lisäksi toinen shiba. Mutta arvostelu oli kuitenkin hyvä:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet, maskuliininen pää ja hyvä ilme, hyvät silmät ja korvat, hyvä kaula ja runko, purenta ei aivan täydellinen, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä häntä, hyvä urajiro, liikkuu hyvällä askelpituudella, esitetään hyvin."

Eli saimme ERIn, mutta SA jäi purennan ja karvanlähdön päähän. Kokonaisuutena kuitenkin kiva reissu :)

Vesilahden RN 18.4.2014 ERI AVK1

Ilmoitin Tomun myös elokuussa järjestettävään Maailman Voittaja 2014 -näyttelyyn :) emme odottele näyttelystä liikoja vaan pääasiassa lähdetään osallistumisen ilosta mukaan. Paikalla varmasti on ehkä suurin määrä shiboja samassa näyttelyssä kuin mitä olen koskaan aiemmin nähnyt. No ei välttämättä, mutta mahdollista se on. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä osaksi jotain noinkin suurta tapahtumaa. Kennelliitto jopa uskoo vahvasti siihen, että Suomen MV:ssä tehdään osallistujamääräennätys mikäki ilmoittautuminen jatkuu samaa tahtia :) tällä hetkellä mukana on jo 12 000 koiraa. Kannattaa siis lähteä ilman muuta mukaan joko turistiksi tai oman koiran kanssa!

Kesällä on luvassa taas saaristossa kesäloman (lyhyen sellaisen) viettoa, Tomun luonnetestiä sekä Porin KV-näyttely. Lisäksi koitetaan päästä isoihin shibatapaamisiin Helsinkiin ja Tampereelle sekä tottakai Shiba yhdistyksen kesäpäiville. Eli kaikenkaikkiaan mukava kesä tulossa koiraympyröissä. Kirjoittelemisiin!

Kesäkuumia ja kesäpuuhia

Kesäleikkejä

Lääh...puuh...lääh...puuh... Raumaa ovat hellineet ihanat aurinkoiset ilmat niin viikolla kuin nyt osan viikonlopustakin. Tomun aivastelut ovat tosiaan helpottaneet, joten vahvasti näyttää lääke purevan oletettuun nenäpunkkiin. Ja todennäköisesti se sitä olikin. Myös takapään arasteluja ei enää ole ollut, joten toivoen parasta ettei nyt uusiutuisi. Ei ole mitenkään edullista piipahtaa lääkärissä kerran viikkoon, mutta mitäpä sitä tekisi toisen terveyden eteen <3

Itsellä alkaa häämöttää parin viikon päässä kahden viikon kesäloma, mutta sitä ennen meillä onkin kivoja juttuja tiedossa. Ilmoitin Tomun nimittäin kahdeksan muun shibakaverin lisäksi joka vuonna Hyvinkäällä järjestettävään Roturaceen, eli koirien joukkuejuoksukilpailuun :) Joukkueen neljä koiraa juoksevat kukin kerrallaan 80 metrin matkan joko oman lelun tai vieheen perässä. Nopein ja hitain aika hylätään, kaksi keskimmäistä aikaa lasketaan yhteen ja näin saadaan joukkueen tulos. Niitä sitten vertaillaan muiden joukkueiden/rotujen kesken. Kaikki rodut eivät juokse samassa luokassa vaan osallistujat on jaettu mineihin, mideihin, maxeihin ja jätteihin. Ja myös vinttikoirille, koiramaailman pikajuoksijoille, on oma sarjansa reiluuden vuoksi ;) Mukavaa lähteä katsomaan kuinka shibat suoriutuvat kisassa. Nyt tiistaina saatamme lähteä Turun Vättiin kokeilemaan ekaa kertaa tuota juoksua, jotta ei aivan ummikkona lähdetä itse kisaan. Katsotaan lähteekö Tomu kuin rusakko puskasta vieheen perään vai päädynkö itse Hyvinkäälläl juoksemaan pojan sijaan :D (omistaja siis juoksee kisassa tämän matkan, mikäli koira kieltäytyy juoksemasta).

Ainakin hepulissa vauhtia löytyy!

Ja mihin suuntaan vaan. NIUUUUUUU!!!

Toinen mukava juttu on Kotka Ruusu-näyttely, toki myös jännä sellainen. Mutta kiva on kuitenkin nähdä muita shibakkoja paikalla ja erityisesti Viivua ja Iloa, joiden kanssa meinaamme tehdä joko samana päivänä kuin näyttely tai seuraavana maanantaina kierroksen Kotkan Karhulassa Viivun kotikulmilla. Toivottavasti säät suosivat. Kameran akku latinkiin ja muistikortti tyhjennykseen! :)

Kesän aikana tulee myös muutamia muita kivoja tapahtumia kuten Suomen Shiba -yhdistyksen kesäpäivät sekä joskus taannoin mainitsemani Kukkaisviikot Tampereella. Kukkaisviikkojen paraatiin oli joskus kevät talvella puhetta, että josko pääsisimme esittelemään japanilaisia rotuja (Akita, Kishu, Shikoku, Hokkaido, Kai ja Shiba) paraatiin. Nämä rodut kun monelle ovat tuikituntemattomia tai sitten rakkaita hahmoja "Hopea Nuoli" -piirrossarjasta. Voi se olisi mukavaa! Mutta tosiaan paraatiin osallistumisesta ei ole vielä päätetty eikä mitään ja mahtavatko kaikki olla lomalla ja reissuissa juuri tuolloin. Katsotaan siis kuinka käy. Toivotaan kuitenkin, että vielä joku kerta pääsisimme mukaan paraatiin :) Niin upeita nämä kaikki rodut ovat ja tosiaan ihmisille tutustuttamisen arvoisia.

Tänään tajusin, että kuinka mukavalta tuntuukaan esitellä oman koiransa rotua muille rotua harkitseville tai rodusta muuten vain kiinnostuneille ihmisille, joita esimerkiksi näyttelyissä tapaa tai kulkee kadulla vastaan pysähtyen juttelemaan. Tänään kerroin eräälle pariskunnalle iltapäivälenkillämme shiboista ja vertailimme luonteita basenjeihin, joita pariskunnalla oli mukanaan kaksi. Totesimme molemmat, että näitä rotuja tulee ymmärtää ihan omanaan eikä voi verrata esim. kultaiseennoutajaan, ei mitenkään vaikka koiria ovat kummatkin :) Viikko takaperin taas muutama ulkomaalaisnuori pysäyttivät autonsa tienlaitaan ja kysyivät lenkillä ollessamme tietä lähimmälle uimarannalle. Valitettavasti kieleni meni solmuun ja en osannut neuvoa melko mutkikasta reittiä heille englanniksi, mutta heitä se ei haitannut sillä ihastuivat niin paljon Tomuun, että melkein jopa unohtivat koko rannan. Ottivat valokuvia ja tekivät hienovaraisesti Tomun tyylillä tuttavuutta. "He looks like a beautiful baby fox!" Pieni ketunpoikahan tämä, Rauman nähtävyys ;) Raumalla nimittäin ei kovin montaa shibaa ole. Keskustassa tiettävästi asuu yksi meidän lisäksi ja hiukan kauempana yksi sekä naapurikunnassa useamnpia kasvattajan luona. Tänään tapaamani pariskunta sanoi, että eivät ole nähneet ennen Tomun rotuisia koira Raumalla, vaikka hekin asuvat meidän tapaan melkein keskustassa. Sattumaa siis ettemme olleet aiemmin törmänneet. Mutta todellakin tykkään esitellä ja kertoa rodusta, mikäli joku uskaltautuu kysymään :) Saa siis nykäistä hihasta jos meidät jossain päin näkee ;)

Mukava kesä siis tulossa kaiken kaikkiaan. Menoa riittää ja mukaan mahtuu varmasti koirakavereita, auringonpaistetta ja vesisadetta. Hyvää kesää kaikille :)

Toivottavasti näitä kelejä ei ole liikaa ;)

Ihana päivä

Voi kun oli hauska päivä niin itsellä kuin varmaan Tomullakin. Nyt maataan kumpikin tahoillamme, Tomu sohvalla ja itse omassa sängyssä läppäri sylissä. Rankkaa tuo hauskan pitäminen :)

Aamusta pistäydyimme Sirun, Tomun emon puolisiskon, luona leikkimässä. Voi että kun Tomulla oli hauskaa ja Sirulla myös :) Kaksikko tulee niin hienosti juttuun keskenään. Tomun on sen verran pehmo poika, että antoi Sirun höykyyttää itseään lähes 90 % koko ajasta. Ja sehän sopi taas Sirulle! Voihan harmitus sentään, että Siru on niin läheistä sukua Tomulle ;) Kyllä Tomukin välillä sai Sirusta yliotteen, että ei nyt mistään täysnössöstä kuitenkaan ole pojassa kyse :D Parivaljakko telmi parisen tuntia sisällä, välillä hetken huilien ja taas painaen ympyrää asunnossa, painien, sohvalla kiipeillen ja leluja retuuttaen. Itsellekin tulee todella hyvä mieli kun toinen silmin nähden nauttii hetkestä. Näitä lisää :) Ja tottakai me Sirun perheen, erityisesti Jaanan kanssa, vaihdettiin kokemuksia shiban omistamisesta sekä koiriemme tavoista sekä luonteenpiirteistä. Hienosti sai unohtamaan keskiviikon tokoilutreeneistä jääneen harmituksen. Viimeinen vajaa tunti oleskeltiin ulkona liinassa lekkien.

Kolmisen tuntia vietimme Jaanan ja Sirun kanssa aikaa kunnes oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Seuraava pysäkki oli Mirvan ja Saimin kodin edustalla. Siitä jatkoimme matkaa iloisen jälleen näkemisen jälkeen Tampereen keskustan halki Näsijärven rantaan, lumen täyttämälle hiekkakentälle treenaamaan rally-tokoliikkeitä. Aivan mahtava juttu kun on kaveri, joka katsoo vierestä kun teen ja neuvoo jos ja KUN voi tehdä jotain paremmin. Sellaisia ihan pieniäkin asioita tuli esiin mitä en tavallaan osannut ajatella. Esim tähän Tomun keskittymiskykyyn voisi auttaa se, että palkkaan poikaa useammin, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kutsun Tomua ja kun tämä kääntyy minuun päin, annan palkan ja sitten kun pyydän vaikka istumaan ja Tomu istuu, annan palkan. Aiemmin ole kutsunut ja sitten pyytänyt istumaan, jonka jälkeen vasta palkannut. Pieni asia, mutta tarvittiin joku muu sanomaan se :) Kiitos Mirva!

Kamera oli koko ajan matkassa mukanani, mutta nautin niin joka hetkestä, että kamera sai olla vain laukussani painona. No ensikerralla sitten vauhtikuvia Sirun ja Tomun leikeistä sekä hetkistämme Mirvan ja Saimin seurassa.

Nauttikaa tekin karvaturrien tai tulevien sellaisten seurasta :)