Päivää ennen Seinäjoen KV:ta Raumalle saapui jotain mikä on todella kylmää, tarpeeksi lauhalla kelillä erittäin märkää ja jopa vetistä, tarttuu neuletakkiin kuin takiainen, saa aikaan minulla hymyn korviin saakka ja Tomulle hepulin, valaisee ja piristää harmaat syyskelit ja on luonnon oma veistosaine. Varmaan arvaattekin.
Lumi.
Sepä se. Oi että oli aivan ihana katsella torstai-iltana kun pikkuruiset hiutaleet leijailivat Rauman maisemiin. Ja heti illalla ulos Tomun kanssa nauttimaan pikku pyrystä. Sekä heti seuraavana aamuna koirapuistoon juoksentelemaan puhtaan valkeassa lumipeitteessä. Iltapäivälenkillä pyryttikin sitten jo oikein tosissaan. Emännän loistoidea laittaa villakangastakkia vastaava takki päälle lenkille ja kotiin päästyämme muistutin kyllä enemmän lumiukkoa, tai siis -akkaa :D Enskerralla sitten se toppatakki.
Tomulle ei onneksi ole tosiaan traumoja jäänyt pikkupentuajoilta lumesta kun ensimmäisiä pissalenkkejä uudessa kodissaan tehtiin - 30 asteen pakkasessa. Päinvastoin, Tomu tykkää lumesta edelleen ja mennä töpsytteli kaikki alla missä oli lunta. Ja jos oli tosiaan varaa valita, puhdas asfaltti vai lumen peittämä nurmikko niin kyllä se lumi veti meidän poikaakin puoleensa.
Se vaan on se meidän vuodenaika :) Tässä muutama otos talvisilta keleiltä. Nyt kun ulos katsoo, ei lumesta ole enää tietoakaan. Edellisyön sateet veivät lumen mennessään. Kunpa se valkoinen peitto tulisi pian takaisin niin ulkoilussakin on muutakin kuin vain neljä kuraista tassua ja pari jalkoja. Siihen asti, nautin lumesta näiden kuvien välityksellä. Nauttikaa tekin!
 |
| Lumikuononi |
 |
| Tässä kuvassa, nuo silmät! Aivan mielettömän nätit! |
 |
| Yritin saada seisotuskuvan, mutta yksin se on hiukan haasteellista :D |
 |
| Pyryttää, vaikka vielä syksykään ei ole tehnyt lähtöään. |
 |
| Lumiturkki Rauman kanaalin varrella lenkillä pyrykelillä :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti