Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Luonteen analysointia

Kaksi kuukautta on Tomun kanssa koitettu ymmärtää toisiamme, joten ajattelin kirjoittaa ihan vain muistiin itselleni millaista luonnetta Tomu tällä hetkellä edustaa, miten se on muuttunut siitä kun Tomu meille tuli ja miten se mahdollisesti tulee muuttumaan jatkossa.

Tomu on tällä hetkellä aikas seurallinen oman väen suhteen eli kaipaisi leikki kaveria meistä myös silloin kun mun pitäisi tapittaa työkoneen näyttöä sen kahdeksan tuntia. Ja oletan, että kun huomiota ei ole tarpeeksi tullut poika on marssinut eteisen matolle mielenosoituksellisesti lorottamaan tarpeensa... Se on nimittäin varma tapa saada emäntään ja isäntään vauhtia :D Onneksi näitä ei ole sattunut kuin pariin kertaan.

Tomu osaa olla myös jääräpäinen. Jos häntä ei huvita lähteä ulos niin ulkoiluttajan on käveltävä hänen luokseen laittamaan hihna kiinni. Tämä ulkoilemaan lähtö on muutenkin jännä juttu, nimittäin ulos lähtemisen innossa on ero siinä ollaanko kotona Raumalla vai vanhenpieni kotona Kangasalla. Raumalla joutuu pojan 95 % todennäköisyydellä vetämään perässään ja Kangasalla taas tullaan samalla prosentti osuudella ulko-oven eteen seisomaan "Avaa jo!" Voiko kerrostaloyhteisö ja omakotitaloympäristö vaikuttaa asiaan, vai mistä se kenkä puristaa? Tomu on myös ollut nyt viime aikoina sitä mieltä, että tassujen pyyhkiminen lenkin jälkeen ei oo kivaa. Onneksi mielenosoitus jää vain rimpuiluun ja pyyhkeen metsästämiseen.

Vieraat ihmiset on Tomulle vielä se vaikein kompastuskivi. Rodun ominaisuuksiinkin kuuluu pidättäytyvä asenne vieraita kohtaan, joten en nyt vielä kovin huolissani asian suhteen ole. Kuitenkin kun Tomu käy hyvin varovaisesti, jalkoja venyttäen nuuhkaisemassa ja lähtee sitten omiin oloihinsa. Jos taas vieras lähestyy poikaa liian innokkaasti, Tomu alkaa säntäillä hätääntyneenä loitommalle ja muutamia pieniä haukkuvinkuja pääsee silloin tällöin. Sama pätee liian innokkaisiin koiriin. Vanhemmilleni Tomu oli myös pari kolme ekaa kertaa ennakkoluuloinen ja pidättäytyvä, mutta nyt meidän äidin näkeminen tuottaa jo mitä suurinta riemua ja kumeita urahduksia lentokonekorvin sekä hännänheilautuksin. Eli jos Tomu vain saisi paaaljon kontakteja ja siis hyviä sellaisia vierailta ihmisiltä niin hiljalleen pojasta voisi tulla rohkeampi. Raumalla vaan ei kamalasti tuttuja ihmisiä tule vastaan saatika käy kylässä ketään niin sinänsä hankala juttu. Tämä vierastaminen mua epäilyttää myös näyttelyssä käyntien suhteen. Kuinkahan käy kun Tomu nostetaan pöydälle tarkasteltavaksi... Noh, täytyy yrittää harjoitella kopelointia pikku hiljaa ja antaa herkkuja yllin kyllin sekä pistää sukulaiset tutkimaan myös kun oma käsittely alkaa sujua. Nythän ei vielä malteta pysyä paikoillaan sitten millään ;)

Mitäs muuta... hmm. Tomu on ystävällinen ja leikkisä poika niille koirille, jotka eivät turhia hosu vaan katsovat rauhassa. Niillekin Tomu saattaa kerran pari haukahtaa ettei liian lähelle saa tulla, mutta sitten otetaan jo leikki asentoa. Esimerkiksi meidän naapurin mäyris ois mitä kivoin leikkikaveri, siis nykyään. Pienempänä Tomu arkaili mäyristäkin. Edellä pohditun perusteella ja jo aiemmissa bloggauksissakin olen tainnut todeta, että Tomu on hitaasti lämpiävä. Kyllä se tuntuu pitävän paikkaansa. Kun Tomu on 100 % varma, että tietystä ihmisestä tai koirasta ei ole vaaraa niin poika muuttuu mitä ihanimmaksi kippuraksi.

Näillä pohdinnoilla töitä on siis tehtävä vieraiden olentojen suhteen. Namia, namia, kehuja, kehuja, kun hyvin sujuu. Ja välttää niitä tilanteita, jotka saattaisivat aiheuttaa takapakkia. Jätän siis menemättä esim. koirapuistoon jos siellä on enemmän kuin yksi koira tai Tomua paljon isompi sekä riehakkaalta vaikuttava tapaus. Samoin liian suuria lapsilaumoja pyrkisin välttämään, koska jo muutamaakin lasta Tomu epäröi, koska lasten liikkeet ovat niin arvaamattomia ja nopeita. Tomu ei varmasti pahaa kenellekään tee vaan mieluummin väistää. Eli se on parempi kuin se, että yrittäisi näykkäistä peloissaan. Ja erään ohikulkijan olen myös kuullut sanovan, että mieluummin koira saa olla pidättäytyväisempi ja rauhallinen vieraita kohtaan eikä niin että hyppii jokaisen vastaantulijan päälle, vinkuu, haukkuu ja kiskoo holtittomasti. Tässä ajatuksessa olen samaa mieltä. Tomunkaan ei tarvitse heittäytyä selin jokaisen vastaantulijan kohdalla paijattavaksi, mutta jos edes siihen päästäisiin että antaisi vieraiden koskettaa itseään ja hieman rapsuttaa leuan alta ja kyljestä. Harmikseni täytyy kaikille pienille rapsuttajille toistaiseksi sanoa heidän kysymykseen "Saako sitä rapsuttaa?", että kyllä mä antaisin vaikka kuinka paljon, jos vaan Tomu itse antaisi.

Pääsiäiseksi lähdemme Kotkaan Mikan vanhenpieni luokse, joten siellä nähdään taas uusia enemmän ja vähemmän vieraita ihmisiä sekä koiria niin toivotaan että otettaisiin askel kohti hieman sosiaalisempaa elämää :)

6 kommenttia:

  1. Olipas hauska lukea analyysia Tomun luonteesta. :) Muutamia vinkkejä olisi tuon sosiaalistamisen suhteen. Yksi paljon käytetty keino on mennä rautatieasemalle hengailemaan, koska siellä on paljon ihmisiä. Joku muu vastaava paikka käy toki myös. Pennun kanssa ei kannata liian pitkää aikaa olla kerrallaan. Ekoilla kerroilla voit vaikka ihan käväistä ihmettelemässä, jos tuntuu että Tomu arastelee kovin paljon. Älä anna muiden koskea koiraan. Voit pyytää Tomulta kontaktia ja antaa namin, kehua paljon kun se on rauhallisesti ym.

    Sitten kun paikka alkaa koiran mielestä olla jo tuttu eikä se arastele sitä, voit antaa ihmisten lähestyä Tomua. Koska Tomu kokee vieraiden rapsutuksen epämukavaksi, tekisin niin että ihminen voi mennä kyykkyyn, katsoa pois päin koirasta ja esim. ojentaa vain kätensä nuuhkittavaksi. Kun Tomu uskaltaa nuukaista kättä, annat palkkion. (Voit ekoilla kerroilla kysyä vaikka paria kaveria harjoituskappaleiksi). Älä anna ihmisten kuitenkaan yrittää silittää koiraa. Sitten voit kiittää ihmistä ja lähteä Tomun kanssa pois tilanteesta (sekin on koiralle tavallaan jo palkkio, kun paine poistuu).

    Näin koiraa ei pakoteta mihinkään eikä viedä liian nopeasti epämukavaan tilanteeseen (joka laukaisee haukkumisen ja väistelyn). Kuitenkin se joutuu itse toimimaan, jotta saisi palkkion. Koira tekee sitä, mikä on sille kannattavaa. :)

    Kahvilassahan meillä meni mainiosti, en itse ottanut Tomuun väkisin kontaktia ja hetken kun siinä istuin niin olinkin jo ihan jees tyyppi! ;) Tuli kyllä hauskoja kuvia, kiva että olit linkannut mun blogin. Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä :) tuota täytyy kokeilla! Mietin myös olisiko siitä apua, että aina lenkillä kun kuljetaan ja ihmisiä tulee vastaan niin annan herkun. Eli kaikki vastaan tulijat ois kiva juttu. Me liikutaan Tampereen ja Rauman väliä bussilla joten nekin asemat käy varmasti harjoituspaikaksi.

    VastaaPoista
  3. Joo, tuossa on vaan sitten se ongelma, että mitäs kun niitä ihmisiä tulee useampi/kuljetaan väkijoukossa yms. Eli korostaisin sitä kontaktin ottamista. Harjottelet sitä ensin häiriöttömässä tilassa, ja sen jälkeen siirrät sen "tosielämään". Jos Tomu vaikka tuntuu jostain syystä jännittävän vastaantulijaa, vaadi siinä vaiheessa kontaktia ja sitten palkkio. Ihan jokaisen tyypin kohdalla tuskin ehdit tätä tekemään aina. Näin meillä tehdään vieraiden koirien kanssa, eli jos lenkillä tulee koira vastaan, niin nätistä ohituksesta koirat saavat palkan. :)

    Tosi hyvä että viitsit tehdä töitä asian kanssa, kuten sanoit näyttely voi olla hieman aremmalle koiralle ikävä kokemus, jos ei ole yhtään harjoiteltu. Näin keväällä ja kesällä on yleensä myös paljon näyttelytreenejä (sekä ilmaisia että maksavia kursseja), ne on varmasti myös hyödyllistä harjoitusta. Tai siis Tampereen seudulla on, Raumasta ei tietoa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Täytyy aloittaa tuosta kontaktista ensin kotioloissa ja sitten kun alkaa sujua niin harjoittelemaan ulos. Raumalla olen jo ilmoittautunut koirakouluun mutta varsinaisesti se alkaa vasta keväämmällä. Tää koulu, Pimihaun hauvaneuvola, tarjoaa myös näyttelykoulutusta mutta tosiaan vasta keväämmällä. Harmi että nää palvelut ei pelaa näin kevättalvella pikkupaikkakunnilla... Mutta kai se tästä kun vauhtiin päästään!

      Poista
  4. Tuikulla olikin jo hyviä neuvoja :)

    Ehdottomasti kannattaa panostaa niin koiriin kun ihmisiinkin sosiaalistamiseen. Paljon mukavia rauhallisia kokemuksia niin kyllä se siitä sitten :) Meillä Kerkko ei osaa olla rauhallisesti toisten koirien kanssa eikä pärjää toisten urosten kanssa eli koiranlukutaito on puutteellinen.

    Meillä on myös juurikin lapsista aivan liian monta huonoa kokemusta takana joten en osaa edes Kerkosta sanoa mitä se lasten kanssa tekisi, yleensä se muuttuu rauhattomaksi ja riehakkaaksi ja heiluttaa häntäänsä, mutta myös haukkuu ja jännittää.

    Näyttelyissä ollaan käyty ja yhtä SERTiä vaille valio, mutta luonteesta on tullut aina mainintaa että Kerkko on jo aran puolella eikä niinkään vain rauhallisen pidättyväinen. Koskaan ei Kerkkoa kuitenkaan ole pakotettu kehässäkään koskettavaksi vaan otetaan kontaktia ja palkkaan kun poika on rauhallinen ja tuomari vain vähän katsoo.

    On kyllä silti ehdottomasti hieman sääli kun koira ei välitä sitä ihailevista ihmisistä vaan enemmänkin ahdistuu ja kaikki kyläilijät pitää ohjeistaa tarkasti vierailuilla. Tutustuttuaan muutaman kerran Kerkko jo pitää useimmista ihmisistä, mutta eihän esim. tuomareihin voi etukäteen tutustua viikkoa :D

    Onnea Tomun kehitykselle, toivottavasti nähdään taas pian jossain ja pääsen tutustumaan teihin paremminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista :) Tosissani toivon, enemmän kun mitään toko-, agi, tai näyttelymenestyksiä, sitä että Tomu tuntisi olonsa rennoksi vieraiden lähellä ja osaisi myös puhua koiraa. Töitä on siis tehtävä paljon, pitkäjänteisesti ja rauhallisesti askel askeleelta. Lauantaina mennä katsomaan Mustin ja Mirrin järjestämää pentuhulinaa niin toivottavasti siellä taas edistytään vähäsen. Toivottavasti nähdään jossain kohtaa niin tosiaan tullaan tutuiksi paremmin :)

      Poista