Viimeisetkin hampaat uunista ulos

Tänään oli Tomulla aikas rankka päivä. Päätimme yhdessä Mirvan kanssa poistattaa Tomun pentukulmahampaan, jonka edessä kasvoi jo lähes saman kokoinen pysyvä kulmahammas. Parempi katsoa kuin katua ja tehdä toimenpide ajoissa, jottei pysyvähammas kasvaisi vinoon. Soitin maanantaina eläinlääkärin ja sain jo seuraavalle päivälle ajan. Lääkärissä käyminen ei ole pojan mielestä ollenkaan kivaa, kenen mielestä edes olisi? Tomu hieman pisti hanttiin ovella mutta sitten reippain tassutteluin tuli kuitenkin itse sisälle. Häntä oli taas löysänä kippurana kohti maata, mutta muuten kyllä nuuskuteltiin paikkoja läpi. Eli ei tuo paikka ihan lukkoon saa :) hyvä siis niin.

Tomulle annettiin nukutusaine. Pitelin Tomua tiukasti sylissä kun lääkäri laittoi pistoksen. Tomu ei inahtanut eikä rimpuillut yhtään :) hurraa! Ja kymmenisen minuuttia myöhemmin, tuli uni. Meikäläinen passitettiin tunniksi haukkamaan raitista ilmaa vanhaan Raumaan ja sen jälkeen hain yhdessä Mikan kanssa Tomun kotiin. Oli poika kyllä melkoisen tokkurainen. Silmät olivat auki ja korvat liikkuivat, mutta muutoin oli aika reppana toinen. Kotiin kun päästiin, kääräisin Tomun peiton alle omaan petiinsä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Noo ei mennyt kauan kun toiselle tuli kuuma ja loikkasi lattialle. Muutama askelkin tuli otettua olohuoneesta eteiseen ja takaisin hoipshoipshoiperrellen. Voi toista. Tavallaan hassun näköistä samalla ja saa hieman hymyilyttään.

Huh mikä päivä...

Ei mennyt kuin tunti ja Tomu alkoi voida paremmin. Merkkinä siitä poju hyppäsi omalle tähystyspaikalleen makuuhuoneessa. Ja toinen tunti kun oli kulunut, kävimme jo lyhkäisellä lenkillä. Eli hienosti on toipuminen operaatiosta sujunut. Väsynyt poika on edelleen eikä jaksa leikkiä kuten normaalisti, mutta huomenna on varmasti jo paljon reippaampi olo.

Tomulta poistettiin kulmahampaan lisäksi myös pari pentuposkihammasta, joten nyt on sitten täälläkin koko pentukalusto vaihdettu. Kysyin lääkäriltä myös Tomun etutassujen hiukan löysistä ranteista. Tämä kuulemma kuuluu pojan ikäisellä asiaan kun pituuskasvu on vauhdikkainta. Pomppuhyppykoikkaloikkimista tulisi siis nyt välttää ja liukastelua. Toivottavasti siis kasvun hidastuessa ja ikää lisää pukatessa ranteiden asento tiukentuu.

Nyt syödään jo puruluusiiliä terhakkaasti, tai ainakin nuollaan ja vähän nirhetään :)