Menossa taas

Meilläpä ei tämä matkustaminen varmaankaan rauhoitu koskaan...*huokaus* Milloin ollaan missäkin, tänään Kangasalla, huomenna Raumalla ja viikonloppuna Kotkassa. Ja viikolla piipahdetaan kertaalleen Turussa. On onni, että Tomu on suhteellisen vaivaton tapaus matkassa mukana. Nukkuu menemään suurimman osan matkasta ja jos ei nuku niin sitten uteliaana seurataan muita matkustajia tai kokeillaan josko heltyisin sen verran että ottaisin pojan syliin katselemaan maisemia bussin ikkunasta. Murkkuikä on tuonut varmaankin jonkin verran malttamattomuutta ja sen huomaa tässä matkustamisessa kun lähes aina joku on meitä vastassa asemalla, niin Rauman kuin Tampereenkin päässä. Kun Tampereen päässä saavutaan keskustaan, nupukivikadulle *ratatatatatratatata* niin Tomu on viimeiset pari kertaa ruvennut vinkumaan "TAHDON NYT HETI MOIKKAAMAAN VASTAANOTTOKOMITEAA! NYT!" Ei niin häiritsevästi, että siitä vielä sanomista on tullut, mutta toivottavasti emme päätyisi siihen, että lopun viidestä kymmeneen minuuttia matkustamo saa kuunnella shibakonserttia :D

Viime viikolla meidän piti aloittaa ALO-AVO-luokan rallytokokurssi, mutta huono keli ja huollossa olleen automme tilalla ollut, lähes mopoautoa vastannut, VW UP! olivat huono yhdistelmä noin pitkään ja pimeään reissuun. Yritämme päästä nyt tämän viikon treeneihin ja korvaamme nuo pari kertaa jotka joudumme olemaan pois niin jotenkin muuten. Luulenpa, että tämän kurssin jälkeen jäämme sitten treenailemaan kotioloihin ainakin joksikin aikaa. Tulostan noita kylttejä ja rakennan jonnekin kentälle pienen radan tai sitten treenataan lenkin varrella.

Tomu ja Siru

Koirakavereita ollaan moikkailtu viime viikkojen aikana niin yhteislenkillä kuin kyläilyjen merkeissä. Raumalla olemme jo pariin kertaan lenkkeilleet Nooran ja Rikin, 8 kk, (Kellyhoff's Prince Charming) kanssa. Mitä nyt Tomu tahtoo alkuun vähän isotella ja pistää nuorempansa aisoihin, mutta hyvää siedätyshoitoa tämä on :) Pojat jopa leikkivät kepeillä yhdessä. Ja välillä nahistellaan poikien tyyliin äänekkäästi. Mutta hyvin Tomu on minun mielestäni ja rotuun katsoen tullut muiden poikien kanssa juttuun. Niin kuin edellisessä tekstissä kirjoittelinkin Ilon ja Tomun tapaamisesta. Tampereen suunnalla taas ollaan yhteislenkkeilty tamperelaisjapanilaisten kanssa ja seuraava kerta onkin jo parin viikon päästä, 17.2. Käykää shibafoorumilla kurkkimassa ajankohtaa ja paikkaa :) Kaikki rodusta kiinnostuneet ovat tervetulleita vaikka omaa shibaa ei (vielä ;) ) olisikaan. Yhteislenkkien lisäksi olemme käyneet Ylöjärvellä Jaanan ja ihanan Siru-shibaneidin luona kylässä. Täytyy kyllä sanoa, että Tomulla ja Sirulla kyllä synkkaa hienosti. Harmi vain, että ovat hiukan liian läheistä sukua toisilleen ;) Siru on melko topakka tyttö ja Tomu taas hiukan pehmeämpi tapaus, joten tässä mennään vähän niin kuin naisen ehdoilla. On se vaan ihana nähdä kun kumpikin nauttii leikistä ja yhdessä olosta. Ja emännät saavat vaihtaa teen ääressä kuulumiset :)

Tampereen japanilaiset yhteislenkillä 27.1. Pyynikillä

Sitten terveystutkimusuutisia. Kävimme Tomun kanssa rokotusten uusintareissulla ottamassa pojalle virallisen sydämenkuuntelun. Sydänasiat ovat kunnossa ja niiltä osin puhtaat paperit lähtivät kennelliittoon :) Mutta vielä saadaan jännätä. Ensiviikolle on varattu aika muihin terveystutkimuksiin, jossa kuvataan ja tutkitaan lonkat, polvet ja kyynärät. Olikohan siihen vielä jotain muutakin? Ei muista, mutta kuitenkin tarkoitus on joskus tutkia myös selkä. Silmät tutkitaan todennäköisesti Turun seudun joukkotutkimuksissa hiukan keväämmällä. Hirveesti jännittää kun toivoo, että Tomu olisi täysin terve shibapojan alku, mutta eihän sitä ikinä tiedä kuinka käy. Päälisin puolinhan välttämättä ei näy millainen tilanne on. Pitäkää meille peukkuja!

Tomu on säilyttänyt strategiset mittansa marraskuulta saakka. Säkä on pysynyt siinä 43 sentissä ja painoa on edelleen rapiat yksitoista kiloa. Saisihan sitä painoa toki lisää tulla, mutta kaikki aikanaan. Mitään ahmatteja meillä ei olla koskaan oltu, joten toivottavasti Tomu joskus hoksaisi, että ei tässä pelkällä pyhällä hengellä eletä. Nyt parina päivänä on syöty hiukan "normaalia" enemmän, joten toivottavasti meno jatkuisi kauemminkin. Tämän lisäksi Tomu ei vielä ole kasvanut täyteen uroksen mittaan massan suhteen ja tätä saatamme joutua odottelemaan jopa parikin vuotta vielä, mikä ei muiden shibaomistajien kokemuksen pohjalta ole tavatonta. Noh, kyllä se sieltä tulee. Hitaasti, mutta varmasti :) Komia poika kyseessä kuitenkin, oli sitä massaa tai ei.