Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Keväästä kohti kesää

Raikkaan sateen jälkeen. Tomu 1 v 4kk.
Onpas pitkä väli viimeisimmästä postauksesta. Vähän on kiirettä toki ollut ja toisaalta taas näin hienoina kevätpäivinä ei viitsisi koneen ääressäkään aikaa kuluttaa.

Tänään muuten on tasan vuosi ja 5 kuukautta siitä kun Tomu sisaruksineen putkahtivat maailmaan :) Niin se vaan aika kuluu, hurjan nopeasti. Kohta saadaan jo juhlistaa 2-vuotissynttäreitä. Huhhuh, alkavat hiljalleen saavuttaa siis aikuisikää vaikka nuoriahan kolmikko on vielä pitkän aikaa.

Tomun kanssa ollaan saatu rallytoko tältä keväältä pulkkaan ja yritin saada meille kevääksi agilitykurssia Mynämäeltä, mutta esteeksi sattui auton puute. Jaa miksi ei sitten Raumalta kurssia, hyvä kysymys :D Josko sitä joskus kokeilisi ihan paikkakunnan kursseja. Nyt alkaa kuiteskin omat työkiireetkin ja sitä myöten työreissuja pukkaa, joten en pysty pojan kanssa sitoutumaan koviin pitkäkestoisiin kursseihin. Alustavasti olen varannut Mynämäen koirakerholta syksyyn alkeisagikurssille paikan. Toivottavasti se järjestyisi.

Kevät ja kesä tuovat mukanaan taas myös näyttelyt, joissa olemme noin kerran kuussa tässä käyneet muutamien mätsäreiden lisäksi. Muistatte varmaan kun kehuin meidän suoritusta Turun näyttelyssä alkuvuodesta. Sen jälkeen kävimme terveystutkimuksissa ja rokotuksissa eläinlääkärissä. Ja mitä sitten jälkeenpäin olemme näyttelyissä käyneet, Jämijärvellä, Tampereella ja mätsäreissä Turussa sekä Tampereella niin tuntuu kuin aloittaisimme taas aivan alusta. Tomu on Jämijärveltä asti ollut epävarma pöydällä, ikään kuin pelätten että taas se lääkäri tulee ja pistää. Tai tekee jotain muuta epäilyttävää. Huooh. Tämä kysyy kyllä kärsivällisyyttä ja omia hermoja. Mitä enemmän näitä hiukan epäonnisia kokemuksia saamme, sitä enemmän jännitän miten mahtaa seuraavalla kerralla käydä ja se taas tarttuu Tomuun kahta kauheammin. Ja ei, kyse ei ole siitä ettemmekä harjoittelisi. Päinvastoin. Tavallaan tuntuu jopa epäreilulta kun me harjoittelemme, harjoittelemme, harjoittelemme ja harjoittelemme sekä haemme kokemuksia näyttelyistä niin ei vain tunnu siltä että edistyisimme harjoitteluun nähden, niin kuin jotkut muut koirakot etenesivät mikäli harjoittelisivat samoja määriä kuin me. Tomu ei ole moksiskaan kehän laidoilla, tekee tuttavuutta muihin koiriin ja käy myös haistelemassa ihmisiä, mutta kun on mentävä kehään niin homma heittää härän pyllyä. Okei, mä jännitän, mutta sitäkin olen pystynyt vähentämään siitä mitä se oli ekoilla kerroilla. Ja aivan varmasti kaikki muutkin jännittävät eli en taida ainoa olla, ehen. Mutta en luovuta. Jos kerran Turussa saatiin homma toimiin niin miksi ei nytkin?! Mutta kaikella tottakai rajansa. En halua liiaksi poikaa kiusata ja jos tämä ei yrityksistä huolimatta ala sujua niin ehkä sitten, noh, ryhdymme keskittymään muihin harrastuksiin ja yhdessä oloon. Shibojen kanssa kuitenkin tulee olla sinnikäs ja kärsivällinen, joten toivottavasti sitä vielä riittää joksikin aikaa ;) Ja otsa kurtussa tässä ei saisi olla eli yritän hillitä sitä kilpailuhenkisyyttä mitä ei tässä lajissa pitäisi päästää valloilleen. Tähän näyttelykuulumisten loppuun vielä liitän Chic Choix Teamin blogin linkin erittäin hyvästä kirjoituksesta koirista, jotka ovat niitä upeimpia lemmikkejä ja rakkaimpia perheenjäseniä, olematta kuitenkaan muotovalioita tai kehäkettuja. Suosittelen lukemaan!

Tomu on myös viimeisen kuukauden sisään kärsinyt kolmeen kertaan vatsavaivoista, lähinnä ripulista ja kerran oksennustaudista. Se mikä tässä eniten ihmetyttää niin mahataudit ovat sattuneet vain kun olemme olleet vanhempieni luona Kangasalla. Ja pääasiassa kun olemme siellä käymässä, olen melkein aina lähtenyt työreissuun päiväksi tai pariksi Tomun jäädessä vanhemmilleni hoitoon. Voisikohan siis olla mahdollista, että vatsavaivat johtuisivat stressistä? En keksi mitään mitä Tomu olisi syönyt, vatsalle sopimatonta ja kun vielä paikka sekä niin lyhyet välit tautien välissä jotenkin saavat minut kallistumaan siihen stressivatsaan. Taidan nyt seurailla kehkeytyykö näitä lisää ja pyrin myös siihen etten aivan joka kerta Kangasalla käydessäni lähde pitkäksi aikaa pois kotoa, jottei tästä tule pysyvää vaivaa. Täytyy siis välillä pakkailla kasseja vaikka paria päivää ennen itse reissuun lähtöä, jotta sekään ei laukaise pojassa oireita. Seuraillaan siis miten tämä etenee.

Merirauman maisemissa
Noo jotta ei nyt aivan synkistelyksi tässä mene niin ihanat kevätkelit ovat antaneet sekä itselleni että Tomulle hymyn karetta poskille. Ihana käydä pitkillä lenkeillä kun aurinko paistaa, linnut juttelevat puiden oksilta ja pikku hiljaa saa heittää pipot ja kaulaliinat varastoon. Eilen kävimme Meriraumassa lenkillä piiiitkästä aikaa ja haistelemassa meri-ilmaa. Ah kuinka ihanaa. Nauttikaa tekin siellä koirienne kanssa ihanista ilmoista ja raikkaista kevätsateista :) Me ainakin teemme niin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti