Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

torstai 30. toukokuuta 2013

Voittajia ja vaivoja

Pitänyt jo monet kerrat istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa muutamien viikkojen takaisista tapahtumista, niin paljon on tapahtunut lyhyen ajan sisään Tomun kanssa.

Kolme viikkoa sitten aloitettiin kolmen kerran näyttelykurssi Sastamalassa. Treeni on ollut meille tarpeen jo pidemmän aikaa kun lääkärireissujen jälkeen Tomun luottamus pöytätilannetta kohtaan on ollut kiven ja kannon alla. Treeneissä saatiin tosi hyviä vinkkejä, mm. siihen, että etu- ja takaliikkeet tulisi esittää hitaammalla vauhdilla. Sivuliikkeet saa mennä meidän normaalilla vauhdilla, mutta nuo etutakahommat näyttävät kuulemma hallitummilta kun mennään hieman hitaammin. Siitä mistä olin todella onnessani niin Tomun itsevarmuus pöydällä lisääntyi treenien myötä.

Heti ensimmäisen näyttelytreenikerran jälkeen viikonloppuna koittikin heti tulikoe, Rauman ryhmänäyttely. Edellisenä iltana tuntui siltä, ettei huvittaisi ollenkaan. Varmaan edelliset hiukan epäonniset kerrat kaihertelivat mielessä. Huokaus ja ei kun menoksi, kokemusta saadaan ja turhat odotukset/ennakkoluulot mäelle. Muita shiboja paikalla oli kolme. Kolme narttua, joista kahdella ainakin oli juoksut... Tomuparka ;) Oli pojalla olemista. Päivä oli pitkä, kuuma ja aikataulut myöhässä. Välillä vähän treenasimme liikkeitä ja seisomista, mutta muutoin Tomu sai aika rauhassa katsella meininkiä ja leikkiä siskonsa kanssa. Toki tiettyyn rajaan asti ;) Tomun ollessa ainoa uros paikalla oli mahdollisuudet pärjäämiseen melko hyvät, toki en tosiaan odottanut mitään sillä Tomu oli aikas karvattomassa kunnossa ja jos pöytäkään ei vielä sujuisi. Mutta turhaan murehdin. Tomu näytti liikkeet hienosti ja pöydällä, aivan mahtavasti! Siihen asti kunnes tuomari potkaisi pöytää vahingossa, jolloin poika totesi, että nyt alas. Mutta ennen sitä tuomari Pekka Teini sai rauhassa katsoa pojan purukaluston ja tunnustella etupäätä. Tomu jaksoi vielä seistäkin arvosteltavana hienosti, vaikka se kesti ja kesti. Tuomari sanoi arvostelun jälkeen, että onko pojan hampaista aiemmin kukaan sanonut mitään. Tomullahan on ristipurentaa etuhampaissa, mutta aiemmin kukaan tuomareista ei ole siitä huomauttanut muuta kuin maininnalla "Hampaat ok." Ristipurenta saattanee johtua kahden yläetuhampaan puuttumisesta pentuiässä, jolloin aikuishampaat eivät sitten kasvaneet oikeaan asentoon. Noh, koiran elämää se ei onneksi haittaa :) Teini sanoi, että hampaiden virhe on tässä tapauksessa niin pieni kokonaisuuteen nähden, joten antoi Tomulle ERIn, SAn ja ensimmäisen SERTin! Aivan mahtavaa ja siis olin jo tyytyväinen pelkästään kehäkäytöksestä, joka oli itselleni se tärkeä juttu. Aivan huikeaa, että esiintyminen ja aikaisempi sitkeä yrittäminen ja treenaaminen palkittiin vihdoin. Tässä Teinin antama huikea arvostelu Tomulle, arvosanalla 10- ;)

"Tyylikäs uros, jolla todella komea pää ja kauniisti nojautuneet korvat ja kauniit pienet silmät. Hyvä kaula sekä eturinta. Erin. om. takaosa ja häntä kiin. ylös, hieno karhea karva, tasap. liike, ristipurenta."

Jäimme jännittämään kehän laidalle vieläkin hiukan häkeltyneenä omasta saavutuksesta narttujen vuoroa ja pitämään peukkuja Jade-siskolle. Nartuille juoksut ja niihin liittyvä karvanlähtö olivat valitettavasti Jaden menestymistä vastaan, vaikka EH on hyvä arvostelu. Toinenkin junioriluokassa kilpaillut narttu sai muistaakseni EH:n ja avoimen luokan narttu sai ERIn, SAn ja muistaakseni siis myös SERTin ollen siis luonnollisesti paras narttu. Sitten olikin suht. nopeaan rodun parhaan valinnan aika. Kehään mentiin ja ehdittiin pyörähtää kierros kun tuomari jo oli tehnyt päätöksensä. Hänen silmäänsä Tomu oli karvattomuudestaan huolimatta tällä kertaa ROP! Mitä tässä nyt enää sanoisi :) Olen onnellinen etenkin siitä, että kehässä toimiminen meni nyt hyvin, mutta vielä tämäkin... okei pieni kisahan tuo oli, mutta so what. Juuri näitä positiivisia kokemuksia kaipaamme Tomun kanssa, jotta molemmilla itseluottamus kasvaa ja hommaan tulee rutiinia. Huikea päivä kertakaikkiaan!! Aivan täyttä lottopottia emme sentään näyttelyssä putsanneet ja ryhmäkehään menimme jo voittaja-fiiliksissä. Aivan sama, Tomu oli jo ylittänyt itsensä :) Ja hienosti jaksoi poika kuumuudesta huolimatta jäpittää komeasti ryhmäkehässä, mutta tuomari ei tällä kertaa nähnyt karvattomuuden taakse. Emme päässeet jatkokierrokselle, mutta hymyt korvissa lähdimme autolle.

Näyttelytuliaisia ja miun väsynyt kehäkettu. On kyllä unen ansainnut :)

Pitkä odottelua ja kuumuus. Mahtava seiso!!!

Nostan kyllä pojalle hattua, mahtavaa työtä Tomulta!

Jotta nyt ei mene ihan hehkutukseksi ja seinille hyppimiseksi niin kyllä täällä välillä sattuu ja tapahtuu muutakin. Toisen näyttelytreenikerran jälkeen Tomu alkoi aivastella. Aivastella normaalia enemmän ja nenästä vuoti kirkasta nestettä. Oireet viittasivat nenäpunkkiin ja perjantaina kävimme vahvistamassa epäilyni. Nenästä ei saatu näytettä itse otuksesta, mutta siihen viittaavaa "kudosta" löytyi runsaasti. Saimme kolme viikon välein haukattavaa tablettia, joilla oireiden pitäisi ennemmin tai myöhemmin kadota, jopa aluksi voimistua, mutta kuitenkin hiipua hiljalleen.

Noh, jotta ei mene liian helpoksi niin lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä Tomu rupesi olemaan levoton ja kulki häntä alhaalla. Koskaan Tomulla tosiaan ei aiemmin ole juoksuiset nartut moisia oireita aiheuttaneet, joten lähdimme ulos siinä toivossa, että pitää päästä tarpeille. Tomu kipitti suoraan eteenpäin, teki muutaman hassun pissan sinne tänne ja sitten taas jatkettiin rivakkaa menoa. Hajut eivät kiinnostaneet mikä vahvisti sen, että jotain on nyt vialla. Pieni lenkki ja tulimme sisälle. Sama levottomuus jatkui ja päätin että jos pitää mennä pidempi lenkki kakan toivossa. Mentiin ja ei mitään. Aivan muutama pissa, mutta samanlainen määrätietoinen askellus. Aivan kuin se kakkapaikka olisi tuolla jossain. Päätin, että menemme hetkeksi koirapuistoon ja jos ei noin 10-15 min sisällä tule isoja tarpeita niin sitten lähdemme kotiin seuraamaan tilannetta. Tomu oli öisessä puistossa kuin elementissään ja ei tietoakaan mistään vaivasta. Jopa aidan vierellä kulkenut kissa sai kyytiä kun Tomu innostui kissajahtiin, onneksi aita oli näiden kahden välissä. Kissaa en nähnyt, mutta kuulin sen kaulassa olleen kulkusen.

Palasimme sisälle ja aivan sama, levoton käytös jatkui. "Et voi olla tosissasi..." huokasin. Noh, nyt päätin että menen sänkyyn ja kuulostelen hetken Tomun tilannetta. Hetken poika pyöri asunnossa ja kävi sitten olohuoneen matolle maate. Onneksi aamuun asti saatiin nukuttua, mutta kun nousin ylös oli Tomu taas menossa ovea kohti häntä alhaalla. Ulkona tuli molemmat tarpeet, mutta sisälle kun päästiin niin häntä lopahti samantien. Aivan kuin peräpäässä kiusaisi jokin tai tekisi kipeää. Istuessaan Tomu tärisi. Koska oli sunnuntai, eihän mikään lähellä oleva lääkäriasema ole auki ja kuitenkin Tomun ollessa muutoin melko virkeä, söi herkkuja ja joi vettä sekä lenkkeili kuitenkin häntä pystyssä reippaalla askeleella niin päätin odottaa maanantaihin kuitenkin seuraten josko tilanne muuttuisi. Koko sunnuntain melkeinpä Tomu nukkui ja pysytteli makuullaan. Tunnustelin peräpäätä, mutta mikään ei tuntunut tekevän kovin kipeää.

Sanotaan, että uni parantaa. Voi pientä :/

Soitin maanantaina lääkäriin ja saimme ajan tiistai-iltapäiväksi. Epäilin, että anaalirauhaset saattaisivat olla joko täynnä tai tulehtuneet tai muutoin ärtyneet. Tomun olo parani ennen lääkäriaikaa, mutta selvästi se vielä jossain määrin aristi takamustaan. Lääkärissä rauhaset tyhjennettiin, vain pieni ulvaisu ennen kuin lääkäri ehti ottaa käden pois peräpäästä, joten kovin kipeät ne eivät onneksi olleet ja kuulemmat tyhjenivät oikein hyvin. Jostain syystä toisella puolella oli kuulemma paljon enemmän tavaraa kuin toisella. Voipi olla, että toinen puoli olisi tyhjentynyt alkuviikon aikana. Lääkäri siis epäili että rauhaset tod. näk. vaivasivat sen verran, että ärsyttivät. Emme saaneet antibiootteja vaan ohjeiksi tuli vain huuhdella lämpöisellä vedellä tai vesihauteessa peräpäätä. Aristus hävisi ja toistaiseksi Tomu on vaikuttanut normaalilta.

Aivastelukin on nyt hiljalleen alkanut laantua, joten toivottavasti sekin vaiva menisi vihdoin ohi. Jos lääkekuuri ei tehoaisi, olisi pelko esimerkiksi pöly- tai siitepölyallergiasta. Tosin lääkärin mukaan koira näyttäisi paljon tukkoisemmalta rähmäisine silmineen. Tomulla ei rähmää juuri ole ollut ja muutenkin olemus oli virkeämpi, vaikka onhan tuo lääkärireissussa käyminen aina hiukan jännä paikka.

Tolpillaan taas :)

Toivotaan, että molemmat vaivat katoavat määrätyillä hoidoilla, toistaiseksi näyttää hyvältä. Voipi olla, että meillä on taas treenattavaa näyttelyihin, mikäli Tomu yhdistää lääkärireissut ja varsinkin anaalien tyhjennyksen sinne. Se on kuitenkin sitten sen ajan haaste. Kotkan Ruusu -näyttely on seuraava etappimme 16.6. joten sinne on vielä pari viikkoa aikaa. Katsotaan kuinka meidän käy, tavoitteena olisi rento esiintyminen :) Siitä sitten jäänkin parin viikon lomalle ja taidanpa unohtaa silloin aivan kaiken. Työasioiden lisäksi Tomu ansaitsee lomaa ja mielekästä tekemistä, katsotaan mitä keksimme :) Siihen asti kuulumisiin!

Ainiin, melkein ihan unohdin mainita, että jo ennen näyttelytreenien alkua Raumalla järjestetyssä mätsärissä saimme ensimmäisen sijoituksemme :)

Pienten punaisten nelonen :)
Satakunnan Noutajayhdistyksen mätsärissa Kuva: Olli-Pekka Vainio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti