Kuvien kopioiminen ja lainaaminen ehdottomasti kielletty ilman lupaani! © Katja

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Reissumiäs


Elämä on välillä reissaamista, ainakin meidän perheessä. Oma työni velvoittaa noin kuukauden parin välein tekemään hiukan pidempää työmatkaa pääkallopaikalle pohjoisiin, joten herää kysymys: missä Tomu viettää päivänsä kun olen poissa kotoa jopa 3-4 päivään perätysten. Tämä oli yksi asia minkä kanssa painin kun koiran hankinnan suhteen pyörittelin mielessäni eipäsjuupaseipäsjuupas. Mika oli tottakai käytettävissä, mutta entäs muuten. En voinut tuudittautua yhden korren varaan. Otin kuitenkin riskin ja Tomun tultua taloon ei ongelmia hoidon suhteen juuri ole ollut. On hienoa, että omat vanhempani ja kasvattaja sekä Tomun toinen omistaja Mirva ovat auttaneet kun olen joutunut hyvin äkäiselläkin aikataululla kun olen joutunut nousemaan junaan tai hyppäämään bussiin. Lisäksi löytyy muita ystäviä ja tuttavia, joille voin huolettaa ottaa yhteyttä jos hoitotarvetta ilmenee. Nytkin parhaillani kirjoittelen Rovaniemeltä käsin ja Tomu varmasti viettää oikein mukavaa iltaa Mirvan, Timon ja emonsa Saimin sekä täti Vilman kanssa. Joskus tuntuu tavallaan ihan hyvältä päästä hieman tuulettumaan koirattomaan ympäristöön, mutta ei se tunne kestä kuin hetken ja taas alkaa kaipaamaan pikku jäpinkäistä tuohon viereen touhuamaan. Kaiken lisäksi tähän viikon sisään sattuu myös mulle ja Mikalle ystävän läksiäisjuhlaviikonloppu Helsinkiin, joten taas piti miettiä minne Tomu voisi mennä hyvään hoitoon vai otammeko pojan mukaan. Kiitos Tomun siskon Jaden porukalle hoitopaikasta, joka sattuu olemaan myös Hesassa. Joskus tulee hieman jopa huono omatunto kun poikaa kuskaan bussissa tai autossa eessuntaassun, mutta toisaalta taas olisiko parempi että Tomu eläisi koko elämänsä näkemättä ja kokematta mitään muuta kuin parinkymmenen minuutin pissatuslenkit kolme kertaa päivässä. Kiitos siis kaikille Tomun hoidossa  avittaville ja kiitos myös sinne pohjoisiin, että voin joskus höllemmällä aikataululla ottaa pojan mukaan työreissuun :)

Ainiin, unohdin melkein mainita. Tomu kävi Mirvan ja emonsa kanssa eläinlääkärillä tiistaina. Sekä pojalta että emolta tarkastettiin polvet ja kummallakin ne olivat täysin terveet. Mahtavaa! Tomulla tosin viralliset tulokset saadaan vasta sitten kun poitsu täyttää vuoden ensjoulukuussa 8. päivä. Katsotaan josko sisaruksille saisi ehkäpä kimppatarkastusta aikaan.

Arkitokokoulutuksemme Turussakin päättyi tänään, mutta harkitsen josko jatkaisimme samassa koulussa aloittelevien tokokoirien ryhmään ja siitä sitten vuoden vaihteen jälkeen rally tokoon. Tykännyt kuitenkin olen Turussa olevasta koirakoulusta hirmuisesti, joten ihan mielelläni ajan sen kerran viikossa vajaan puoltoistatuntia sinne ja takaisin. Laatu ratkaisee, ei kilometrit :) Kyllä meillä siis säpinää riittää koko loppuvuodelle harrastuksien, näyttelyiden ja muiden oman vapaa-ajan kautta tulevien menojen ja meininkien suhteen. Elämä ei ainakaan siis tylsäksi käy missään nimessä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti