Aloitimme eilen keskiviikkona Tomun kanssa rally-tokon treenauksen Turussa Tuijan koirakoulussa. Ehdin tutustua Tomun kanssa tähän lajiin jo aiemmin shibatreeneissä Mynämäellä, mutta sanotaanko näin että ihan ummikkoina kurssille kuitenkin mentiin. Laji on mielestäni hauska kun siinä tullaan tekemään monenlaisia juttuja, kuten pyörähdyksiä, keppien pujottelua sekä tietenkin tokoliikkeitä. Lajihan on yhdistelmä tokosta, agilitystä ja koiratanssista.
Meidän ensimmäinen kerta ei menny niin kuin strömsöössä :( Eihän sen pidäkään mennä, mutta Tomun keskittyminen oli kaikessa muussa paitsi minussa ja nameissa/kaninkarvalelussa. Namit piti olla niitä mistä Tomu on aina innostunut ja kaninkarva saa pojan heti vireeseen, mutta ei tänään. Noin viisi minuuttia Tomu jaksoi tehdä kunnolla itse rally-tokoliikkeitä ja osaksi jaksoi tehdä muita istu, maahan, katso käskyjä kun odoteltiin radalle vuoroamme. Muutoin noin 50 minuuttia tunnin rally-tokoilusta pojan kuono oli maassa tai muihin koiriin päin. *huokaus*
Tässä nyt yritin parin tutun kanssa spekuloida, että miten sais pojan paremmin huomioimaan emäntäänsä ja nauttimaan yhdessä tekemisestä. Osaksi pojan murkkuikä vaikuttaa asiaan ja toiseksi puoleksi se, kuinka itse teen asiat. Päätettiin ruveta toiminaan siten, että annan Tomulle huomiotani vain silloin kun on aikuisten oikeesti asiaa tai tarkoitus on leikkiä/treenata. Ja tottakai yrittää saada siihen harjoitteluun hauskuutta lisää mukaan :) Sanokaa ihmeessä te viisaammat vinkkejä millä luonteeltaan rauhallisen ja hiukan murkkuikäisen, pilke silmäkulmassa olevan shibapojan kanssa saataisiin yhteistyö sujumaan entistä paremmin. Millaisia konsteja kannattaa arjessa käyttää ja mitä silloin kun astutaan treenihalliin.
Ensimmäiseltä kerralta saimme kotiläksyksi harjoitella koiran eteen istumaan ohjaamista ja takaa takaisin sivulle kiertämistä. Ollaan tänään pari kolme kertaa otettu lyhyitä harjoituksia näiden parissa vaihdellen namia ja paikkaa. Suht hyvin oikeastaan homma sujui eiliseen verrattuna, mutta kotona Tomu jaksaakin keskittyä paljon paremmin. Pitäisi varmaan lähteä ulos treenaamaan seuraavaksi, jolloin altistaisin hiljalleen poikaa häiriötekijöille.
Huomenna onkin luvassa huisin hauska päivä :) Aamusta mennään moikkaamaan Tomun uutta kaveria Siru-shibaa Ylöjärvelle, jolloin kaksikko saa riehua vapaammin ja ilman hihnoja. Siru ja Tomu tapasivat yhteislenkillä viimeviikolla Tampereella ja kaksikolla tuntui sujuvan yhteisleikki. Niin kuin edellisestä kirjoituksestani ja kuvista voitte päätellä. Huomenna siis kaksikko pääsee taas vauhtiin. Iltapäivällä tapaamme jälleen Mirvan ja Saimin lenkkeilyn ja rallytokotreenailun merkeissä. Kaksin tai ryhmässä on mielestäni paljon kivempi harjoitella kuin yksin :) Nimimerkillä Joukkuepelaaja.
Mutta en lannistu, EN VARMANA! Shibat eivät ole siitä helpoimmasta päästä kouluttaa ja sen tiesin tätä rotua harkitessani. Ei muuta kuin härkää sarvista ja shibaa hihnasta :) Huomenna pidetään hauskaa niin treenaillen kuin leikkien. Kuulumisiin!
Yhtenä vinkkinä voisin sanoa (sopii toisille), niin minä järjestelmällisesti kielsin Ganonilta treenikentällä nuuskimisen. Samoin koepaikoilla sillä alustalla missä itse suoritus tehtiin (esim. hiekka, nurmikolla odotellessa sai nuuhkia, kentällä ei). Hyvä kun tuli mieleen :) ei ole tarvinnut vuosiin enään kieltää. Tietenkin paikka pitää tehdä muuten koiralle mieluisaksi jos nuuhkimisen kieltää. Nenä vain tuppaa viemään voiton jos sille antaa mahdollisuuden..
VastaaPoistaHaittapuolena tässä kuitenkin mainittakoon Ganonin hämmennys tokon voittajaluokan tunnaria treenatessa, eihän kentällä kuulu haistella mitään..
Kiitos vinkistä Jaana, ihana saada kommenttia, ettei mene aivan yksin puheluksi täällä :) Miten kielsit Ganonia nuuhkimasta? En tiedä teinkö itse oikein vain nykimällä Tomun päätä ylös hihnan avulla. Varmaan pitäisi vielä namittaa poikaa siitäkin että kun nostaa sen päänsä ylös ja kehua. Tänään treenailimme yhdessä Mirvan ja Saimin kanssa. Tomu oli paljon paremmin nyt touhussa mukana, mutta katsotaan mitä tapahtuu ensikerralla treenihallilla.
VastaaPoistaLuultavasti pienellä nykäyksellä ja terävällä kieltosanalla. Voisin myös uskoa että namitin ainakin satunnaisesti. Oikeastaan mie namitin alussa melkein koko ajan. Aina kun Ganon teki mitä piti (eli myös kun odotti nätisti kun kuuntelin ohjaajan puhetta, kontaktista paljon myös, luontaisesti ganonilla ei ollut taipumusta kontaktin ottamiseen). Rehellisesti sanottuna parilla ekalla kerralla meni oikeasti pieni nakkipaketti (per kerta) nakkeja tosi pieneksi silputtuna. Mutta eipä ole Ganonilla harha käsityksiä mitä treenikentillä tehdään!
VastaaPoistaKiitos hirmuisesti vinkeistä! Kuulostaa niin tutulta. Tomu ei myöskään ole taipuvainen kontaktiin, joten sepä tässä lisähaasteena. Mutta täytyykin alkaa kuskaamaan isompaa määrää namia mukana, jotta voin palkata kaikesta mitä Tomu tekee oikein. Kokeillaan näillä eväillä tämä kurssi ja jatketaan kotipuolessa treenaamista samaan tapaan :) Ja ehkä jopa hiukan useammin kuin aiemmin ;)
VastaaPoistaGanonin kanssa on harjoiteltu kontaktin ottoa heti 8-viikkoisesta lähtien. Ganon oli n. 1v. 2kk ekalla tokokurssilla. Harjoituksena oli ettei koiraan kiinnitetty huomiota, heti kun koira vilkaisiki, katsoi itse omistajaansa piti leikkiä ja riekkua. No.. minä sain aivan rauhassa katsella mitä muiden koirat teki, ei sitten minkäänlaista aloitetta koiran puolelta XD Todettiin ohjaajan kanssa ettei tämäharjoitus meille oikein toimi.. (vihjeestä Ganon kyllä katsoi että mikä oli asia ,nyt on ihan eri ääni kellossa ja harvoin tarttee vihjata tekemisestä. Kyllä se aika nopeaan hoksas).
VastaaPoistaEkaa kurssia kun aloin vetämään niin mua neuvottiin käskemään kurssilaisia ottamaan kunnolla nameja mukaan. Joillekin sekin tarkoittaa jotain 10 namia millä ei hirveän pitkälle pötkitä. Mitä se haittaisi vaikka koira saisi aluksi koko ruokansa treeneissä, sitä voi sitten alkaa harventamaan kun koira pääsee juonesta jyvälle. Hankalaahan kursseilla on tuo pitkä kesto kerrassa, siinäkin voi pitää selvän tauon koiralle milloin saa katsella mitä muut hommaa (minä menin monesti kyykkyyn tuolloin). Hyvä jos on jotain apua, kokeilemalla se selviää :)
Mitä keksitte tuohon kontaktiharjoitukseen kun odottaminen ei toiminut? Ihana kun kuulee , että muutkin taistelevat/ovat taistelleet samojen probleemien kanssa kuin mitä itse :) Eli toivoa on ;) Huomenna mennään taas rallytokoilemaan kurssille, joten saapi nähdä kuinka sujuu. Noo, yritän ainakin itse ottaa kurssilta neuvot talteen jos Tomu ei suostu vieläkään yhteistyöhön. Kotona harjoittelu on mennyt oikein hienosti ja oikeilla nameilla saa poikaan vauhtia. Nakkipaketti odottaa jääkaapissa pilkkojaansa :P
VastaaPoista