Duracelpupu?

Zzz.. Zzz...

Nyt on melkein tasan viikko vierähtänyt siitä kun Tomu saapui meille sunnuntaina. Matka taittui Tampereelta Raumalle mukavasti nukkuen pienessä laatikossa pyyhkeeseen kääriytyneenä. Perille päästiin parissa tunnissa ja uteliaana poika tutki paikkoja samalla ihmetellen miten tolla emännällä riittää näin paljon muuttotavaraa kun koko eteinen oli lähes tulkoon tukossa kaikista pussukoista ja laatikoista. Ulkonakin käytiin ja harjoiteltiin hihnassa käyttäytymistä. Pikkusen piti Tomun laittaa tietysti hanttiin kun ei oltu emännän kanssa samaa mieltä suunnasta.

Ensimmäinen yö meni suht hyvin. Kaksi kertaa tuli pienet itkut yön aikana, joista viimeiseen sitten reagoitiin, jotta naapurisopu kerrostalossamme säilyisi :D Aamulla oli hienoa huomata ettei ollut yhtään pissoja lattialla eikä edes paperilla! Itse nukuin kyllä koiran unta kun pienikin inahdus, rapsahdus tai tuhahdus piti valppaana. Ja kyllä se sitten aamulla näkyikin väsymyksenä ja pitkinä haukotuksina.

Toisesta päivästä eteenpäin on Tomun vauhti sittemmin vain kasvanut ja hieman jo rajojakin kokeillaan esimerkiksi sanomalehtipapereita varastamalla ja housun puntteja näykkimällä tomerien haukahduksien kera. Ja onpa poika päässyt esittelemään jo shibahepuleitakin. Makkariin!Olkkariin!Makkariin!Olkkariin!Makkariin!Olkkariin! Ja minä raaputan päätäni vieressä, että olikos se nyt shiba vai duracelpupu, mikä piti taloon tulla... Noh ei ainakaan ole jäänyt ikävöimään pahemmin :)

Ruoka on maistunut Tomulle oikein mainiosti ensimmäistä iltaa lukuunottamatta. Olemme harjoitelleet kiltisti ruoka kupin laskemista maahan istumalla vähän matkan päässä. Joskus kuitenkin on niin kova nälkä, että ei millään malttaisi olla aloillaan. Anna!Anna!Anna! Mutta tiukkana ollaan eikä lepsuilla tavoissa vaikka se vähän veisikin enempi aikaa. Nyt olen enimmäkseen tarjonnut RC:n pentunappulaa, jota saimme kasvattajalta kotitekoisen ruuan lisäksi. Lisukkeina ollaan käytetty raejuustoa, viiliä ja jauhelihaa. Kohta ruvetaan siirtymään pentunappulasta junnuruokaan, joten katsotaan miten ruokahalu säilyy.

Leikin jälkeinen väsy

Koulutuskin on aloitettu pikku hiljaa ruokakäyttäytymisen lisäksi. Muun muassa istu ja tänne -komennot toimivat namipaloilla hyvin kun maltetaan olla kärsivällisiä. Välillä on tottakai se Anna!Anna! -into päällä niin että ei juuri silloin muisteta kuinka sen herkun saikaan. Mutta hiljaa hyvä tulee :)

Ollaan myös kokeiltu turkin harjausta, käsittelyä ja hieman huonommalla menestyksellä kynsien leikkuuta. Tumpelona onnistuin leikkaamaan aavistuksen liian syvältä niin että Tomuhan kiljahti näyttävästi ja verta sieltä kynnestä hetken aikaa tuli. Onneksi ei kauaa. Uusiksi emme ole vielä kokeilleet mutta kohta on kyllä poika otettava käsittelyyn uudelleen. Auttaisi huomattavasti jos Tomu osaisi olla aloillaan, mutta ymmärtäähän sen että toinen ei venkuilematta halua olla kun tietää kuka saksien toisessa päässä on... Toivottavasti Tomulle ei ensimmäisestä koettelemuksesta traumoja jäänyt tai ei ainakaan ylitsepääsemättömiä. Voi olla että mulle jäi enemmän :D

Loppuviikosta ovat jo hienosti Ei-käskytkin tehonneet ja vuorokauden rytmiin päästy. Koska teen töitä kotoa käsin niin olen yrittänyt totuttaa Tomua siihen, että päivällä nukutaan ja illemmalla voidaan sitten hieman vauhtia lisätä. Ensiviikosta lähtien kokeillaan myös jo pidemmäksi ajaksi yksin jäämistä niin, että Tomu saa viettää hetken aikaa yksin makkarissa ovi kiinni. Eilen kokeiltiinkin jo kauppareissun ajan moista kuviota ja ei ainakaan vielä ole vihaisia naapureita ovella käynyt :D Kun tulimme kotiin Tomu aloitti vinkumisen ja avasin ovenn vasta sitten kun hän rauhoittui. Ja olihan se niin suuri ilo kun taas tavattiin. Ihan kuin olisimme olleet 50 minuutin sijasta koko vuoden pois.

Tulipas tässä nyt asiaa koko viikon edestä :) Toivottavasti jatkossa ehdin kirjoittaa useammin niin tulee lyhyempiä tekstejä, joita on huomattavasti miellyttävämpi lukea kuin tämmöisiä maratoonistooreja.

Tässä vielä Tomu-touhuujasta hepulin jälkeinen leikkihetkivideo.